Me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä kohta 8 vuotta ja yksi kunnon kriisi läpi käyty, ja silloin mieheni kävi toisen sängyssä kääntymässä, erohan siinä tuli mutta kun rakkautta riitti ja terapiaan mentiin niin siitä yli päästiin... Ja pakko sanoa että kiitos sen "herätyksen" vahvempia ollaan yhdessä! Ja luottoa kyllä tulevaisuuteen löytyy ja uloskin tuulettumaan halutessaan päästän, ainut kun eipä tuo halua:) Mutta toista kertaa en enää anteeksi anna enkä mitään känni säätöä hyvällä katsois!
Ok kun me tavattiin niin kovin nuoria oltiin itse hätäiseen 20 ja tämä meidän molempien eka oikea ja vakava suhde!
Mutta näin meillä:)
Ok kun me tavattiin niin kovin nuoria oltiin itse hätäiseen 20 ja tämä meidän molempien eka oikea ja vakava suhde!
Mutta näin meillä:)
Samaa mieltä muiden kanssa! Rorialle voimia. Ymmärrän kyllä että sitä vaan yrittää ja toivoo, että jos lapsi viimeistään muuttais tilanteen. Toiset isät silloin herääkin. Valitettavasti tunnen myös niitä, jotka eivät. Äiti jää lapsen kanssa aivan yksin ja äijä vaan elää vanhaa biletystä...
Hyvät viikot metsäläinen jo saanut kasaan. 30 ku pamahtaa täyteen, ni suurimmat keskosten "ongelmat" on selätetty :) Sit hoito on lähinnä kasvun tukemista. Syömiseen ja hengitykseen tarttee tietty alkuun hetken apua.
Katoin eile sen keskosena syntyny-dokkarin. Oli tosi informatiivinen, vähän jopa tieteellinen, ja anto paljon toivoa, ku monet vauvat siinä oli syntyny alle kilosina. Oma nappula ku lähestyy jo sitä puoltatoista kiloa. Vaikka en kyllä pelkää et ois ennen aikojaan tulossa.
Hyvät viikot metsäläinen jo saanut kasaan. 30 ku pamahtaa täyteen, ni suurimmat keskosten "ongelmat" on selätetty :) Sit hoito on lähinnä kasvun tukemista. Syömiseen ja hengitykseen tarttee tietty alkuun hetken apua.
Katoin eile sen keskosena syntyny-dokkarin. Oli tosi informatiivinen, vähän jopa tieteellinen, ja anto paljon toivoa, ku monet vauvat siinä oli syntyny alle kilosina. Oma nappula ku lähestyy jo sitä puoltatoista kiloa. Vaikka en kyllä pelkää et ois ennen aikojaan tulossa.
Hilla2
Näppärä viestien naputtelija
Tsemppiä lepoon Metsäläinen ja Tata!
Voimia Rorialle! Itse ekassa vakavassa suhteessani olin sokea sille, mikä on normaalia parisuhdekäytöstä ja mikä ei. Pettämistä ei ollut, mutta muuta kaikkea kyllä: mies ei arvostanut mua, ei tehnyt kotitöitä kuin pakon edessä, oli itsekäs ja kaverit ja pelaaminen meni meidän yhteisen ajan edelle. Seksiin kyllä kelpasin ja se olikin varmaan yksi syy miksi niin pitkään yhdessä oltiin.
Voimia Rorialle! Itse ekassa vakavassa suhteessani olin sokea sille, mikä on normaalia parisuhdekäytöstä ja mikä ei. Pettämistä ei ollut, mutta muuta kaikkea kyllä: mies ei arvostanut mua, ei tehnyt kotitöitä kuin pakon edessä, oli itsekäs ja kaverit ja pelaaminen meni meidän yhteisen ajan edelle. Seksiin kyllä kelpasin ja se olikin varmaan yksi syy miksi niin pitkään yhdessä oltiin.
