Tännekin vihdoin kuoriutui oma "joulutonttu". Torstaina rv 42 ryhdyttiin käynnistämään klo 10 aamulla ballongia käyttäen. Silloin kohdunkaula oli sormelle avoin, puolipehmeä ja kanavaa oli jäljellä 1,5 senttiä. Heti laiton jälkeen tuli todella kova selkäkipu ja alkoi kivuliaat supistukset. Sain kipuun litaglinia ja tramalinia. Siinä sitten kärvisteltiin vuorokausi. Seuraavana aamuna tilannekatsaus. Huomattiin, että kaula oli auki pari senttiä, mutta pituudeltaan se olikin 2,5 senttiä, eli enemmän mitä edellisenä päivänä oli arvioitu. Aloitettiin sitten cytotecit. Ekan sain klo 10 aamulla ja sen jälkeen kahdesti vielä neljän tunnin välein. Juuri ennen kuin olisi annettu päivän viimeiset cytotecit, hulahti lapsivettä housuihin. Lapsiveden mukana tulleen ruskean vuodon vuoksi minut siirrettiin heti synnytyspolille. Olin auki 3,5 senttiä, mutta kanava ei ollut lyhentynyt. Eikun supistuksia kestämään. Supistuskipuihin käytin ilokaasua ja lantion pyörittelyä sekä selän akupainantaa.
Klo 00.00 siirryttiin siis synnytyssaliin. Yön aikana ei tapahtunut edistystä, joten noin klo 11 aamupäivällä aloitettiin oxitosiinitippa. Tippa annosta nostettiin pitkin päivää niin, että kolmelta iltapäivällä meni täydellä teholla. Klo 16 kun tilanne tarkistettiin olin auki vaivaiset 4,5 senttiä ja kaulaa oli jäljellä puoli senttiä. Kätilö totesi, että parin tunnin päästä katsotaan uudestaan.
Tässä vaiheessa olin jo aivan poikki. Supistukset olivat järkyttävän kipeitä, mutta epiduraalia ei voinut antaa koska en ollut tarpeeksi auki. Koko päivä meni ilokaasulla, liikkeellä, akupunktioneuloilla ja -painannalla sekä tens-laitteella. Klo 18 katsastettiin tilanne uudestaan eikä mitään edistystä ollut tapahtunut. Kätilön mielestä viisainta oli siirtyä sektioon, koska kaikki keinot oli käytetty ja olin lopen uupunut 17 tunnin kärvistelyn jälkeen.
Niin sitä sitten mentiin ei-niin-kiireelliseen-sektioon, koska vauvan voinnissa ei ollut mitään hätää. Epiduraalin laitto oli yhtä tuskaa, koska selkäni rakenne kuulemma on niin erikoinen sitä ajatelle. Anestesialääkäri joutui hyvän tovin tekemään töitä, ennenkuin sai puudutteen laitettua. Ja spinaali perään.
9.1.2016 klo 20:18 sitten syntyi tyttömme 3560 grammaisena ja 51 senttisenä. Tyttö ja isä siirtyi heräämöön odottelemaan kasaan kursimistani.
Eipä se hauskuus vieläkään loppunut. Istukkani oli niin tiukasti kohdussa kiinni, että lääkäri joutui sen pala kerrallaan "rapsuttamaan" irti. Sanoi, ettei ole koskaan ennen moiseen törmännyt. Sen vuoksi menetin myös lähes kaksi litraa verta ja kohtu jouduttiin runnomaan takaisin paikalleen istukan irroittamisen myötä. Vaikka olin puudutettu, niin kohdun "asettelu" sattui niin vietävästi, että aloin rajusti oksentamaan. Selin makuulla se onkin erimukavaa...
Lähes tunnin kursimisen jälkeen pääsin heräämöön ja homma oli ohi. Nyt lepoa osastolla ja tutustumista tyttöön. Imetys on lähtenyt hyvin käyntiin rintakumin avulla ja maitoakin näyttäisi jo nyt tulevan varsin hyvin, kun pitää tytön tyytyväisenä. Olen päässyt jo liikkumaankin, vaikka vietävän kipeää se tekee.
Silloin kun pitäisi saada poika turvakaukaloon tai liinaan ja on itkutuulella, laitetaan tutti suuhun ja otetaan pois kun siirtymä tehty.
Mut kovin on tyty ainakin tyytyväisen oloinen.
