Onnea Mir plussasta. :)
WopWop onnittelut viel täältäkin.
WopWop onnittelut viel täältäkin.
Kiitti :)
Tunteet menee vielä vähän laidasta laitaan, pikku hiljaa enemmän kuitenkin positiiviselle puolelle. Kaikkea mietittävää riittää, tarvitaan isompi asunto, ei mahduta enää tavalliseen autoon kaikki, miten kroppa kestää ja miten jaksaa yms. Toisaalta uusi pieni ihminen on ihana asia
Tunteet menee vielä vähän laidasta laitaan, pikku hiljaa enemmän kuitenkin positiiviselle puolelle. Kaikkea mietittävää riittää, tarvitaan isompi asunto, ei mahduta enää tavalliseen autoon kaikki, miten kroppa kestää ja miten jaksaa yms. Toisaalta uusi pieni ihminen on ihana asia
Onnea Wopwop pienestä!
Ja onnea Mir plussasta! Uudessa työssä jaksat sitten uuden innon vuoksi panostaa, kun tiedät että on tulossa pieni tauko jo pian :) Tuntuu näitä ylläriplussia tulevan, mulla kahdella kaverilla sama homma :) Tai toinen ylläri jo syntyikin. Asioilla on tapana järjestyä, vaikka kolmas (?) kyllä just noiden asunnon ja auton suhteen on iso ero kahteen verrattuna.
Voisipa tietää että kolmas olisi yhtä helppo vauva kuin meidän joulukuinen vol 2, niin mekin voitais vielä harkita asiaa. Joulukuinen vol 1 vaan vie edelleen kaikki henkiset ja fyysiset voimavarat. Suurien tunteiden poitsu, niin hyvässä kuin pahassa. Nyt elättelen toiveita että hän alkaisi vähän hallitsemaan lyömis ja potkimisongelmaa, kun on alkanut välillä jopa itkemään harmituksiaan, eikä vaan riehuun. Ei ole helppoa pienen elämä. Eikä äidin.
Tänäänkin itkeä kiukutteli ja riehui täysillä pitkän hetken (ja ennemmän tai vähemmän koko aamupäivän) ja olin hieman pinna kireellä, mutta about pysyin rauhallisena, ja sitten kun hän sai vihdosta viimein käytyä hirveen taistelun jälkeen potalla, sanoikin yhtäkkiä ihan rauhallisen iloisena, että mä tykkään susta ja pikkuveljestä. Ja kysyi tykkäänkö mä siitä. Mä että nykyään nääääin paljon ja näytin käsillä. Se siihen että hän tykkää vielä enemmän näääääääin paljon :) Ihana rakas pieni.
Ja onnea Mir plussasta! Uudessa työssä jaksat sitten uuden innon vuoksi panostaa, kun tiedät että on tulossa pieni tauko jo pian :) Tuntuu näitä ylläriplussia tulevan, mulla kahdella kaverilla sama homma :) Tai toinen ylläri jo syntyikin. Asioilla on tapana järjestyä, vaikka kolmas (?) kyllä just noiden asunnon ja auton suhteen on iso ero kahteen verrattuna.
Voisipa tietää että kolmas olisi yhtä helppo vauva kuin meidän joulukuinen vol 2, niin mekin voitais vielä harkita asiaa. Joulukuinen vol 1 vaan vie edelleen kaikki henkiset ja fyysiset voimavarat. Suurien tunteiden poitsu, niin hyvässä kuin pahassa. Nyt elättelen toiveita että hän alkaisi vähän hallitsemaan lyömis ja potkimisongelmaa, kun on alkanut välillä jopa itkemään harmituksiaan, eikä vaan riehuun. Ei ole helppoa pienen elämä. Eikä äidin.
Tänäänkin itkeä kiukutteli ja riehui täysillä pitkän hetken (ja ennemmän tai vähemmän koko aamupäivän) ja olin hieman pinna kireellä, mutta about pysyin rauhallisena, ja sitten kun hän sai vihdosta viimein käytyä hirveen taistelun jälkeen potalla, sanoikin yhtäkkiä ihan rauhallisen iloisena, että mä tykkään susta ja pikkuveljestä. Ja kysyi tykkäänkö mä siitä. Mä että nykyään nääääin paljon ja näytin käsillä. Se siihen että hän tykkää vielä enemmän näääääääin paljon :)
Ihana rakas pieni.
