Joulukuun mammat 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Esma
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Semmone lisäys vielä et onko teillä tutti käytössä? Seki voi auttaa vauvaa nukahtamaan, ainaki meillä on nyt helpottanut ku tyttö on lohtutissin sijaan alkanu huolia tuttiaki :)
 
Meil on muuttunu näemmä toi nukahtaminen ja nukkuminen muutenkin ihan hullunkuriseks... Jos sattuukin saamaan puolen yön maissa nukkumaan, niin kolmen tunnin välein herätään sitte syömään... (joo no tää on tää teidän kehuma "vain kaks kertaa yöllä herätään syömään" mun mielestä se on ihan hitoksen huono rytmi!) Ja sitte ku äiti on saanu sen kaks kertaa pätkissä 6 tuntia unta, niin herätäänki jo... tosin nyt sitte tänäaamuna suostu nukahtamaan tonne uudelleen, mut täällä isommat jo heräs sitte kouluun ni enpä päässy uneen enää ite ollenkaan... Sit kun ne lähti kouluun ja mulla olis ollu aikaa ni koko ajan tuolla äännähdeltiin niin että ootin sitä heräämistä... ei se sitte herännykään ei :D

Yritän aina positiivisesti ajatella,että vuoden päästä viimeistään helpottaa (pahin mahdollinen skenaario) mut silti iltasin viimeistään tuntuu tosi paskalta se silmät ristissä valvominen, vain odottaminen,että toinen viiittis rauhoittua nukkumaan... SIt jokavälissä koitat tehdä jonku kotityön, silti täällä näyttää etten oo vuoteen tehny mitään... !Hyvä ku illalla oon pullot ehtiny pesemään ja tiskikoneen laittamaan päälle ,ehkä iltapalaa ite syömään...

Päivisin tuo ruuanlaitto on kans oma systeeminsä, jos vauva on ees hetken hiljaa sitterissä, niin keittiössä joo siinä kattelemassa ku mä heilun, tai sitte roikkuu sylissä, toisella kankulla :D Kantoliinaan hän on edelleen liian "pitkä" ja mä liian lyhyt... Kun hänet laittaa syliin suorana, niin pää on olkapäällä ja jalat haaroissa saakka... eli kantoliinassa olis joko hirveen ryntyssä, tai sitten niin isona,ja kun mulla ei oo apinan käsiä, niin en yletä hänen takaata tekemään mitään... (vali vali :D )

