Joulukuun mammat 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Esma
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Wildside_ sanoi:
Meillä itkut saattaa olla välillä sellasia et itketään ja sit pysähytään kuuntelee et mitä tapahtuu ja jos ei tulla niin kokeillaan uudelleen.
Click to expand...

Meillä ihan sama välillä. Joskus ku menny sinne huoneeseen sitte ni toinen hiljentyny samantien ku ovi aukee ja vaan katellu hiljaa silmät pyöreenä takas sieltä pinniksestä tyyliin et "jes, sä tulit!". Just silleen et no olipas taas toisella tosi hätä kyseessä.. :D kyl sen itkusta tunnistaa et millon se on tota "pelleilyä" ja millon on oikeesti mentävä auttamaan nukahtamisessa.
 
Kimallus puhut aivan totta. Meilläki monesti käyny noin, et hiljenee ku huoneeseen tullaan. Sillon ei kyl oo mikään hätänä :D Sit meillä alkaa joskus kauheesti jokeltelee ku huoneeseen mennään ja alkaa katsekontaktia ettimään. Yritäppä siinä sitte olla vakavalla naamalla ku jokeltaa ja pärisee. Itkee siis välillä sitä että "pitäis seurustella nyt äiti eikä nukkua" vaikka tietää varsin hyvin et nukkumaanmeno aika on :D
 
Tytsy kun sanoi tuosta että heillä ei oo niin tarkkoja rutiineja niin meillä on aika tarkat päivärutiinit. Tiettyjä juttuja tehdään tiettyyn kellonaikaan. Nukkumiset ja syömiset on plus miinus puolen tunnin tarkkuudella. Aamupäiväunille on nyt menty aika pitkään aina täsmälleen samaan aikaan, 10.15 :) Välipalasose syödään 14-14.30 jne. Aika tarkat ajat.. :)
Meillä taas silleen et jos vaikka mennään jonnekkin pidemmäksi aikaa, vaikka puol päivää tai koko päivä niin nukkumiset ja kaikki muutkin päivärytmit menee aina ihan päin persettä, kun ei vaikka automatkojen takia voikkaan tehdä samoja juttuja samaan aikaan kun kotona ollessa. Sit se koko päivä tuppaa olemaan sellasta jatkuvaa rutinaa ja natinaa ja väsymystä..
 
Meilläkin iltamaidon jälkeen poika nostetaan omaan sänkyynsä, välillä jään pitelemään poikaa sylissä kun on maitonsa juonut, mutta nykyään ei ikinä syliin nukahdeta :( yleensä nukahtaa samantien kun sänkyynsä pääsee, välillä on hetken hereillä ja höpöttelee itsekseen, mutta todella harvoin alkaa huutamaan/itkemään. Jos huuto alkaa, kuulostellaan ensin vähän aikaa yltyykö huuto, ja jos jatkuu, niin silittämällä saa pojan rauhoittumaan ja nukahtaa nopeasti. Me ei myöskään jokaiseen pieneen inahdukseen reagoida, vain jos itkua tai huutoa on. Ja itkun syynä on useimmiten tutin tarve, mutta ensin kokeillaan silittelyä josko se auttaisi.

Kimallus & Wildside_, mä en ainakaan teidän juttuja väärin käsittänyt, ja aika samalla tapaa täällä mennään ettei tosiaan pienestä inahduksesta heti rynnätä paikalle, mutta huutoon ja itkuun reagoidaan kyllä ja annetaan turvallinen olo toiselle. :)

Huhhuh, eilen oli suoraan sanottuna kamala ja väsyttävä päivä pitkään aikaan. Aamusta iltaan saakka, koko hereillä oloajan poika vain huusi, parkui, itki ja rutkutti. Mikään ei meinannut auttaa, ei laulut, loruttelut, kirjat, musiikki, lelut, sylissä pitäminen, ei mikään. Itsekin tuli pari kertaa itkettyä kun oli niin riittämätön olo kun mikään ei ollut hyvä, ja kun sitä rutkutusta ja huutoa kuunteli koko päivän. Piti tämän mamman pari kertaa mennä vessaan lausumaan kirosanat ja laskea kymmeneen etten pojalle olisi alkanut kiukuttelemaan. Aluksi veikkasin voisko hampaista johtua, mutta nyt mietin olisiko vain ollut isiä ikävä. Mies taas painanut pitkiä päiviä töissä ettei poika paljoa ole isäänsä nähnyt, ja tänään kun miehellä vapaa päivä, niin poika ollut oma hymyilevä itsensä. :)
 