Roria ja Lilith ja muut joilla tuntuu olevan hankala mies. En ulkopuolisena pysty tietään mitä kaikkee hyvää suhtees on, että kompensoi kaiken ton paskan ja arvostuksen puutteen. Rakkaus ei oo vaan tunne, vaan nimenomaan tekoja. Mitä virkaa on tietää et toinen rakastaa, jos se kohtelee ei-rakastavasti koko ajan, usein tai jopa vaan välillä? Rakkaimmilleen ja luotetuilleen kai sitä näyttää myös pahimmat puolensa, mutta jos arvostaa ja pitää toisesta, niin sitten ei kyllä pitäis huonosti ketää kohdella. Ja jos sanoo/tekee pahasti, nii pyytää itse heti aktiivisesti anteeks. Tyyliin vartin päästä tai illalla. Tai näin mä haluun oman suhteeni olevan, niinkuin nyt onkin ja aiemmatkin yleensä. Ymmärtää voi ja pitää jos toisella on vaikee tausta, mut jossain vaiheessa menee yli, eikö ainakaan omaa elämäänsä kannata siihen uhrata. Sit menee jo kaks elämää ja lastenkin pilalle yhden takia... Voimahaleja ja toiv. kaikki menee tästä lähtien parempaan suuntaan!
Nannuska11
Näppärä viestien naputtelija
Voimia Roria 
Jotenkin pakko nyt munkin avautua, siis meillä miehen kanssa nyt 5 vuotta kihloissa ja molemmat ollaan siis 34 ja 35.
Mulla takana pari vakavampaa suhdetta, toinen pidempi ns elämäni rakkaus ja toinen onneton lyhyt avioliitto narsistin kanssa. Miehellä ei sen kummempia suhteita.
Aina ajattelin että meillä on täydellinen elämä, kaikki tuntui vihdoin tosi tosi hyvältä ja alkuun seksiä oli paljon ja kaikki toimi. Sitten syntyi esikoinen. Elettiin perus perhe-elämää, työkiireitä mutta silti otettiin aikaa myös toisillemme, eli suhde voi hyvin ja kaikki tuntui hyvältä. Seksiä olis mun mielestä saanut olla enemmän, mutta laitoin kiireellisen elämän piikkiin. Ja miehillähän testosteronin tasot laskee kun vauva syntyy, eli perustelin asiaa sillä.
Kaikki oli päällisin puolin hyvin, mutta me tehtiin alusta alkaen yksi iso virhe. Ei keskusteltu tarpeeksi. Todella iso virhe. Eihän kukaan voi olla ajatuksenlukija.
Sitten mies jäi kiinni. Esikoinen oli noin vuoden vanha ja sai nappastua isin vanhanmallisen kännyn. Isi oli saunassa ja minä tuijotin kännyä johon oli levähtänyt esille kaikenmaailman seksiviestit.
Täydellinen mies ei ollut enää niin täydellinen mun silmissä ja meni aikaa kun saatiin asia käytyä jotenkin läpi. Maksullisia keskustelupalstoja, outoja tapaamiskuvioita (jotka mies kielsi ) jne. Ihan hirveä tilanne.
Nyt on kriiseistä selvitty, kävin yksin parisuhdeterapiassa avautumassa tunteista ja helpotti käsitellä asioita. Mies on muuttunut ja ollut kaikinpuolin helpottunut itsekin, ylimääräinen aggressiivinen käytös on jäänyt pois kokonaan ja meillä on levollista olla yhdessä.
Luottamus ei edelleenkään ole vielä se 100% , mutta päivä kerrallaan parempaan suuntaan.
Jos kyseessä olis ollu ihan tunnesuhde jonkun vieraan naisen kanssa niin tuskin olisin tässä enää. Mies kielsi tavanneensa ketään oikeasti mutta ajatus jostain iltapäiväkahviseurasta ei sekään ole helppo, mutta silti parempi vaihtoehto.
Kaikkea mäkin olen elämässäni nähnyt ja kokenut mutta pääasia on että suhteissa kommunikaatio säilyisi ja osattaisiin katsoa asioita myös sen toisen vinkkelistä. Asiat ei aina ole niin mustavalkoisia ja jos suhde muuten tuntuu hyvältä ja oikealta niin töitä se vaatii.
Lapsi ottaa mallia meistä vanhempina, eli parisuhde on senkin takia äärimmäisen tärkeä pitää lujana. Mutta rakkaudentäyteisenä.
