Meilläkin iltamaidon jälkeen poika nostetaan omaan sänkyynsä, välillä jään pitelemään poikaa sylissä kun on maitonsa juonut, mutta nykyään ei ikinä syliin nukahdeta

yleensä nukahtaa samantien kun sänkyynsä pääsee, välillä on hetken hereillä ja höpöttelee itsekseen, mutta todella harvoin alkaa huutamaan/itkemään. Jos huuto alkaa, kuulostellaan ensin vähän aikaa yltyykö huuto, ja jos jatkuu, niin silittämällä saa pojan rauhoittumaan ja nukahtaa nopeasti. Me ei myöskään jokaiseen pieneen inahdukseen reagoida, vain jos itkua tai huutoa on. Ja itkun syynä on useimmiten tutin tarve, mutta ensin kokeillaan silittelyä josko se auttaisi.
Kimallus & Wildside_, mä en ainakaan teidän juttuja väärin käsittänyt, ja aika samalla tapaa täällä mennään ettei tosiaan pienestä inahduksesta heti rynnätä paikalle, mutta huutoon ja itkuun reagoidaan kyllä ja annetaan turvallinen olo toiselle. :)
Huhhuh, eilen oli suoraan sanottuna kamala ja väsyttävä päivä pitkään aikaan. Aamusta iltaan saakka, koko hereillä oloajan poika vain huusi, parkui, itki ja rutkutti. Mikään ei meinannut auttaa, ei laulut, loruttelut, kirjat, musiikki, lelut, sylissä pitäminen, ei mikään. Itsekin tuli pari kertaa itkettyä kun oli niin riittämätön olo kun mikään ei ollut hyvä, ja kun sitä rutkutusta ja huutoa kuunteli koko päivän. Piti tämän mamman pari kertaa mennä vessaan lausumaan kirosanat ja laskea kymmeneen etten pojalle olisi alkanut kiukuttelemaan. Aluksi veikkasin voisko hampaista johtua, mutta nyt mietin olisiko vain ollut isiä ikävä. Mies taas painanut pitkiä päiviä töissä ettei poika paljoa ole isäänsä nähnyt, ja tänään kun miehellä vapaa päivä, niin poika ollut oma hymyilevä itsensä. :)