Joulukuun mammat 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Esma
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä myös tyyny ollut pitkään käytössä. :)

Angelique huhhuh, toivottavasti siellä ei nyt vähään aikaan sairastella! :nailbiting:
 
Meillä ei oo vielä tyynyä, menee muutenkin hyrränä pitkin sänkyä et tuskin tyynyllä osuis:D
Angelique voimia! Noita kihomatoja pelkään meille tulevaksi kun tyttöjen kerhossa niitä on:/ yök, onneksi (koputan puuta) niiltä ollaan vältytty... pesen joka päivä hysteerisenä vessaa ja kahvoja tms kun hirvittää!!! Hulluna pestään käsiäkin...
Jospa ne teidän sairastelut ois nyt sairastettu:)
 
Angelique, kiva kuulla sustakin, vaikka kuulumiset ei niitä mukavimpia. Jospa ne sairastelut olis nyt taputeltu hetkeksi. Mitä autoihin tulee, niin onhan niitä "lessubusseja", joita saa ihan B-kortilla ajella :)
 
Meillä kans tullut pikkusen jynssäiltyä kahvoja, valokatkaisijoita, vessat, hanat yms ja käsipyyhkeet vaihtuvat tiuhaan. Älyttömän sitkeää yskää on sairastelleet esikoinen ja joulukuinen ja minä tietysti pari viikkoa :( Vauvalla ollut nenä kanssa parina yönä niin tukossa, että niistää pitänyt. Jospa ilman pahempia selvittäis.
 
Angelique huh teilläpä on pöpöt iskeneet, voimia ja toivottavasti nyt pysyisivät poissa.
Meillä neidillä oli eka kuume pari viikkoa sitten. Lisäksi järkyttävä nuha ja jonkinmoinen yskä. Nyt kunnossa, mutta oma nenä vuotaa ja kurkku karhea.
Niin ja meillä ei ole neidillä vielä tyynyä käytössä.
 
Kiitoksia synpatioista. Ollaankin nyt mun vanhempien luona ja täältä matka jatkuu toiseen munmolaan, jossa puolestaan on anopilla murheita rintasyövän kanssa.. tämmöistä tämä väliin tuntuu olevan.

Tsemppiä sairastelijoille.

Neillä kans työntää välillä sormia kurkkuun mutta ei oo sen takia yökkäilly. Isot leipäpalaset tms saa vielä toisinaan kakomaan.
 
Metsäläinen voimia! Täälläkin tota pirun syöpää ihan liikaa, toiselta mummolta vasta poistettiin molemmat rinnat ja syöpä saatiin (ainakin toistaiseksi) pois. Toisella taas on kohtu ja munasarja syöpä ja etäpesäkkeitä vaikka missä, säde hoito vähän pienensi munasarjoissa olevia kasvaimia mutta kohdussa oleva senkun jatkaa kasvuaan... Leikkaus ei kuulemma oo kannattava, mummon iän (90+) ja muiden sairauksien takia... Nyt sit viimeisimmän sairaala reissun jälkeen päätti lopettaa kaikki syöpä hoidot ja lääkärit sitä mieltä että maks 6kk ois mummolla aikaa ennenku pääsee ukin luo... Tässä siis Savon reissu suunnitteilla pikimmiten... Aika paskana tästä...
Sit tää kaikki, lapsien sairastelu, huoli vauvasta ja oman kropan kestämisestä, suussa visuri tulehtunut ja reikiintynyt ja pitäis poistaa kirurgisesti, koirallakin joku ihme patti kylessä josta ootetaan patologin tuloksia... Kaikki kaatuu päälle, mulla alkaa henkinen kantti rakoilla saumoistaan... Kuinka paljon pitää kestää? Kiitos ja anteeksi avautuminen...
 
Äippä ♡♡♡ paljon voimia ja tsemppiä. Ja yleensä paskoje uutisten jälkeen tulee/tapahtuu jotain todella hyvää/odottamatonta!
 
Jemina, niin toukokuu ja vauva;) Kiitos tsempeistä<3 kyl tää tästä taas nousuun lähtee, jossain vaiheessa...
 
Hei apuaa. Oltiin täyttämässä esteettömyys todistusta ja siinä kysyttiin sukunimi asiaa että pidänkö onani vai otanko mieheni ja tuntu että kuristuisin. Jotenki ahdistaa ajatus ottaa joku muu sukunimi kuin mitä mulla on 30v ollut? Plus vielä kaikki ajokorttien, korttien yms uusimiset. Nyt antakaa vinkkejä, mielipiteitä. Mun miehelle olis tietty tärkeintä että otan saman nimen kuin hänellä ja typyllä.. mut mikä mua vaivaa kun ahdistaa?!!
 
