Joulukuun mammat 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Esma
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Äipän paperitesti on ihan hyvä testi. Lapsivesi myös haisee vähän makealla niinkuin spermalle. Ja ainakin minulla tosiaan selvästi holahtelee. Lopullisesti tilanne varmistuu liuskatestillä ja lääkärintutkimuksella äitiyspolilla tms.

Kalvot voi mennä rikki milloin vain vaan ennenaikasesti. Syinä joku tulehdus, tupakointi, monikkoraskaus tai syytä ei voi tietää aina. Kun kalvot menee rikki ja lapsivettä valuu pois ennen aikojaan niin pääsee vuodelepoon sairaalaan, jossa tulehdusarvoja ja vauvan sydänkäyrää seurataan päivittäin. Kortisoonit saa myös heti, jos synnytystä ei enää saada estettyä, että vauvan keuhkot kypsyisy nopeammin. Antibiootteja syötetään myös kuin hevoselle, jos tulehdusarvot vähänkin kohoaa. Supistuksia yritetään myös estää niin kauan kuin mahdollista. Näillä toimenpiteillä olen itse päässyt nyt 3,5vkoa eteenpäin ja toivon, että edelleen päiviä lisää tulisi... Lapsivettä alkoi tulla rv26+2 ja nyt on rv29+5.
 
Pian pääset sinne raskausviikkojen "paremmalle" puolen myös metsäläinen, ettei enää tarvitse olla kovasti huolissaan vaikka syntyisikin =) Ainakin minulle sanottiin noin pari viikkoa sitten ^^ Tietysti mitä enemmän viikkoja sen parempi.. itsellä nyt rv 31 ja kauhea jännitys taas ensi viikon kontrollista. Onko kohdunsuu alkanut avautua, miten vauva voi, joudunko jäämään taas osastolle... jne jne.

Kauhea iskiaskipu ei anna mitään armoa. Makuulla olo yhtä tuskaa x( Liikkumattomuus taitaa vain pahentaa tätä vaivaa. Särkylääke napattu ja nyt odottelen että pääseekö tässä vielä sänkyyn vai meneekö sohvalla istumiseksi loppuyö :/

Minulla alkoi esikoisen kohdalla tiputtaa tosi hitaasti lapsivettä. Lääkärin mukaan oli reikä jossain ylhäällä niin tiputtelua ei oikeastaan huomannut. Pikkuhousunsidettä käytin valkovuodon vuoksi usein niin "hukkui" sinne sekaan kaiketi tiputtelu sit. Lääkäri sitten totesi tosiaan synnytyspäivänä että lapsivettä ei ole kauhean paljoa jäljellä.

Jaksamisia kaikille äideille minultakin, erityisesti kipuileville ^^ Ja hyvävointisille toivon mahdollisimman kivutonta loppuraskauttakin =D
 
Jaksamisia Tatalle ja Metsäläiselle! Ei varmasti helppoa olla vaan ja toivoa lisäpäiviä/viikkoja, mutta toivottavasti niitä tulisi molemmille vielä lisää ja vaavit saisi kasvaa vielä lisää :Heartred

Ite on ollut todella onnekas ja pienillä vaivoilla selvinnyt. Täytyy olla tosi kiitollinen. Mies tuntuu vielä vähemmän tajuavan kuinka hyvin kaikki meillä on menny tähän asti. Ajattelee vaan, että aikaa on vielä vaikka kuinka. Ite haluisin saada loputkin asiat hoidettua, kuten pinniksen hommaamisen tarvikkeineen ja vauvan vaatteiden pesun sekä sairaalakassin. Koskaan ei oikeasti tiedä tapahtuu..
 
Pitäis varmaan itsekin pakata sairaala kassi, en sitä hirveämmin ole edes vielä miettinyt :)

Täällä kyllä niin huonosti nukuttu yö, pienin likkakin heräili vähän väliä ja isäänsä huusi:(
Onneksi se tulee tänään kotiin<3
 
Ei olisi kuin kaksi päivää "kolmekymppisiin". Nyt vaan ollut pari päivää jo neljättä kertaa tämän 3,5 vkon aikana verta tämän lapsiveden mukana ja todella isoja maksamaisia hyytymiäkin. Kuukautismaisia kipuja alaseläsdä ja mahassa ja pistäviä, säteileviä särkyjä etenkin oikeassa nivusessa. Sen mitä nytkin sain nukuttua niin painajaisia olleet. Toistaiseksi vauvan sydänkäyrä kuitenkin näyttänyt ok, niin että muutoksia hoitosuunnitelmiin ei ole. Ottivat aamulla yhden ylimääräsen veriputilon. Vissiin leikkausta varten verenkuva tms.
 
