Sitä cuplatonia voi pidempään käsittääkseni ihan huoletta käyttää, meillä ainakin neuvolassa sanottiin, että koittakaa nyt ainakin jonkun kuukauden verran (eli varmaan niin pitkään kun pullo riittää), että onko siitä apua. En tiiä onko, kun huutoa ja kirkumista päivisin piisaa, mutta tunnollisesti ollaan sitä joka ruuan yhteydessä annettu. En tiiä kuvittelenko vain, osaako jo tuon ikäinen, mutta tuntuu, että pikkuinen on jo oppinut rauhoittumaan kun ensin annetaan cuplatonia lusikalla. Heti hiljenee ja sitten oottelee tyytyväisenä ihan kuin tietäisi, että sen lusikallisen jälkeen tulee varsinainen pääruoka, eikä oo mitään syytä itkee ja kirkua, kun sieltä se ruoka aina tulee vaikka vähän kestäisi lämmityksessä tai muussa säätämisessä :D
Tsemppiä kaikille itkuisten ja huonosti nukkuneiden vauvojen äidelle sekä arjen pyörityksestä ymmärtämättömien miesten puolisoille. Meilläkin on väsy, stressi ja muutenkin kokonaan uusi elämäntilanne aiheuttanut melkoisia tunteenpurkauksia ja riitoja, mutta niistä ollaan selvitty puhumalla ja ollaan sovittu selkeitä pelisääntöjä arjen pyöritykseen :) Se on äärimmäisen tärkeetä se puhuminen! Ei pelkästään se, että puidaan vaan missä mättää, vaan myös se, että kerrotaan mikä ilahduttaa ja mistä tulee onnelliseksi ja missä toinen onnistuu ja on hyvä! :)
Puhun tässä nyt mukamas niinkuin suuri viisauden lähde, neliviikkoisen vauvan vankalla kokemuksella
Mutta eilen puhutiin miehen kanssa pitkään viime päivien kinastelusta ja kuluneista viikoista. Hän toi esille sen, kuinka on hän on huolissaan mun jaksamisesta ja se herätteli mua. Siksi kirjoitan teillekin! :) Ei meillä siis mitään vakavaa ole päässyt vielä sattumaan, mutta olen melkoinen pingottaja ja suorittajaluonne ollut aina, varsinkin työelämässä. Siksi oli hyvä pysähtyä näitä miettimään, ennen kuin väsytän uuvuksiin itseni sillä, että unohdan hoitaa ja huolehtia vauvan lisäksi myös omasta hyvinvoinnista.
Eli muistakaa myös mammat vauvan ohella pitää myös itsestä huolta! Nukkumiset voi mennä vähän niin ja näin, niihin ei aina pysty vaikuttamaan, mutta muistakaa edes syödä kunnolla, että jaksetaan haastavat hetket. Kyllä se vauva sen hetken kestää itkuisenakin oottaa, että te saatte äkkiä vedettyä jotain napaan. Silloin teilläkin kestää hermot paremmin sitä tilannetta kun pikkuisella on huono olla eikä itse saa toisen oloa helpotettua. Neuvolassakin muistutettiin siitä, ettei se vauva tosiaan mene rikki, vaikka sen laskee hetkeksi itkuisenakin alas ja menee itse muualle rauhoittumaan/syömään/vessaan. Meijän neuvolan terkka on tosi ihana, semmoinen vanhempi nainen, joka viimeksi kertoi, että hänella on ollut koliikkilapsi. Kaikki sen ohjeetkin tuntuavat kumpuavan kokemuksen syvällä rintaäänellä :)
Mulla on onnekseni sellainen tilanne, että mies on mun kanssa kotosalla ja ollaan tehty työnjako siten, että mulla on vauvasta päävastuu ja miehellä puolestaan kodista. Mutta molemmat tekee tietysti ristiinkin hommia ja varsinkin ne kotityöt saa jäädä tekemättä, jos ei oo pakko eikä jaksa. Parempi nukkua ja lepuuttaa silloin kun se on mahdollista, pyykit voi hyvin seuraavaan päivään odottaa jos kaapista löytyy edes jotkut ikivanhat virittyneet kalsarit, joissa kuljeskella ja jos on yksikin puhdas lautanen ja haarukka jolla syödä, niin päiväunet voittaa tiskien laiton :D
Eri tilanne tietysti on niillä perheillä, joissa on useampi lapsi, jolloin päivärytmistä sen vanhemman lapsen vuoksi on pidettävä kiinni eikä voi tuosta noin vaan torkkuilla ja olla tekemättä mitään. Mutta täällä kun on monta viestiä nyt ollut siitä, miten ei kerkeä syödä/kotitöitä/tai muuta, niin siksi tahdon muistuttaa teitäkin, siitä oman itsensä huolehtimisesta, kun itsekin tarvitsin pienen herätyksen
Itselläni on mennyt päivät tosi vähillä ruuilla kun olen kuvitellut, etten ehdi syömään ja se sitten on just kostautunut kiukkuna, ärsytyksenä, stressinä ja varmasti vaikuttanut siihenkin, että maidontulo on yht'äkkiä vähentynyt. Nyt on sitten eilen ja tänään tankattu sapuskaa oikein urakalla (ah, subwayn patonkia!!), hankittu kotikaljaa ja imetysteetä ja ennen kaikkea koitettu ottaa astetta rennommalla otteella. Toivottavasti tästä lähtis taas maitomäärä nousuun :)
Kattelin muuten sääennusteita ja voi juku! Ens viikolla näyttäis vihdoinkin lauhtuvan! Me päästään VIHDOINKIN ulkoilemaan!! En ole uskaltatunut vielä koittamaan vaikka lämpötila olisikin nipin napin alle sen kymmenen pakkasasteen rajan, mutta ensi viikolla päivälämpötilat täällä päin on -1 ja -6 välillä, joten sit päästään tallustamaan koittamaan vihdoinkin vaunujen kanssa liikkumista, ihanaa!!
Sori pitkästä paatoksellisesta tekstistä!