Joo, noi on rasittavia päiviä kun mikään ei oo hyvä, kiukutellaan vaan koko ajan, vaikka mitä yrittäis keksiä. Meillä oli just maanantaina tämmönen päivä. Tuijotin vaan kelloa koko päivän ja rukoilin et mies tulis jo töistä kotiin :D No sit sen piti käydä työpäivän jälkeen vielä hakemassa auto huollosta ja mä sain olla vaan lisää ton kiukkukallen kanssa. Sit kun mies tuli sieltä kotiin, niin löin pojan sille syliin et "ole hyvä, sun vuoro olla tää loppuilta!" Huh huh.. Kyl niin palo käpy..!
 
Talvitintti, meillä kun tuo isimies on aika paljon kotona, mutta viime viikolla oli työkeikkaa enemmän niin kyllä oli kiukkunen poika, kunnes isi tuli kotiin niin loisti kun Naantalin aurinko. Oli siis ikävä isiä <3
 
Meillä myös isiä ikävä ja sillon kuuluu pitkin päivää kitinää vaikka yrittäis keksii kaikenlaista. Sit ku isi tulee kotiin niin ollaan yhtä hymyä ja naurua. Sit on semmonen "nonii kylläpä nyt kelpaa" -olo itelläni :D Ja isi sanoo, että "eihän tää mitenkään kiukuttele".. :D Meinaa siinä kohtaa itelleni kasvaa ylimääräinen elin otsaan :D
Välillä miettii, että tämäkö kitinä on kiitos siitä, että syötän, vaihan vaipan, paijjaan, oon seurana ja leikin.. Mutta kai se menee niin, että äitille näytetään ne kaikki puolet. Sit kiukutessa isille ei kelpaakkaan ku äiti lohduttamaan. Isi kuorii niin sanotusti "kermat" arjesta :D
 
Mutta sit ku aattelee niin, että kiukutaan ja ei kelpaa ku äiti lohduttaa niin on seki tietyllä tapaa sulosta. Vauva tietää että äitistä voi hakee turvaa.
 
Meillä poika on alusta asti nukkunut pinnasängyssä ja nukahtanut itsekseen sinne. Koskaan ei oo mitään huutoa ollut :) edelleen menee ihan suosiolla nukkumaan. Siinä puoli 7 aikaa annetaan iltamaito ja laitetaan sänkyyn ni ei mee kauaa ku poika nukahtaa. :) ja kun yöllä herää syömää ni myös sen jälkeen nukahtaa sänkyyn ilman kiukkua :)
 
Joo ei mullekkaan tullut wildside tai kimallus semmonen fiilis, etteikö teillä viesteihin vastata yms, samalta tuo meno kuulostaa kun täälläkin :) Huudattaminen nimittäin tarkottas just sitä, että vauvan annetaan itkeä vaikka mikä hätä ois ja oppii sitten, ettei kannata itkeä. Sehän on yhdistetty aikuisiän ahdistuneisuushäiriöihin yms :/

Täällä kans isi-ikävää ja mammalle sit kaikki raivo :D
 
Niin eiks miehet kuori aina kermat arjesta? :D Kaikki miesten hommat on mukavia ja voi vaikka oluen ottaa siinä sivussa ja akkojen hommat on paskaa puurtamista päivästä toiseen. Meillä aina kisa kumpi pääsee vaihtaan öljyt/suodattimet autoon tai muuta mukavaa ja kumpi jää hoitamaan ruuat, pyykit, siivouksen yms :D
 
Tänään jo kolmesti nukahtanut ilman, että äidin käsi on poskessa kiinni :D Vähän on kiukutellut, mutta sitten aina jossain kohtaa luovuttanut ja rauhoittunut ja sit on uni tullut :) Ite oon siis vaan istunut kehdon vieressä. Päätin nimittäin tässä, etten enää entiseen malliin nukuta, kun nukahtaa noin helposti ilmankin. Luultavasti tuo kiukkuaminenkin vaan vähenee päivien myötä. Toivottavasti..
 