Voimia tata ja metsäläinen, toivottavasti lapsonen pysyy matkassa vielä mahdollisimman pitkään!

Ääh ja puuh, saako omanapailla, saako valittaa? Minen tiiä mitä tehrä tuon miehen suhteen. Ei se nyt oo joo hölmöilly mitää tai tehny mitää tyhmää.. mut ku se ei tee noin muutenkaa oikeestaa mitää muuta ku pelaa koneella. Sillä on aikaisemmista hölmöilystä nyt nilkkapanta tuomio päällä joka loppuu viikon päästä, eli häl on ollu reilu kaks kuukautta panta jalassa, ei saa liikkua kun sovitut menot (työ kaks kertaa viikossa, neuvolakäynnit ja satunnaiset ulkoilut). Noh tuohan pelkästää on tarkottanu sitä et tän kaks kuukautta oon hoitanu kaikki asiat, kaupassa käymisistä muuttoon ja papereiden postitteluun yms. Aina oon ollu se osapuoli joka pitää tän paketin kasassa, muistuttelee et onko kaikki hoidettu ja kiikuttelee paperit postii jne. mut nyt tuntuu paljon raskaammalta se. Tulee vähän sellai fiilis et nii saanko nyt alkaa keskittymää oleen äiti ja voisko joku hetken tehä mun puolesta asiat, eikä niin et leikin jotai äitiä tolle miehelle tyyliin..
Läheisyyttä kaipaan paljon enemmän, se on ollu ongelma meiän suhtees musta jo pidempää.. Miestä ei vaan tunnu kiinnostavan, ei seksi eikä halailu eikä lähellä olo eikä ees oikeestaa mikää jutteluka.. Syö itsetuntoa tollanen, sit kuitenki tuo mies on sellai et pettää helposti jos lähtee ryyppäämään, en voi käsittää.. Tai noh, voinha mä, mies jolla on ongelma hyväksytyks tulemisen kanssa, on huomannu et mä hyväksyn sen kaikkine puolinee ni mulle ei tarvi mitää enää yrittää ei ees sitä perus suhteesee kuuluvaa toimintaa ja sit taas jos se lähtee kylille ja joku hyväksyy hänet ja osottaa kiinnostusta ni ei toi osaa sanoo ei. Vatipäistä.
Oon koittanu monesti puhuu niin tosta seksistä ku läheisyydestä ylipäätää mut hänen mielestä ei tarvi koko aika roikkua, en mä koko aika itekkä haluis mut jos joka ikisen halinki joutuu pyytää ja niistäki on kiire pelaamaa ettei vaa bannita ja jotai paskaa ni huoh sanon minä. Sit haluisin ottaa tän puheeks taas, mut suoraan sanottuna vituttaa ku on tästä aikasemminki puhuttu eikä se tajua, mut meil on muuten kaikki hyvin ja se mitä ajatellaa tästä maailmasta on hyvin samallaista, eletää tät maailmaa muuten samoin silmin ja päämäärin joka on meillä se yhdistävä tekijä. Mut onks tää sit oikeesti järkevää ja oikein aina uuestaa palata tähä tunteesee et kaipaan enemmän enkä saa. Meil oli pari vuotta sitte jonku pitunen ero, mulla oli silloin juttua toisen miehen kanssa, joka kyllä piti ku kukkaa kämmenella ja huomioi minkä kerkes, noh sinä aikana tää tajus oppii arvostaa mua ku oli mut menettäny ja sit ku loppujen lopuks päädyttii tilanteesee et halutaa palaa yhtee ni kyl se silloin oli lähellä ja kyl siitä silloin huomas et se rakastaa, nyt vaa kaikki on taas arkistunu.. Sit viel ku toi nilkkapanta lähtee ni pelottaa et meneeks se sit taas juomaa ja hölmöilee, voinko luottaa siihen ja onko täs missää mitää järkeä.. Oon sanonu et mitää en elämässäni kadu, mut kyllä sitä välillä miettii et onkohan tää nyt ollu kaikist järkevin vaihtoehto et tän miehen kanssa tulevaisuutta perustan.. Oon sanonu et en usko et erotaaka, ei me ikinä lopult erota vaik siihen merkkei useemman kerran on olluki, mut jotenki ääh ja puuh, lapsi tulossa ja tuntuu et oon yksin vaik ollaa yhes ja en kyl kestä yhtäkä epäluottamuspaskaa enää enkä haluu mitää suhdedraamaa vauvaikää ja toki lapselle ois tosi hyvä jos oltais yhessä ja asiat toimis.. Mut ku oon tällai vitun perunasäkki tääl kämpäs joka vaa hoitaa kaiken mut ei saa mitää osaksee, angst angst valivali.. Haluisko joka rakastaa muaki?
Tuntuu vaa et ois helpompi olla yksin ni ei ois ketää kelt ees oottais jotai huomioo tai rakkautta.. Tuleepa multa helposti pitkiä tekstejä ja omanapailua, noh tuon oon huomannu ihan kavereidenki kans, puhun ihan törkeesti itestäni aina, hoh itsekäs minä, pahoittelut
 