Jemina, oisko mahdollista, että kaikki ottaisitte sun sukunimen? Meillä mies otti mun nimen :)
 
Jemina mä oon tässä kyl niin kaavoihin kangistunut et mun mielestä sen "pakko" ottaa miehen nimi:) (vaikka eihän se nykyään mikään pakko oo:p) Mitenkäs ois joku väliviiva viritys? Sit saisit pitää omas ja otat kuitenkin miehenkin nimen... niistä korteista, niin muistaakseni vaan ajokortti ja passi piti hakee uusi, kelakortti/pankki kortit tuli automaattisesti... tästä kyl jo se reilu 4 vuotta v(:o) että saatan kyl muistaa väärinkin:)
 
Jemina tunnistan ajatuksesi täysin! Muistan ahdistuksissani miettineeni täysin samoin.. järkeilin asian aikanaan itselleni niin että en halua olla ainoa "ulkopuolinen" kun lapsikin sai miehen nimen. Uuteen sukunimeen en ole vieläkään täysin tottunut, mutta sukunimen vaihto ei enää tunnu pahalta.

Viime viikolla olin hammaslääkärissä ja kutsuivat tietenkin koko nimellä, no jatkoin odotushuoneessa istumista kun en tajunnut että uudella sukunimellähän ne sisään kutsui [emoji4] eiköhän se uusi nimi osaksi omaa identiteettiä vielä muutu.

Onneksi nuita yhdistelmä nimiä on mahdollista ottaa, ja muistaakseni on täysin sallittua keksiä täysin uusi yhteinen sukunimi kaikille. Ja jos mikään ei tunnu omalta niin yksinkertaisesti pitää oman vanhan nimensä [emoji4]
 
Mä en ole niin kiinni alkuperäisessä sukunimessäni että vaihdoin sen ilman muuta. Toki sen kanssa oli elänyt lähemmäs 30 v mutta enemmän koen etunimen siksi mitä olen. Sukunimi ei jotenkin ole niin merkityksellinen just mulle. Lisäksi koen että onhan se nyt vaan niin paljon helpompaa ja kätevämpää kun on kaikilla sama nimi. Toki uuden nimen opettelu ja kortit aiheuttaa vaivaa mut en nähny sitä kuitenkaan kovin raskaana.

Uutta ja muokattavaa kortteihin tulee tietty siitäkin jos sen yhdistelmänimen ottaa, mutta säilyyhän siinä se oma nimi mikäli se on tärkeetä. Senkin kanssa kannattaa kyllä miettiä että jos molemmilla on tosi pitkä sukunimi niin siitä yhdistelmästä tulee ihan valtava :D tai jos molemmat on -nen.

Tai voithan nyt vielä pitää oman nimen ja vaihtaa samaksi myöhemmin jos siltä tuntuu.
 
Itsellä on jo niin pitkä etunimi ja miehellä pitkä sukunimi että en kyllä tota yhdistelmä vaihtoehtoa ota.. sitä oon miettinytki että jos myöhemmin vaihdan sukunimen sitten.. mutta saanko sen silloin vielä ilmatteeksi vai joutuukohan siitä maksamaan sen 110e... ääh kun on vaikiaa. Oon ihan yllättynyt tästä kuristumis reaktiosta koska olen aina pitänyt itsestääm selvänä että otan mieheni..
 
Kyllähän se on iso päätös,mennä naimisiin, olla jonkun kanssa "kunnes kuolema teidät erottaa" , ottaa toisen nimi ja jättää taakseen oma perhe ja se sidos mikä on omiin vanhempiin nimen muodossa tullut... tämmösia taisin itse päässäni pyöritellä aikanaan;)
Mulla tais muuten mennä joku pari kk et totuin uuteen nimeen, että osas puhelimeen vastaaminenkin olla vaikeeta:D
 
Mulla sama nimipohdinta meneillään ja ikää ab 10 vuotta enemmän :) Ei voi varmaan mennä naimisiin, ennenku saan päätettyä. Oma sukukin niin pieni ja isä kuollut, että toisaalta haluis senkin takia oman nimen säilyttää. Mut olis se kiva, jos koko perhe sama. Vaikeeta... Sit kaikki sähköpostit yms pitää kans miettiä uusiksi yms. Mut toisaalta nimi se vaan on :) Etunimi tärkein, se on sun ikioma :)
 
Mulle oli kanssa ihan ilmiselvää että otan miehen sukunimen. Olihan se jännää kun nimi muuttuu, mutta samalla ihana konkreettinen juttu myös rouvautumisessa. Tuntee tosissaan olevansa jonkun vaimo ja jotain merkittävää on muuttunut <3 Mutta tämä vain mun mielipide.
 
Takaisin
Top