Ei sitä tosiaan täällä Turussakaan pelkopolia ihan kunnialla osata hoidella. Ite kävin ekan kerran rv 28 erikoislääkärillä puhumassa sairaalapelosta ja luottamuspulasta henkilökuntaa kohtaan. Lääkäri voivoteli kovin ja totesi vaan, että samalla viivalla kaikki ollaan, enkä siis voi saada mitään erikoiskohtelua. Lopulta sain itkettyä itselleni tutustumiskierroksen synnytyssaliin. Siellä sain jutella mukavan kätilön kanssa tunnin ja olo helpottikin muutamaksi viikoksi. Nopeasti kuitenkin pelot alko taas kasvamaan, varsinkin sen jälkeem kun alettiin puhua sektioon päätymisestä. Yritin saada itselleni apua, mutta en saanut aikaa minnekään, koska mulle oli jo varattuna synnytystapaultraan aika. Että siellä sitten ois asiaa katottu. Noh, se ultra oli ja meni viime perjantaina, jonka lopputuloksena oli, että sektioon joudun. Yritin jo ennen tuota "tuomiota" jutella lääkärille, että ahdistaa ihan vietävästi ja tuntuu, että järki lähtee. Lääkäri vain hoki "noh, toivottavasti sulle osuu mukava henkilökunta synnytykseen", "noh toivottavasti kaikki menee hyvin" jne. Sitten kun selvisi, että sektioon joudun, niin lääkäri oikein iloisesti hihkaisi, että nyt sitte synnytystapa muuttuu, mitäs siitä ajattelet. Siinä vaiheessa olin jo itkenyt pitkän tovin ja hanat senkun vaan aukes lisää. Sanoin lääkärille, että tuun varmaan jonkun psykiatrisen osaston kautta synnyttämään kun pelko vie järjen. Lääkäri totes "No toivotaan ettet nyt sentään". Mitään ei enää ehditä mulle pelkoihin järjestämään kun sektio on kahden viikon päästä.
Nyt sitte paniikkikohtausten lomassa yritän saada kirjotettua tästä kyseisestä lääkäristä huomautusta...