Mies on sitte taas ihan oma lukunsa, jotenkin vaan hänestä tuntuu,että mä oon "vaan kotona" :D Mua naurattaa jotenkin koko ajatusmaailma... Eilenkin jotain, vauvaako syötti vai mitä ja valitti,että hän on ollu jo kaheksan tuntia töissä... Johonka piti todeta,että sillä aikaa kun sinä olit kahdeksan tuntia töissä, minä: Herättiin vauvan kanssa aamulla, vaipanvaihtoa ja syömistä ja sylissä roikkumista, seurustelua, itkemistä, hyssyttämistä, sitte pitikin jo pukea vaatteet päälle ja pakata huutava vauva autoon ja lähteä viemään esikoista ja sen kaveria kouluun tutustumiseen toiselle paikkakunnalle... 40km/suunta. Eli istut auton ratissa noin 5 tunnin yöunilla ensin sen puoltoistatuntia mitä tohon eestaas matkaan menikin, sitten ajat kauppaan ja sumplaat sen kopan kanssa kolme muovikassillista ruokatavaraa autoon(joku unohti sen kestokassin sitte kotiin, vaikka niin letkee aamu oli!!!) sitte sä meet jo sen huutavan vauvan kanssa kotiin ja hyssytät samalla sylissä että saat kauppatavarat kaappiin... sitte taas kiireellä vaipanvaihto ja syöminen jonka jälkeen jatkuu sylissähyssyttely kunnes hän päättää että voi hän olla hiljaa sitterissäkin... No niin, sitte alkoi operaatio ruoanlaitto valmiiksi.. No eihän sitä hiljasuutta kestäny ku puolet jauhelihan paistoajasta, ni loppuaika meni taas samalla hyssyttäessä vauvaa, kun teet ruokaa. Onneksi mamma (mun äiti) teki yllätysvisiitin, tuli ennen töihinmenoansa vartin verran käymään, sain siinä ajassa kun mamma hyssytti vauvaa lätkittyä lasagnelevyt ja soosit vuokaan ja vuoan uuniin! Jippii, ja juoksin koneellisen pyykkiä heittämään koneeseen (pesukoneet on kellarissa, sinne ei oo vauvan kanssa asiaa... lämpötila kesät talvet +15 :D ) Noniin, sitte jatkettiin hyssyttelyä ja seurustelua ja itkeskelyä kun väsyttiki, mut uni ei vaan sitte tullu... no kelloki alko jo näyttää siltä,ettei ehikään nukkumaan ku pitää lähtee hakemaan ne tytöt sieltä koululta... Eikun taas vaipat.syömiset jne ja autoon täysin huutava vauva... (siinä kohtaa ei paljoo enää naurattanu... onneks sen uunin muistin sammuttaa), Sitte taas ensin se 40 minsaa sinne koululle, tyttöjä piti odotella vielä vartti ja sit taas se 40 minsaa kotiin... tässä kohtaa oltiin jo nukahdettu taas autoon... Kotona oli sentään vitosluokkalainen laittanu kahvia tulemaan ja odotellu tokaluokkalaisen kotiin, ni tarvinnu niitä murehtia sentään...
Mies oli tossa kohtaa sitten tullut jo kotiin, iloisena vielä riisu sen kiljuvan pojan sieltä kopasta, mut sit jo työnsikin mulle vauvan, ku hän on niin väsyny ja kippas itsensä sohvalle torkkumaan.. :D
Eli näin, hänen kahdeksan melko rauhallista tuntia pulverimaalaamista, peittämistä, siivoomista, vastaan mun "normipäivä" :D
Älkää nukahtako jos jaksoitte alottaa lukemisen :D
 
Airam, meillä vauva 6 vkoa ja kertiksiin mennyt jo yli 50€. Saman verran kun mun kirpparikestoihin (yli 20 vaippaa)!! Ajattelin ruveta hiljalleen siirtymään kestoihin, jos vaan vaippaihottuma pysyy poissa taloon on toinen pyttykin tulossa kylppäriin, niin voi alottaa pissattamisen - oisko siitä muuten vinkkejä kellään?
 
Nuppu, sun pitäs saada kunnon unet niin, että joku muu huolehtii vauvasta sen aikaa. Tuo on tuskanen noidankehä, kun on niin väsyny, ettei pysty nukahtaan, kun oottaa seuraavaa herätystä. Ja jos se herätys tosiaan tuleekin alle tunnissa...

Meillä välillä pojan kans menny öitä, että se äkissy jotakin ehkä 15-30min välein. Ei oo tarttenu siis mitään suurempi sirkustemppuja tehä, mutta havahdun hereillä noin usein. Se tuntuu aamulla samalta kun ei olis nukkunu ollenkaan. Siihen nähen ne Angeliquen manaamat kahen syötön yöt on ihan huippu tai ainakin sellanen normiyön merkki tätä nykyä mulle. Kuutta tuntia enempää ei oo yöunia kertyny Luoja ties millon viimeks. Ihmettelen miten mä jaksan näillä unilla, ilmeisesti ne hormonit sitten suojelee mua tässä univajeessa? Ennen lasta päivä oli tyyliin pilalla, jos en saanu 8h yöuniani :D