Olipahan paatos! Puuh
Jotenkin pakko nyt munkin avautua, siis meillä miehen kanssa nyt 5 vuotta kihloissa ja molemmat ollaan siis 34 ja 35.
Mulla takana pari vakavampaa suhdetta, toinen pidempi ns elämäni rakkaus ja toinen onneton lyhyt avioliitto narsistin kanssa. Miehellä ei sen kummempia suhteita.
Aina ajattelin että meillä on täydellinen elämä, kaikki tuntui vihdoin tosi tosi hyvältä ja alkuun seksiä oli paljon ja kaikki toimi. Sitten syntyi esikoinen. Elettiin perus perhe-elämää, työkiireitä mutta silti otettiin aikaa myös toisillemme, eli suhde voi hyvin ja kaikki tuntui hyvältä. Seksiä olis mun mielestä saanut olla enemmän, mutta laitoin kiireellisen elämän piikkiin. Ja miehillähän testosteronin tasot laskee kun vauva syntyy, eli perustelin asiaa sillä.
Kaikki oli päällisin puolin hyvin, mutta me tehtiin alusta alkaen yksi iso virhe. Ei keskusteltu tarpeeksi. Todella iso virhe. Eihän kukaan voi olla ajatuksenlukija.
Sitten mies jäi kiinni. Esikoinen oli noin vuoden vanha ja sai nappastua isin vanhanmallisen kännyn. Isi oli saunassa ja minä tuijotin kännyä johon oli levähtänyt esille kaikenmaailman seksiviestit.
Täydellinen mies ei ollut enää niin täydellinen mun silmissä ja meni aikaa kun saatiin asia käytyä jotenkin läpi. Maksullisia keskustelupalstoja, outoja tapaamiskuvioita (jotka mies kielsi ) jne. Ihan hirveä tilanne.
Nyt on kriiseistä selvitty, kävin yksin parisuhdeterapiassa avautumassa tunteista ja helpotti käsitellä asioita. Mies on muuttunut ja ollut kaikinpuolin helpottunut itsekin, ylimääräinen aggressiivinen käytös on jäänyt pois kokonaan ja meillä on levollista olla yhdessä.
Luottamus ei edelleenkään ole vielä se 100% , mutta päivä kerrallaan parempaan suuntaan.
Jos kyseessä olis ollu ihan tunnesuhde jonkun vieraan naisen kanssa niin tuskin olisin tässä enää. Mies kielsi tavanneensa ketään oikeasti mutta ajatus jostain iltapäiväkahviseurasta ei sekään ole helppo, mutta silti parempi vaihtoehto.
Kaikkea mäkin olen elämässäni nähnyt ja kokenut mutta pääasia on että suhteissa kommunikaatio säilyisi ja osattaisiin katsoa asioita myös sen toisen vinkkelistä. Asiat ei aina ole niin mustavalkoisia ja jos suhde muuten tuntuu hyvältä ja oikealta niin töitä se vaatii.
Lapsi ottaa mallia meistä vanhempina, eli parisuhde on senkin takia äärimmäisen tärkeä pitää lujana. Mutta rakkaudentäyteisenä.
Olipahan paatos! Puuh
Mukkis
Puuhakas puhuja
Voimia Roria! Yhdyn edellisiin kommentteihin, ja tiedän itekkin kokemuksesta, kuinka helposti sitä tyytyy suhteeseen. Ja vaatii rohkeutta tehdä asioille jotain.Mutta tosissaan ehkä kannattaisi hakea apua ihan ulkopuoliselta ammattilaiselta. Itsellä aikoinaan parikymppisenä annoin anteeksi niin monta kertaa ( en tiedä pettikö, mutta oli väkivaltaa ja alkon kanssa hölmöilyä), että kadotin melkein itseni ja oli monen vuoden prosessi saada itsetunto takaisin... Onneksi yksi ilta työpäivän jälkeen, kun tulin kotio ja mies oli sammunut eteiseen, sain sen voiman kerättyä ja jätin hänet. Seuraavana päivänä muutin pois. Olin ihan shokissa itsekkin päätöksestäni ja elämänmuutoksesta, mutta jestas sentään kun olin helpottunut ja onnellinen vähän ajan päästä! Edelleen välitin miehestä, mutta pidin päätöksestäni kiinni. Mies teki itsarin reilun vuoden päästä, eikä ollut mun vikani, vaan hänellä oli tosi pahoja ongelmia...