Metsäläiselle lisä päiviä täältäkin!

Roria, saa omanapailla ja puhua jos siltä tuntuu! Ja anteeksi kun sanon nyt ehkä liiankin suoraan, mutta jos sinä et suhteesta saa yhtään mitään muuta kuin stressiä, pahaa mieltä etkä nää itseäsi miehesi puolisona vaan äitinä, niin onko mitään järkeä olla sellaisessa suhteessa? Itse en ainakaan olisi... Onhan se mukavaa jos lapsella olisi äiti ja isä jotka välittää ja on siinä, mutta jos isä vaan aina vaan pelaa eikä osallistu eikä nyt hirveästi näytä äidillekään rakkautta niin eihän se nyt voi olla lapsen etu? Jospa miehesi ottaisi sanoistasi oppia ja kasvaisi isäksi ja sellaiseksi mieheksi kenet tarvitset, ja kyllä sinäkin ansaitset rakkautta ja varmasti on joku joka sinuakin rakastaa, se saattaa olla piilossa miehessäsi tai jossain muualla, mutta kyllä se jossain on! Paljon voimia roria! Anteeksi jos olin liian suora, toivottavasti et pahastunut!
 
Mä olen kanssa nyt aika suora, mutta en katselisi pettävää miestä hetkeäkään. En kyllä muutenkaan hölmöilevää miestä...
 
Roria, jos omanapailuttaa niin antaa tulla vaan :) Yleensä se helpottaa hiukan mieltä kun saa edes purkaa mielen päällä olevat asiat johonkin/jollekin, eikä välttämättä tartte edes mitään neuvoa tai vastausta saada ku hiukan mieli tuntuu jo keveämmältä. Olen kyll samaa mieltä kuin Äippäkin. Vaikkakin ois toi hyväksytyksi tulemisen ongelma niin siltikin pitäis jotain järkeä löytyä kunnioittamaan parisuhteen toistakin osapuolta eli sinua. Kuitenkin sinähän hyväksyt hänet ja ilmeisesti jatkuvasti sitä osoitatkin hänelle niin eikös sen pitäisi riittää ja olla enemmän kuin tarpeeksi? Omassa mielessä tuosa ongelmassa juurikin ratkaisun pitäis olla tuo sinun antama hyväksyntä ja rakkaus. Mutta pettämistä ei voi hyväksyä, se rikkoo niin paljon luottamusta suhteesta, ja varsinkin lapsen tullessa se luottamus on tärkeää että toiseen voi tukea jne. Ei voi kuitenkaan tietää mikä missäkin tilanteessa ois järkevintä ja paras ratkaisu. Niitä kun voi olla niitä vaihtoehtoja moniakin, mutta tärkeintä on että sulla on hyvä olla.Ja ennen kaikkea turvallinen olo. Lapsen tullessa sitä kaipaa sitä toistakin siihen avuksi, varsinkin jos se toinen on siinä kuviossa mukana vielä. Ihanaahan se ois jos teilläkin onnistuisi että lapsella olisi sekä äiti että isä, mutta jos toinen ei osallistu eikä auta niin se luo vaan stressiympäristön ja se ei sit ole hyväksi. Voimia sinulle :) Tiiä vaikka se yksin oleminen oiskin helpompaa.
 