Viime yönä meni alkuyö, kun vauva kitisi ja itki tunninvälein jotakin. Kolmelta vaihoin vaipan ja aloin syöttään. Voi sitä väsykiukun määrää ku pullon korkki kiertyny vissiin auki ja koko kallisarvoinen pumppaamani maito huilahti puklurättiin ja kastu siinä pojalta ja iteltä paiatki ja lakanohinki loris.... #@#€||§… Poika huus jo nälkäänsäki ihan tuskassa, mutta ei muuta ku märät paiat päältä pois, vähän huuhtelua ettei maitosena ala poika kärytä, uuet vaatteet pojalle ja itelle ja uuet maiot lämmitykseen. Tissit oli räjähtää. Onneks mies kotona, että herätin sen ottaan pojan kun aloin lypsään. Lypsyn jälkeen menin alakerran yksiöön nukkuun. Reilu 3h unta vähensi vitutuksen määrää janyt taaa reippaana uuessa päivässä :)
 
Mä taas olen koko ikäni nukkunu vaan kuus tuntisia öitä, nyt jostain syystä ne vaan tuntuu paljon pahemmilta kuin ennen :D No tietty, kuus tuntii putkeen oliski ihanne... mut kun se kuus tuntii on tosiaan pätkästy just siihen syvimpään uneen...
Sulla voi metsäläinen olla sit jo taas niin paha univaje,että menee yli sen väsyn... Mulla vielä ainakin tuntuis olevan siinä rajamailla.. ja täällä monet vielä varmasti valvoo paljon enemmän...
Ja joo, mäkin muistan, ku esikoinen oli pieni ja toinen synty, niin sitä mentiin nukkumatta yhtään, monta viikkoa... kunnes siihen tuli sitte stoppi, ku univaje oli niin paha :D Mut kyllä mä sillon jaksoin vaikka mitä.. :D Mä oon kai liian vanha ny :D
 
Angelique en pidä hauskana tota päivääs, vaan tota kirjotustyyliä! Ihana ku joku rehellisesti kertoo arjestaan ilman niitä vaaleenpunasia laseja :D <3
 
Meillähän tosiaan esikoinen nukku ekan kerran 5h putkeen joskus 2v iässä vasta, et valvominen enemmänki ku tuttua. Tyttö huus selkä kaarella ja oksenteli, neuvolasta ei mtn apua ku kuulemma normaalia ja nuori ekan lapsen äiti vaan turhia huolehtii ku vauva itkee ja pulauttelee... Vartin pätkissä hyvällä tuurilla nukkui, ite en välttämättä ollenkaan. Päivisin kantoliinassa sit pidempiä pätkiä. Allergiahelvettiin saatiin sit lopulta päätös puolen vuoden iässä ku jätettiin kiinteet kokonaan pois ja imetys lopetettiin ja syötettiin pari viikkoa jtn saatanan kallista apteekin erikoiskorviketta.. Eli siis jos mä SAAN nukkua ton hikisen kolme tuntia putkeen ni oon erittäin onnellinen, kun tiedän miten helvettiä on itkeä ja valvoa miettien, että tapanko itteni vai sen huutavan vauvan..

Väsymyshän on jokaisen kohdalla eri, itelle riittää semmonen 4h, 6h ois jo tosi jees jos putkeen saa nukutuks. Toiset sit tarvii sen 8h tai enemmän yhtä soittoo. Ja vaikka sen kuin tiedostaa, että toiset valvoo enemmän ni ei se mun omaa väsymystä mihkään vie :D Sama noiden nukkumisjärjestelyjen kans, mikä yhelle sopii, on toiselle ehdoton ei. Kaikkea hulluakin voi kokeilla, tiiä ihmisen joka nukuttanu yhen pätkän yöllä vauvaansa vaunuissa parvekkeella ku nukku siten piiiitkän pätkän :)