Kaikkien vaiheiden jälkeen löysin nykyisen aviomieheni ja meillä on ihana perhe, josta en osannut silloin joskus haaveillakaan. Pitkä sepustus, mutta pointti oli se että älkää kukaan tilanteeseen tyytymätön jääkö tuleen makaamaan, meillä ja lapsillamme on kuitenkin vain tämä yksi elämä...
Kaikkien vaiheiden jälkeen löysin nykyisen aviomieheni ja meillä on ihana perhe, josta en osannut silloin joskus haaveillakaan. Pitkä sepustus, mutta pointti oli se että älkää kukaan tilanteeseen tyytymätön jääkö tuleen makaamaan, meillä ja lapsillamme on kuitenkin vain tämä yksi elämä...
Nannuska kylläpä kuulosti tutulle...
Ainut että meidän kriiseily tapahtu ennen lapsia, just tämä puhumattomuus, toisen pitäminen selviönä ja muutenkin alitajuinen laiminlyönti sai meidän taloudessa aikaan sen että sai miehen etsimään jotain jostain muualta... Ok olisihan se voinut lähteäkin ja sitten vasta pompannut toisen sänkyyn, mutta tehty mitä tehty ja kertoi sen vaan olevan kerran homma ja kännipäissäni ollut, ja siihen haluan uskoa... No tästä jo 6 vuotta ja nyt ollaan onnellisia ja muistetaan toisiamme myös parina eikä pelkästänään äitinä ja isänä...ja muistetaan puhua se on vaan niin tärkeää! Tärkeinä parisuhteessa on puhuminen, molemmin puolinen kunnioitus ja läheisyys (henkinen sellainen) ja tietysti se seksi
Täällä istuskelen kuuma tee kupponen kourassa ja katselen kun isimies yrittää haravoida lehtiä kun tytöt pomppii lehtikasoihin... Vähän vaikean näköistä ettenkö sanoisi :D
Ainut että meidän kriiseily tapahtu ennen lapsia, just tämä puhumattomuus, toisen pitäminen selviönä ja muutenkin alitajuinen laiminlyönti sai meidän taloudessa aikaan sen että sai miehen etsimään jotain jostain muualta... Ok olisihan se voinut lähteäkin ja sitten vasta pompannut toisen sänkyyn, mutta tehty mitä tehty ja kertoi sen vaan olevan kerran homma ja kännipäissäni ollut, ja siihen haluan uskoa... No tästä jo 6 vuotta ja nyt ollaan onnellisia ja muistetaan toisiamme myös parina eikä pelkästänään äitinä ja isänä...ja muistetaan puhua se on vaan niin tärkeää! Tärkeinä parisuhteessa on puhuminen, molemmin puolinen kunnioitus ja läheisyys (henkinen sellainen) ja tietysti se seksi
Täällä istuskelen kuuma tee kupponen kourassa ja katselen kun isimies yrittää haravoida lehtiä kun tytöt pomppii lehtikasoihin... Vähän vaikean näköistä ettenkö sanoisi :D
Voimia Lilith, Roria ja muutkin, joilla on suhdeongelmia 
Komppaan aiempia siinä, että kannattaa punnita, kuinka paljon on toisen vuoksi valmis kestämään ja joustamaan. Meillä jokaisella ja meidän lapsilla kun on oikeus turvalliseen ja tasapainoiseen kotiympäristöön.