Meillä mennään iltakylpyyn klo 19 ja siitä sitten rasvauksen, uuden vaipan ja yöpuvun laiton kautta iltapuurot naamaan ja nukkumaan mennään klo 19.30. Tällä kaavalla menty jo piiiiiiiitkään. Meillä kylvetään ihan joka ilta, oli oikeen lääkärin ohje kun on pojalla toi atooppinen iho. Hyvä rasvaus vaan siihen päälle aina.
Meillä se on iskän homma viedä poika aina puuron jälkeen nukkumaan ja hoitaa sen jälkeen mahdolliset tarvittavat hyssyttämiset, niin itse saan mennä katsomaan iltapuuron syöttämisen jälkeen salkkareita kaikessa rauhassa :p:grin
 
Jahas täällä on unikeskustelu jatkunut. :)

Mä ajattelisin, että jos ne nukahtamasrituaalit - tutin luputus, kädestä kii pitäminen, syliin nukahtaminen tai mitä tahansa kelläin onkin - on varmasti aivan ok, jos kokee, ettei ne rasita liikaa eikä vie kohtuuttoman pitkää aikaa. Rasittavia nuo unirituaalit omasta mielestäni alkaa olla, jos lapsi vaatii niitä ihan joka kerta nukahtaakseen ja jos herää yöllä niitä vaatiin moniamonia kertoja. Meillähän kävi niin tuon tutin kanssa ja oon kyllä nyt ollut tyytyväinen, että se jätettiin pois. Viime yönäkin nukkui 4+4+2h eli unipätkät selvästi pitempiä ja vain kaksi herätystä koko yönä.

Tutittomuus on jo nyt opettanut mua myös ihan uudella korvalla tarkkaileen pojan fiiliksiä nukahtamistilanteessa. Pikkuininät ennen nukahusta ei tosiaan vaadi äitiä säheltään ja valpastuttaan poikaa, vaan kaveri nukahtaa kyllä yksin hetken äkisteltyään. Tassuttelu ja viimeisenä sylissä rauhottelu on meillä käytössä sitten jos huuto yltyy totiseksi.

Päivärytmi on tällä viikolla tuon tutittomuuden myötä tuntunut vähän muuttuvan. Aamupäiväunet on useimpina päivinä olleet edeĺleen sitä parin tunnin luokkaa mutta muut päiväunet ollut vain n tunnin tirsat. Ennen tungin vaan tuttia suuhun, jos heräs, että nukahtais vielä uudestaan ja jatkas unia. Nyt kun ei tuttia enää anneta niin alkaa iltapäivän päikkäreiltä herättyään huutaa niin kovaa, ettei mitään järkee yrittää väkisin saada enää uudestaan nukahtaan.
 
Muokattu viimeksi:
Kyllä mä oon niin katellinen teille kaikille joilla nukutaan 2 tunnin (tai ylikin) päikkyjä..Oijoih! Kokonainen tuntikin ois jo aivan ihanaa..
Mut ei meillä, ei.. 45 minuuttia ihan maksimissaan. ja that's it! :D :/
 
Kimallus, tuosta atooppisesta ihosta. Itse kun olen paininut huonon ihon kanssa koko elämäni, niin on tullut luettua jos jonkinlaisia (luonnonmukaisia) vinkkejä. On niitä, joiden mielestä liika pesu ja perusvoiteet ennemminkin lisää iho-ongelmia kuin auttaa niissä. Öljyt yms. monelle parempia. Et jos ongelma vaan jatkuu, niin ehkä voi koittaa.

Meillä pojan iho onneksi tosi hyvä. Kylpy vain 1-2 kertaa viikossa ja mitään rasvaa en käytä. Yritän ettei tarvitsisikaan. Peppua pestään kyllä melki joka vaipanvaihdolla ja kädet ja taiteet joka ilta.
 
Tuli mieleen, et teillä joilla vauva nukkuu eri huoneessa ja itkee, niin ehkä sen itkun tarkoitus olikin just varmistaa, että oottehan te vielä siellä ja tuutte, jos mulla olisikin oikee hätä joskus :) Ihana lapsen katse ja hymy, kun se ilahtuu vanhemman tulosta <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top