Pikksen tuossa äsken meinas vitutuskäyrä nousta ku vaunujen jarru löi jumiin toiselta puolelta! Siinä sit arvot, että pistänkö esikoisen itekseen käveleen pari kilsaa vai kannanko vaunut kotiin ja muksut mukaan.. No esikoinen lähti käveleen ja mä nuoremman kans lähin raahaamaan vaunuja kotiin, onneks rengas alko pyöriä ja lukko enää lonksutti siihen kiinni ni käännyttiin ja juostiin esikoinen kiinni. Kaupassa oli pakko käydä hakemassa täydennystä ennen ku sunnuntaina isompaan kauppaan mennään, ni siellähän se lukko onneks pomppas sit jumistaan ja kortimatka meni sit ihan hyvin, ellei laske sitä, et olin aivan hiestä märkänä ja itkin.. Semmosta :D
 
Meillä vauva heränny kerran yöllä syömään, mut heräsin koiran toilailuihin ja paskat oli vääntäny omalle paikalle, eli niitä sit siivoo... ja toiset löysät oli aamulla... eli nyt sit niitä on siivonu. Vauva myös meillä viihtyy sylissä paljon päivällä.. edelleen oon vain osan vaatteista saanu päälle.. pitäs siivotakki ihan yleispuhtauden kannalta...
Mä oon yhen vaippapaketin ostanu, äiti toisen.. nyt mennään kestoillatoista päivää, yks läpivalskaus ollu, et aattelin nyt yrittää mennä 2-4 kestoo päivällä ja muuten kertsit säästää siinäki jotain ☺
 
Heippa kaikille! Onnea niille viimeisille jouluvauvoille . Täälä poika 2viikkoa vanha. Kiltti poika, syö 2-3kertaa yössä mutta nukahtaa heti uudestaan. Välillä tietty väsy mutta kun on saatu lapset kouluun ni me mennään nukkumaan että jaksan sit hoitaa kotia jne. Onneks kuitenki mies auttaa! Tsemppiä kaikille!
 
Meil on muuttunu näemmä toi nukahtaminen ja nukkuminen muutenkin ihan hullunkuriseks... Jos sattuukin saamaan puolen yön maissa nukkumaan, niin kolmen tunnin välein herätään sitte syömään... (joo no tää on tää teidän kehuma "vain kaks kertaa yöllä herätään syömään" mun mielestä se on ihan hitoksen huono rytmi!) Ja sitte ku äiti on saanu sen kaks kertaa pätkissä 6 tuntia unta, niin herätäänki jo... tosin nyt sitte tänäaamuna suostu nukahtamaan tonne uudelleen, mut täällä isommat jo heräs sitte kouluun ni enpä päässy uneen enää ite ollenkaan... Sit kun ne lähti kouluun ja mulla olis ollu aikaa ni koko ajan tuolla äännähdeltiin niin että ootin sitä heräämistä... ei se sitte herännykään ei :D

Yritän aina positiivisesti ajatella,että vuoden päästä viimeistään helpottaa (pahin mahdollinen skenaario) mut silti iltasin viimeistään tuntuu tosi paskalta se silmät ristissä valvominen, vain odottaminen,että toinen viiittis rauhoittua nukkumaan... SIt jokavälissä koitat tehdä jonku kotityön, silti täällä näyttää etten oo vuoteen tehny mitään... !Hyvä ku illalla oon pullot ehtiny pesemään ja tiskikoneen laittamaan päälle ,ehkä iltapalaa ite syömään...

Päivisin tuo ruuanlaitto on kans oma systeeminsä, jos vauva on ees hetken hiljaa sitterissä, niin keittiössä joo siinä kattelemassa ku mä heilun, tai sitte roikkuu sylissä, toisella kankulla :D Kantoliinaan hän on edelleen liian "pitkä" ja mä liian lyhyt... Kun hänet laittaa syliin suorana, niin pää on olkapäällä ja jalat haaroissa saakka... eli kantoliinassa olis joko hirveen ryntyssä, tai sitten niin isona,ja kun mulla ei oo apinan käsiä, niin en yletä hänen takaata tekemään mitään... (vali vali :D )