Kiitoksia tsempeistä! Ja ei tullut keltää liian suoria vastauksia, aina saa mielipiteesä suoraa sanoa. Kyl sitä ittensä hölmöks välil tuntee ku antanu nii paljon anteeks ja mahollisuuksia ja silti tulee etee samoja ongelmia uuestaa. Kaipa oon viel kuitenki vähä nuori ja tyhmä tuon asian suhteen. Kyl mies rakastaa tiiän sen, rakastaa enemmän varmaan ku ketään, mut toi ilmasupuoli on hukassa ja pahasti, ois kiva kun ymmärtäis et häl taitaa olla joku ongelma asian suhteen, ei ihan normaalia oo et jää tunnepuoli noin vajavaiseks mun mielest.. Ohan sitä ihmisii jotka ei tunteitaa niin näytä, mut jos ne lukkiutuu tollee selkeesti pois melkei kokonaa ni en kyl sitä iha normaalinakaa nää.. Tää raskaus nyt kasvattanu kyllä tän asian suhteen, en oo ihan niin itku parku toivoton mitä yleensä oon tost huomionkipeydest, nyt ajattelee vähän ku ulkopuolelt asiaa kattos, et jos ei natsaa ni ei natsaa, mut viel ku sais ton miehen ymmärtää sen. Jotenki toivois vaan et lapsen tulo herättäis tossa miehessä sit kuitenki jotain tunteita ja kasvattais häntäki, mut jos näin ei tapahu ni en kyllä haluu laittaa lasta kärsimää, ei oo hyvä kasvattaa niin et itellä koko aika huono/turvaton olo, lapsi kun sen aistii ni voi tulla hälle kehityksessä ongelmia jos oon ite surkusa poissaoleva enkä koe tulevani rakastetuks.
Musta tärkeimpiä asioit täs elämäs on rakastaa ja tulla rakastetuks, luottaa läheisiinsä ja tuntee olonsa turvalliseks, se on ollu hukassa omassa elämässä, en haluu että on oman lapsenki elämässä..
 
Kaikilla meillä on hyväksytyksitulemisen tarve!! Ei sillä kyllä voi pettämistä perustella!!

Voisin kuvitella, että tollanen nilkkapanta panssivoi oikein tehokkaasti ja sit jos vaan pelaa kaiket päivät eikä tee mitään muuta, niin pian ei mikään muu kiinnostakaan. Jospa se vapautumisen tuoma ilostuminen kohdistuisi sitten sinuun? Ja sitten jos kohdistuu naapurin tuijaan niin ainakin itse pakkaisin kamat. Siis miehen kamat ja heittäisin ne partsilta alas.

Voi kun asiat olisikin niin yksiselitteisiä. Ainahan sitä toivoo ja haluaa yrittää loppuun saakka. Mutta minkä kustannuksella? Älä ainakaan itsesi ja kaikkien niiden miljoonien mahdollisuuksien kustannuksella mitä maailma sinulle voisi pettäjän sijaan tarjota.
 
Roria, voimia sulle tuohon tilanteeseen. Minä yhdyn edellisiin mielipiteisiin, jokainen miestä on kuitenkin oman onnensa ansainnut. :/

