Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
Meil on muuttunu näemmä toi nukahtaminen ja nukkuminen muutenkin ihan hullunkuriseks... Jos sattuukin saamaan puolen yön maissa nukkumaan, niin kolmen tunnin välein herätään sitte syömään... (joo no tää on tää teidän kehuma "vain kaks kertaa yöllä herätään syömään" mun mielestä se on ihan hitoksen huono rytmi!) Ja sitte ku äiti on saanu sen kaks kertaa pätkissä 6 tuntia unta, niin herätäänki jo... tosin nyt sitte tänäaamuna suostu nukahtamaan tonne uudelleen, mut täällä isommat jo heräs sitte kouluun ni enpä päässy uneen enää ite ollenkaan... Sit kun ne lähti kouluun ja mulla olis ollu aikaa ni koko ajan tuolla äännähdeltiin niin että ootin sitä heräämistä... ei se sitte herännykään ei :D
Yritän aina positiivisesti ajatella,että vuoden päästä viimeistään helpottaa (pahin mahdollinen skenaario) mut silti iltasin viimeistään tuntuu tosi paskalta se silmät ristissä valvominen, vain odottaminen,että toinen viiittis rauhoittua nukkumaan... SIt jokavälissä koitat tehdä jonku kotityön, silti täällä näyttää etten oo vuoteen tehny mitään... !Hyvä ku illalla oon pullot ehtiny pesemään ja tiskikoneen laittamaan päälle ,ehkä iltapalaa ite syömään...
Päivisin tuo ruuanlaitto on kans oma systeeminsä, jos vauva on ees hetken hiljaa sitterissä, niin keittiössä joo siinä kattelemassa ku mä heilun, tai sitte roikkuu sylissä, toisella kankulla :D Kantoliinaan hän on edelleen liian "pitkä" ja mä liian lyhyt... Kun hänet laittaa syliin suorana, niin pää on olkapäällä ja jalat haaroissa saakka... eli kantoliinassa olis joko hirveen ryntyssä, tai sitten niin isona,ja kun mulla ei oo apinan käsiä, niin en yletä hänen takaata tekemään mitään... (vali vali :D )
Mies on sitte taas ihan oma lukunsa, jotenkin vaan hänestä tuntuu,että mä oon "vaan kotona" :D Mua naurattaa jotenkin koko ajatusmaailma... Eilenkin jotain, vauvaako syötti vai mitä ja valitti,että hän on ollu jo kaheksan tuntia töissä... Johonka piti todeta,että sillä aikaa kun sinä olit kahdeksan tuntia töissä, minä: Herättiin vauvan kanssa aamulla, vaipanvaihtoa ja syömistä ja sylissä roikkumista, seurustelua, itkemistä, hyssyttämistä, sitte pitikin jo pukea vaatteet päälle ja pakata huutava vauva autoon ja lähteä viemään esikoista ja sen kaveria kouluun tutustumiseen toiselle paikkakunnalle... 40km/suunta. Eli istut auton ratissa noin 5 tunnin yöunilla ensin sen puoltoistatuntia mitä tohon eestaas matkaan menikin, sitten ajat kauppaan ja sumplaat sen kopan kanssa kolme muovikassillista ruokatavaraa autoon(joku unohti sen kestokassin sitte kotiin, vaikka niin letkee aamu oli!!!) sitte sä meet jo sen huutavan vauvan kanssa kotiin ja hyssytät samalla sylissä että saat kauppatavarat kaappiin... sitte taas kiireellä vaipanvaihto ja syöminen jonka jälkeen jatkuu sylissähyssyttely kunnes hän päättää että voi hän olla hiljaa sitterissäkin... No niin, sitte alkoi operaatio ruoanlaitto valmiiksi.. No eihän sitä hiljasuutta kestäny ku puolet jauhelihan paistoajasta, ni loppuaika meni taas samalla hyssyttäessä vauvaa, kun teet ruokaa. Onneksi mamma (mun äiti) teki yllätysvisiitin, tuli ennen töihinmenoansa vartin verran käymään, sain siinä ajassa kun mamma hyssytti vauvaa lätkittyä lasagnelevyt ja soosit vuokaan ja vuoan uuniin! Jippii, ja juoksin koneellisen pyykkiä heittämään koneeseen (pesukoneet on kellarissa, sinne ei oo vauvan kanssa asiaa... lämpötila kesät talvet +15 :D ) Noniin, sitte jatkettiin hyssyttelyä ja seurustelua ja itkeskelyä kun väsyttiki, mut uni ei vaan sitte tullu... no kelloki alko jo näyttää siltä,ettei ehikään nukkumaan ku pitää lähtee hakemaan ne tytöt sieltä koululta... Eikun taas vaipat.syömiset jne ja autoon täysin huutava vauva... (siinä kohtaa ei paljoo enää naurattanu... onneks sen uunin muistin sammuttaa), Sitte taas ensin se 40 minsaa sinne koululle, tyttöjä piti odotella vielä vartti ja sit taas se 40 minsaa kotiin... tässä kohtaa oltiin jo nukahdettu taas autoon... Kotona oli sentään vitosluokkalainen laittanu kahvia tulemaan ja odotellu tokaluokkalaisen kotiin, ni tarvinnu niitä murehtia sentään...
Mies oli tossa kohtaa sitten tullut jo kotiin, iloisena vielä riisu sen kiljuvan pojan sieltä kopasta, mut sit jo työnsikin mulle vauvan, ku hän on niin väsyny ja kippas itsensä sohvalle torkkumaan.. :D
Eli näin, hänen kahdeksan melko rauhallista tuntia pulverimaalaamista, peittämistä, siivoomista, vastaan mun "normipäivä" :D
Älkää nukahtako jos jaksoitte alottaa lukemisen :D