Mies on sitte taas ihan oma lukunsa, jotenkin vaan hänestä tuntuu,että mä oon "vaan kotona" :D Mua naurattaa jotenkin koko ajatusmaailma... Eilenkin jotain, vauvaako syötti vai mitä ja valitti,että hän on ollu jo kaheksan tuntia töissä... Johonka piti todeta,että sillä aikaa kun sinä olit kahdeksan tuntia töissä, minä: Herättiin vauvan kanssa aamulla, vaipanvaihtoa ja syömistä ja sylissä roikkumista, seurustelua, itkemistä, hyssyttämistä, sitte pitikin jo pukea vaatteet päälle ja pakata huutava vauva autoon ja lähteä viemään esikoista ja sen kaveria kouluun tutustumiseen toiselle paikkakunnalle... 40km/suunta. Eli istut auton ratissa noin 5 tunnin yöunilla ensin sen puoltoistatuntia mitä tohon eestaas matkaan menikin, sitten ajat kauppaan ja sumplaat sen kopan kanssa kolme muovikassillista ruokatavaraa autoon(joku unohti sen kestokassin sitte kotiin, vaikka niin letkee aamu oli!!!) sitte sä meet jo sen huutavan vauvan kanssa kotiin ja hyssytät samalla sylissä että saat kauppatavarat kaappiin... sitte taas kiireellä vaipanvaihto ja syöminen jonka jälkeen jatkuu sylissähyssyttely kunnes hän päättää että voi hän olla hiljaa sitterissäkin... No niin, sitte alkoi operaatio ruoanlaitto valmiiksi.. No eihän sitä hiljasuutta kestäny ku puolet jauhelihan paistoajasta, ni loppuaika meni taas samalla hyssyttäessä vauvaa, kun teet ruokaa. Onneksi mamma (mun äiti) teki yllätysvisiitin, tuli ennen töihinmenoansa vartin verran käymään, sain siinä ajassa kun mamma hyssytti vauvaa lätkittyä lasagnelevyt ja soosit vuokaan ja vuoan uuniin! Jippii, ja juoksin koneellisen pyykkiä heittämään koneeseen (pesukoneet on kellarissa, sinne ei oo vauvan kanssa asiaa... lämpötila kesät talvet +15 :D ) Noniin, sitte jatkettiin hyssyttelyä ja seurustelua ja itkeskelyä kun väsyttiki, mut uni ei vaan sitte tullu... no kelloki alko jo näyttää siltä,ettei ehikään nukkumaan ku pitää lähtee hakemaan ne tytöt sieltä koululta... Eikun taas vaipat.syömiset jne ja autoon täysin huutava vauva... (siinä kohtaa ei paljoo enää naurattanu... onneks sen uunin muistin sammuttaa), Sitte taas ensin se 40 minsaa sinne koululle, tyttöjä piti odotella vielä vartti ja sit taas se 40 minsaa kotiin... tässä kohtaa oltiin jo nukahdettu taas autoon... Kotona oli sentään vitosluokkalainen laittanu kahvia tulemaan ja odotellu tokaluokkalaisen kotiin, ni tarvinnu niitä murehtia sentään...
Mies oli tossa kohtaa sitten tullut jo kotiin, iloisena vielä riisu sen kiljuvan pojan sieltä kopasta, mut sit jo työnsikin mulle vauvan, ku hän on niin väsyny ja kippas itsensä sohvalle torkkumaan.. :D
Eli näin, hänen kahdeksan melko rauhallista tuntia pulverimaalaamista, peittämistä, siivoomista, vastaan mun "normipäivä" :D
Älkää nukahtako jos jaksoitte alottaa lukemisen :D

Angelique puit sanoiksi meidänkin yö- ja päivärytmin. Yö alkaa myöhään ja aamulla pitää herätä katsomaan että esikoinen muistaa mennä kouluun. Vauva ei suostu olemaan yksin ja sitä pitää kanniskella mukana kun yrittää tehdä kotitöitä. Mies on innoissaan vauvasta, mutta käytännössä vauvan kanssa oleminen jää viiteentoista minuuttiin per päivä. Onneksi olen pitkä, joten kantoreppu istuu mukavasti päälle ;-)
 
On meillä tutti käytössä ja sitä annankin vauvalle kun tuppaa syömään niin että puklaa ja sitten haluais lisää tissiä.

