Täällä uneton Kuopiossa. Anoppi soitti ennen nukkumaanmenoa ihan typerän puhelun, kun en ollut hänen kommentistaan tykänny FB:ssa... Aikunen ihiminen! Kyse oli siis, että olin tykänny muitten kommenteista "kiitokseksi" kun tsemppailivat mua ja anoppi oli kirjottanu ihan jotain muita asioita...eikä mulla ole sinällään tapana tykkäillä tai olla tykkäämättä neutraaleista kirjotuksista. Grääf. Sitten vielä isosisko soitti ja hän nyt ei vaan oo mikään tahdikkuuden maaliman mestari, niin mietidkeli, mitenköhän radkauden jlkn mahun vaatteisiini.... Siis mitä? Mulla on alle rv28 vauva mahassa ja pelkään aivan kamalasti pienen puolesta. Tässä tilanteessani on ihqn riittävästi murhetta, huolta, pelkoa, epävarmuutta, että onko oikeasti yhden pakko harmistuttaa mua jollain tyhjänpäiväsellä FB- asialla ja toisen sillä miten läsähtäny ja rapakuntonen olen tämän jlkn... Oon niin herkillä että en meinaa jaksaa mitään tämmöstä turhaa...