Itse olen joskus kans miettiny, että olenko jäänyt roikkumaan tähän suhteeseen, kun ensimmäinen oma vakavampi suhde kyseessä. Toukokuussa siis tuli 10v yhteiseloa ja minä oon ollu paria kuukautta vaille 16v kun yhteen ollaan menty. Olin tosi nuori, samoin ukkokin.. Meillä on ollu omat ylä-ja alamäet, välillä tuntui ettei mitään muuta ollutkaan kun alamäkeä. Kertaalleen ollut lähellä, että petänkin miestäni, mutta onneksi jäin kiinni hänelle itselleen, eikä mitään vakavampaa ehtinyt lopulta tapahtua. Tuo herätti hänet nimenomaan sellaisesta "unesta" ja ukkokin on oppinut sen jälkeen puhumaan asioistaan ja jakamaan aikansa minunkin kanssa. Läheisyyttähän minä en voi koskaan saada tarpeeksi, mutta sitäkin olen saanut tapahtuneen jälkeen riittävästi. Ollaan keskusteltu myös keskenään siitä, että mitä tämä meidän yhdessä olo on, onko se vaan kulissia, tapa vai rakkautta? Haluaisimmeko vaihtaa toisemme johonkin toiseen? Ja kyllähän tämä lapsi on ihan täysin rakkaudenhedelmä, erittäin haluttu ja toivottu ja papin edessä piti se "tahdon" käydä sanomassa, joten vastaus lienee selvä. ;) Eihän meistä kukaan voi tietää, tuleeko joskus tulevaisuudessa erotilanne eteen, mutta ehkä parempi niin. <3

Meillä mennyt viikonloppu mökkitalkoiden piirissä. Itse olin pe-la yön töissä vielä ja muutaman tunnin unen perästä sitten möksälle. Ihanalla porukalla päästiin nauttimaan illalla sitten saunasta ja käytiin tuota baarin puolellakin. Oli todella hauskaa ihan näin selvinpäinkin.. :) Viime yön nyt vaan sitten nukkunut erittäin huonosti, alkuun tuli huoli vauvasta, kun en muistanut tunteneeni liikkeitä koko päivänä. Onneks Nappula kuitenkin aloitti sitten yöjumppansa niin että kyljet rytky, niin uskalsin olla ihan rauhallisin mielin. Mut sitten nää kivut... Pahenevan iskiakivun lisäksi tänne on nyt rantautunut nivus ja häpyluun alueen kivut, jotka vaivaavat varsinkin öisin. Asennonvaihto oli iskiaskivun takia jo valmiiks vaikeeta, niin nyt vielä tämä. :/ Alkaa lantionalue ilmeisesti valmistautumaan synnytykseen. Lisäksi muutenkin todella huono olo ollu nyt aamun, kuumettakin mittasin, mut ei onneks ollu. Liekkö tullu "krapula" valvomisesta.

Tänään kaukojännitetään ystävän puolesta, joka nousee lavalle Lahdessa Nordic fitness expossa. <3
Ja tänään rv 29+4, kohta 30 täynnä.. Hui! <3 Kohta saa nyytin syliin ja kotiin! <3

Tulipas tekstiä.... Mut hyvää sunnuntaita!
 
Inhottava tilanne siellä Rorialla :/ Tsemppiä kovasti ja toivotaan jotain ratkaisua tilanteeseen. Itse kyllä samoilla linjoilla että pettäminen ei ole missään suhteessa hyväksyttävää tai sitä ei voi kyllä perustella millään. Enemmän suhde kuulostaa kaverilliselta jos on sama ajattelutapa esim elämästä mutta läheisyys puuttuu. Itse roikuin joskus monta vuotta suhteessa jossa en kokenut saavani läheisyyttä tarpeeksi, ja epäilin että johtui myös siitä että en ollut ainoa joka sitä mieheltä sai, joten eihän monelle naiselle sitä sitten riittänytkään. Tämä mies oli muutenki täys narsisti, mutta sitä itse herkästi sokeutuu asioille ja ajattelee että meidät on vain luotu yhteen ja tyytyy kohtaloonsa vaikka ei suhteelta saa kaikkea mitä haluaisi. Ei todellakaan kannata tyytyä siihen huonoon vaihtoehtoon, koska elämällä on varmasti sitä parastakin sulle tarjota :) Minäkään en halua pahoittaa sun mieltä mutta tällaisia ajatuksia heräsi. Itse on vasta jälkeenpäin tajunnut täysin miten naiivi ja tyhmä olen ollut entisten huonojen suhteiden kanssa. Tällä hetkellä mulla on mies, josta en osannut ennen edes haaveilla, en mä tiennyt et tommosia aarteita on edes olemassa mikä mun ukko on. ❤️ Onhan meilläkin vaikeita hetkiä niinkuin kaikilla, mutta kaikesta huolimatta koen meidän olevan tasavertaisia ja ennen kaikkea, seurustelen ja elän aikuisen miehen kanssa! :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top