Angelique, se vauva tulee sinne kantoliinan sammakkona jalat koukussa. Että pitäis mahtua :)

Meillä mies on alkanut esittää vaatimuksia että mitä kotona pitäis olla tehtynä kun hän tulee kotiin. Sitten jos olen tehnyt ns vaaditut hommat niin tulee kommenttia laadusta o_O taidan kirjoittaa sille samanlaisen avautumisen kuin angelique ;)
 
Ihan uskomattomia nuo teidän joidenkin miehet! O_o Kannattaa antaa äijienkin kokea ihan itse, millaista se arki vauvan kanssa on! Tietenkään imettää he eivät pysty, mutta jos vaikka pumppaa maitoa pulloon ja käskee miehen heräillä 2-3 tunnin välein, unohtamatta 0,5-1 h kestäviä nukuttamisyrityksiä, saattaa sitä ymmärrystäkin alkaa löytymään. Tuohon päälle vielä kaikki päivätouhut vauvan kanssa niin on kumma, jos ei mies hiljene! Ihan uskomattomia vaatimuksia joillakin, kyllä mulla palais totaalisesti päre tuollaiseen. Hirmuisesti tsemppiä teille, joilla on pölvästi mies! Saatte satakertaisen kumarruksen multa, kun jaksatte yksin pyörittää arkea.

Meillä mies päästi mut päikkäreille kun kuuli, että olin aamuseitsemästä asti tissittänyt ja sylitellyt läheisyydenhaluista poikaa ja nukkumaan olin päässyt vasta yöllä kolmen jälkeen. En ymmärrä, miten te jotkut selviätte ilman puolison apua! Olette kyllä sitkeitä naisia!
 
Tsemppiä kaikille, joilla yöunet vähissä ja niille joiden mies ei ole ihan kärryillä, miten paljon vauva saattaa viedä aikaa. Laittakaahan se mies kokeilee vuorokaudeksi vauvan hoitoa ja koti samalla loistokunnossa, pyykit pestynä ja ruoka valmiina.
 
Samaa mieltä äitylin kanssa! Jotkut miehet luulee varmaa että vauvan kanssa kotona oleminen on pelkkää "lomailua". Meillä mies ei onneksi ajattele niin, ja auttaa tosi paljon ja ainakin sit kun pyydän :)
 
No mä olen ite varmaan niin monen sopan kautta keitetty etten mä ihan pienistä jaksa... Enemmän mua huvittaa toi mies noine kommentteineen. Hän on kyl aina ollu tommonen laiskanpuoleinen (niin kyllä minäkin olen) ja ymmärrän kyllä hänen väsymyksen. Nyt ei ole kerenny reppana ees pelailemaan koneella kun mä olen pitänyt täällä ärjyä päällä. Mä kyllä meinaan sanon ku alkaa kypsyttää ja mieskin tietää sen, hänen kanssa on aina voinu olla avoin tunteiden kanssa, ja palaute lähtee välittömästi ku mulla kiehuu yli... mut ei se välttämättä silti tee niinku mua huvittaisi :D mikä on sekin kyllä hyvä! Tänään annan palautteen koko perheelle. Nyt loppu tää kotihommien äidille jättäminen, hemmetti! Ja kiitos warheart! Mä en osaa ruusutella jos arki on perseestä :D
 