Alkoholiongelmat ovat erityisesti pistäneet itsellä silmään joistain kirjoituksista ja mietin pitkään, että kommentoidako niihin mitään. Sen verran päätin nyt kuitenkin avautua, että olen itse kasvanut perheessä, jossa isällä oli (ja on jossain määrin edelleen) alkoholiongelma ja monia tunnepuolen ongelmia selvinkin päin. Vasta nyt aikuisiällä olen alkanut päästä eroon kaikista niistä lieveilmiöistä, mitä lapsuuden turvaton ympäristö aiheutti. Se on vaatinut kohta kaksi vuotta terapiaa ja valtavan identiteettikriisin. Vaikka meilläkin äiti oli tasapainoisuuden perikuva ja paikkasi monessa isän hölmöilyjä, niin aika kovan hinnan me lapset ollaan jouduttu maksamaan, enkä toivoisi samanlaista elämänkoulua yhtään kellekään. Toki osa miehistä saattaa havahtua lapsen syntymään, mutta harmi kyllä on niitäkin, jotka jatkaa vaan entiseen malliin. Alkoholistia ei valitettavasti voi kukaan läheinen pelastaa, sen muutoksen kun pitää lähteä ihan itsestä, ja joillakin vierellä pysyttelevä perhe vain pahentaa asioita mahdollistamalla ryypiskelyn. Toivottavasti tämä nyt ei ketään loukkaa, haluan vain kannustaa vaatimaan itselle ja omalle perheelle turvallisinta mahdollista ympäristöä :)
Komppaan aiempia siinä, että kannattaa punnita, kuinka paljon on toisen vuoksi valmis kestämään ja joustamaan. Meillä jokaisella ja meidän lapsilla kun on oikeus turvalliseen ja tasapainoiseen kotiympäristöön.Alkoholiongelmat ovat erityisesti pistäneet itsellä silmään joistain kirjoituksista ja mietin pitkään, että kommentoidako niihin mitään. Sen verran päätin nyt kuitenkin avautua, että olen itse kasvanut perheessä, jossa isällä oli (ja on jossain määrin edelleen) alkoholiongelma ja monia tunnepuolen ongelmia selvinkin päin. Vasta nyt aikuisiällä olen alkanut päästä eroon kaikista niistä lieveilmiöistä, mitä lapsuuden turvaton ympäristö aiheutti. Se on vaatinut kohta kaksi vuotta terapiaa ja valtavan identiteettikriisin. Vaikka meilläkin äiti oli tasapainoisuuden perikuva ja paikkasi monessa isän hölmöilyjä, niin aika kovan hinnan me lapset ollaan jouduttu maksamaan, enkä toivoisi samanlaista elämänkoulua yhtään kellekään. Toki osa miehistä saattaa havahtua lapsen syntymään, mutta harmi kyllä on niitäkin, jotka jatkaa vaan entiseen malliin. Alkoholistia ei valitettavasti voi kukaan läheinen pelastaa, sen muutoksen kun pitää lähteä ihan itsestä, ja joillakin vierellä pysyttelevä perhe vain pahentaa asioita mahdollistamalla ryypiskelyn. Toivottavasti tämä nyt ei ketään loukkaa, haluan vain kannustaa vaatimaan itselle ja omalle perheelle turvallisinta mahdollista ympäristöä :)
Niin outoa olla miehestä erossa parikin päivää, mutta tää ikävöinti tekee kyllä varmasti hyvääkin! :D 
Ei tiedä miten päin olisi kun oottelee vaan ukkoa kotiin ja on niin hellyydenkipeä olo!
Mua kyllä hirveästi pelottaa ja jännittää et miten suhde muuttuu kun vauva syntyy. Onko enää niitä kahdenkeskisiä käpertymisiä sohvalle iltaisin, väheneekö seksi kuinka paljon, saako toiselta enää niin paljon huomiota kun sitä on periaatteessa toinen ottamassa myös ja varmasti alussa molemmat vauvasta niin pyörryksissä ettei tiedä miten päin olisi.. Odotan vauvaa tosi paljon mutta samalla myös stressaan kauheasti tämmösiä asioita
Ei tiedä miten päin olisi kun oottelee vaan ukkoa kotiin ja on niin hellyydenkipeä olo! Mua kyllä hirveästi pelottaa ja jännittää et miten suhde muuttuu kun vauva syntyy. Onko enää niitä kahdenkeskisiä käpertymisiä sohvalle iltaisin, väheneekö seksi kuinka paljon, saako toiselta enää niin paljon huomiota kun sitä on periaatteessa toinen ottamassa myös ja varmasti alussa molemmat vauvasta niin pyörryksissä ettei tiedä miten päin olisi.. Odotan vauvaa tosi paljon mutta samalla myös stressaan kauheasti tämmösiä asioita
Pauliina ainut neuvo minkä voin sulle antaa niin muistakaa puhua, aivan kaikesta! Sillä mennään jo pitkälle... Kyllähän se parisuhde muuttuu kun lapsia tulee mutta meillä se ainakin hitsannut meitä tiiviimmin yhteen! Seksikin meillä parani lapsien saannin jälkeen...