Meillä kans mies saa päivän naurut kun tulee töistä kotiin ja sanon ettei mulla ole ollut aikaa johonkin... Koska mähän olen ollut kotona koko päivän. Ja kun totesin että kaipaisin omaa aikaa, niin hän oli sitä mieltä että mullahan on kaikki päivät omaa aikaa kun vauva nukkuu.. totuushan on että kun vauva nukkuu niin juostaan kuin päätön kana yrittäen tehdä kaikkia kotitöitä! :D
Meillä siis mies jää isyyslomalle vasta ensi viikolla kun vauva on 1kk vanha, tähän asti tehnyt 40h/vk töitä eli aikalailla minulle jäänyt tuo vauvanhoito, koska ymmärrän että hän tarvitsee töiden jälkeen aikaa rentoutua että saa pään nollattua töistä.
Auttaa kuitenkin parhaansa mukaan. Käy häntä kuitenkin sääliksi kun nukkuu yönsä huonosti kun vauva itkee masuansa ja joutuu töissäkin käymään. Mutta nämä miehen harhaluulot tästä "omasta ajasta" aijon kumota kun hän jää kotiin ensi viikolla! Pumppaan maitoa hänelle valmiiksi ja annan hoitovastuun hänelle ;)
 
Meillä suht hyvin nukuttu yö takana, poika heräsi vain kaksi kertaa syömään, mutta voi h**vetti kun tutin perään alkaa melkein samantien huutamaan kun tippuu suusta pois. :arghh: Sitä saikin olla nostelemassa pojan suuhun takaisin, muuten ei meinaa rauhoittua nukkumaan..

Tsemppiä ja jaksamisia kaikille huonosti nukkujille!
Tsemppejä myös teille, keiden miehet vähättelevät arjen pyörittämistä ym, jaksamisia!

Musta on mahtavaa lukea miten jotkut teistä uskaltaa kaunistelemattomasti kirjoittaa vauva - arjesta, eikä esittää miten kaikki on aina niin ruusuista :) pitää aina muistaa, että mekin äidit olemme vain ihmisiä, joilla on oikeus tunteisiin (ja niiden näyttämiseen) siinä missä muillakin!
 
Mun mies on hyvä isä ja käyttää paljon aikaa poikiin ja heidän harrastuksiin. Toimii molempien poikien harrastuksessa valmentajana ja siihen menee paljon aikaa. Ongelma on nyt, että hänellä on nyt tämä pieni tyttö, jolle ei oikein riitä enää aikaa ja energiaa. Mua harmittaa lähinnä tämän meidän vauvan takia. Toivon että tilanne parantuu kun tyttö kasvaa, haluan kuitenkin että miehelläni on myös läheinen suhde tähän meidän nuorimpaan lapseen. En halua, että myöhemmin tyttö on kateellinen veljilleen, koska isä puuhaa lähinnä heidän kanssa. Itse olen läheinen isäni kanssa ja toivon samaa omalle tyttärelleni.
 
Noniin tänään sit käyty jälkitarkastuksessa ja pakko sanoo et harvinaisen perusteellinen lääkäri, ultras kohdun et varmasti tyhjä, tutki rinnat ja laitto vielä mammografiaan, papaan ja glutrasitukseen, pillerit aloitettiin :(

Voimia kaikille rankkaan vauva-arkeen! Muistakaa et ette ole super ihmisiä ja olkaa armollisia itsellenne!

Huomenna olis sohva kaupoille lähtö... Hemmetti! Onko kellään kokemuksia ikean sohvista? Olis stockholm nahkasohva kiikarissa...
Mun porukat tulee päiväks kattomaan lapsia niin saadaan muutama tunti ihmetelle sohvia keskenään :)
 
Tsemppiä teille, joiden miehet ei oikeen tätä työmäärää ymmärrä <3 Koen itteni tosi onnekkaaksi kun kotityöt sun muut menee meillä niin tasan. Ei kyllä onnistuis imetys tai mikää muukaan ilman miehen tukea!

On kyllä tänää ollu iha superväsy ilta ku en aamulla nukkunu niin pitkään ku yleensä x_X Morkkis meinaa iskeä ku ei ton esikoisen kanssa ehi tai jaksa juuri koskaan enää leikkiä kunnolla :( Jospa se siitä korjaantuis ku tuo vauvaki vähä kasvaa...
 
Takaisin
Top