Noita on Pauliina ihan hyvä miettiä etukäteen. Ihan vaiko miehenkin kanssa. Meillä imukupin takia oli makkarissa useamman viikon aika hiljasta synnytyksen jälkeen ja mies ei ollu tajunnu varautua siihen etukäteen ollenkaa. Hän tais siinä kohtaa olla enemmän meidän parisuhteesta huolissaan... Vaikka syy tietty oli ihan muussa
Alkoholisteista poodlen kanssa samaa mieltä. Miehen äidin alkkiskäytöksen vaikutukset on vasta nyt alkaneet lähteä, vaikka 10 v asunut poissa kotoa. Ja hänellä ihan ok isä, jolla tosin oli toinenkin perhe ja siten vähemmän mieheen yhteyksissä.
Alkoholisteista poodlen kanssa samaa mieltä. Miehen äidin alkkiskäytöksen vaikutukset on vasta nyt alkaneet lähteä, vaikka 10 v asunut poissa kotoa. Ja hänellä ihan ok isä, jolla tosin oli toinenkin perhe ja siten vähemmän mieheen yhteyksissä.
Toi puhuminen on kyllä varmasti tärkeää, luojan kiitos on nyt sellainen mies joka kyllä avaa suunsa kun tarvitsee ja huomaa heti jos mua painaa joku. Auttaa itseä kummasti kun itse en taas niin helposti avaa sanaista arkkua ilman että toinen kannustaa. Pitää kyllä miehen kanssa jutella näistä asioista tässä näin, jonkun verran on jo puhuttukin mutta eikai koskaan voi keskustella liikaa Ja jännä kyllä mä olen muutamalta muultakin kuullut että seksi olisi parantunut lapsen saannin myötä, mistä johtunee :D Ja uskon myös että varmasti se vauva tuo lisää sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, onhan se yhteinen ihana juttu :)
Ja jännä kyllä mä olen muutamalta muultakin kuullut että seksi olisi parantunut lapsen saannin myötä, mistä johtunee :D Ja uskon myös että varmasti se vauva tuo lisää sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, onhan se yhteinen ihana juttu :)Huomenta vaan kaikille. Olipa taas yö.. tuntuu että masuasukki ollut hiljainen eilen ja viime yönä kuin mitä yleensä :/ iltapäivällä oli kyll ihan hyvät möyrinnät ku dopplerin kaa sydänääniä metsästelin. Yöllä sit yhden potkun tunsin. Huolestuttaa silti :/ onneksi ultra on tuossa hiukan yli tunnin päästä. Voihan se olla että hän majailee selkä eteenpäin ja potkii istukkaa mutta silti mietityttää ku nii hiljaista liikkeiden puolella
Huomenta! :) ehkä sitä vaan väsytti enemmän :) mutta kiva et pääset ultraan näkemään pientä ! :) miula seuraavaan ultraukseen vielä öö 6tai7 vko miulla on tulossa jännä päivä kun meen aamulla 8 ensin kasvohoitoon ja päivällä hakemaan kummityttöä eskarista ja sit mummo pitäs hakea kaihileikkauksesta :D on tapahtumia yhelle päiväle ku yleensä en tee mitään :D
miulla on tulossa jännä päivä kun meen aamulla 8 ensin kasvohoitoon ja päivällä hakemaan kummityttöä eskarista ja sit mummo pitäs hakea kaihileikkauksesta :D on tapahtumia yhelle päiväle ku yleensä en tee mitään :D
Saini tsemiä ultraan, ja saattaahan tosiaan pikkusella olla laiska päivä?
Hirni ompa sulla ohjelmaa:)
Mulla ei olis tänään kuin isomman likan kerhon valokuvaus, tähtäimessä kaikista 3 tytöstä hyvä kuva joululahjaksi:) tämä siis suunnitelma saa sit nähdä...
Kävinpä sitten eilen illalla katsomassa kelan sivuilta mikä tilanne mun vanhempainpäivärahan kanssa on ja siellähän se edelleen roikkuu odottamassa että palkat saa laitettua tiedon mun tuloista... Ärsyttää!!
Hirni ompa sulla ohjelmaa:)
Mulla ei olis tänään kuin isomman likan kerhon valokuvaus, tähtäimessä kaikista 3 tytöstä hyvä kuva joululahjaksi:) tämä siis suunnitelma saa sit nähdä...
Kävinpä sitten eilen illalla katsomassa kelan sivuilta mikä tilanne mun vanhempainpäivärahan kanssa on ja siellähän se edelleen roikkuu odottamassa että palkat saa laitettua tiedon mun tuloista... Ärsyttää!!
Voihan se laiska päivä olla. Jotain ehkä möyrinnän tunnetta tuntuis... no kohta näkee :)
Onpa teill ohjelmaa tälle päivää :) mulla on vaan tää ultra ja sit pitäis postiin viedä pari pakettia :) tosin onhan tuon esikoisen kanssa sit oma hommansa.
Äippä, ärsyttävää tuollaiset ku eivät saa laitettua niitä tietoja sinne :/ toivottavasti pian saisivat senkin tehtyä.
Onpa teill ohjelmaa tälle päivää :) mulla on vaan tää ultra ja sit pitäis postiin viedä pari pakettia :) tosin onhan tuon esikoisen kanssa sit oma hommansa.
Äippä, ärsyttävää tuollaiset ku eivät saa laitettua niitä tietoja sinne :/ toivottavasti pian saisivat senkin tehtyä.
Äityli x 4
Kommentoinnin ninja
Saini tsemppiä ultraan ja vauvalla varmaan vaan ollut hiljaisempi päivä.
Hirni sinulla vauhdikas päivä tiedossa.
Nyt oli minulla huono yö, heräsin 2.30 ja 4.30 katoin vielä kelloa, kun uni ei tullut. Vähän väsyttää ja tänään pitäisi jaksaa vähän leipoa, kun nuorimmaisella synttärit. Vauvakin jumppas yöllä koko ajan, mikä tietty hyvä, mutta vaikeutti nukkumista.
Eilen oltiin veljellä kylässä ja sain heiltä niin paljon vauvanvaatteita, että ei mun tartte ostaa mitään, kaikkea tuli tosi paljon.
Hirni sinulla vauhdikas päivä tiedossa.
Nyt oli minulla huono yö, heräsin 2.30 ja 4.30 katoin vielä kelloa, kun uni ei tullut. Vähän väsyttää ja tänään pitäisi jaksaa vähän leipoa, kun nuorimmaisella synttärit. Vauvakin jumppas yöllä koko ajan, mikä tietty hyvä, mutta vaikeutti nukkumista.
Eilen oltiin veljellä kylässä ja sain heiltä niin paljon vauvanvaatteita, että ei mun tartte ostaa mitään, kaikkea tuli tosi paljon.
Minulla oli yöllä sen verran nappailua mahassa että tänään en uskalla edes istua :/ Vieläkin meinaa supistella vaikka makuulla on. Jos nyt seuraavaan kontrolliin asti edes vielä voisi olla kotona (2pv päästä kontrolli yliopistollisessa taas ja pahoin pelkään että jään taas sisään osastolle) 
Saas nähdä missä vaiheessa tyty huomaa että äiti on makuulla... x) Vielä leikkii onnessaan tätini kanssa onneksi. Kova paikka itselle nyt erityisesti. Nyt olen tässä viikon aikana kuitenkin ollut samassa huoneessa aina katselemassa touhuja ja hieman leikkimässäkin mukana.
Saas nähdä missä vaiheessa tyty huomaa että äiti on makuulla... x) Vielä leikkii onnessaan tätini kanssa onneksi. Kova paikka itselle nyt erityisesti. Nyt olen tässä viikon aikana kuitenkin ollut samassa huoneessa aina katselemassa touhuja ja hieman leikkimässäkin mukana.