Meille siis tulossa neljäs joten tavan autoon ei enää mahduta, ei meillä omaa autoa olekaan ja vanhempien auto jota sillon tällön lainataan on 7 hengen. Sen puolesta ei kauhea 'hätä'.
Nää meiän kolme poikaa on kans kaikki erilaisia esikoinen on aina nukkunu huonosti ku pikku2 nukkuu kun tukki ja vauvanakin veti reilun neljän tunnin päikkäreitä, joulukuinen on sitten näitten välimuoto. Jokaiselle on kyllä suotu vahva tahto. Joulukuinen on mahoton rämäpää eli vauhtia ja vaarallisia tilanteita myös täällä :)
Nää meiän kolme poikaa on kans kaikki erilaisia esikoinen on aina nukkunu huonosti ku pikku2 nukkuu kun tukki ja vauvanakin veti reilun neljän tunnin päikkäreitä, joulukuinen on sitten näitten välimuoto. Jokaiselle on kyllä suotu vahva tahto. Joulukuinen on mahoton rämäpää eli vauhtia ja vaarallisia tilanteita myös täällä :)
Meillä on joulukuinen onneks järki päässä -tyyppi ja rauhallinen, ei pahemmin satu vaarallisia tilanteita. Kuopus on kyllä toista maata, vauhtia ja vaarallisia tilanteita sattuu ja tapahtuu. Joulukuinen tykkää kovasti pyöräillä, niin osaa hienosti aina pysähtyä suojatien eteen ilman että mun pitää sanoa ja kattoa tuleeko autoja vai ei. :)
Meille kuuluu kans vauhtia ja vaarallisia tilanteita jonkun tarjoilemana 
Sanni ja Siiri on kun öljy ja vesi, nahistelee kaikesta! Sillon tällön leikkivät nätisti...
Sisu on keksinyt liikkeen ilon, sitä pidättele enää mikään:)
Osaa nousta jo tukea vasten seisomaan, istuu ja kiipeää 1 askelman verran rappusia ylös(alas ei osaa tulla)
Eli tämä kolmikko tarjoilee yleensä sen vauhdin ja vaaran
Innolla odotetaan syksyä että koulut/kerhot alkaa... alkaa lomailu jo lapsille(ja äidille) riittää! En enää keksi mitä viihdykettä noille keksis... ens viikolla osa lähtee alkuviikosta miehen vanhemmille ja loppu viikosta koko sakki mun porukoille, odotan innolla
Ens viikolla pitäis myös mennä taas Jorviin tota sisun kasvua ihmettelemään... ei muuten kiinnosta yhtään!
Siinäpä ne meidän kuulumiset, nyt hommiin
Sanni ja Siiri on kun öljy ja vesi, nahistelee kaikesta! Sillon tällön leikkivät nätisti... Sisu on keksinyt liikkeen ilon, sitä pidättele enää mikään:)
Osaa nousta jo tukea vasten seisomaan, istuu ja kiipeää 1 askelman verran rappusia ylös(alas ei osaa tulla)
Eli tämä kolmikko tarjoilee yleensä sen vauhdin ja vaaran
Innolla odotetaan syksyä että koulut/kerhot alkaa... alkaa lomailu jo lapsille(ja äidille) riittää! En enää keksi mitä viihdykettä noille keksis... ens viikolla osa lähtee alkuviikosta miehen vanhemmille ja loppu viikosta koko sakki mun porukoille, odotan innolla
Ens viikolla pitäis myös mennä taas Jorviin tota sisun kasvua ihmettelemään... ei muuten kiinnosta yhtään!
Siinäpä ne meidän kuulumiset, nyt hommiin
Mir pahoittelut ja voimia suremiseen.
Voi, olen niin pahoillaniMeillä oli eilen nt-ultra, eikä meille tulekaan helmivauvvaaSurutyö on tehtävä, vaikka osaltaan on myös helpotus. Järki ja tunteet kun ei kulje yhdessä.
Haha samaistun.
Kun kuulin ton biisin ekan kerran, niin ajattelin vaan että ’nimenomaan’...
Piti googlettaa ja sanoitus osu ja uppos tännekin :)!
Huomenna jatkuu vihdoin koulut yms, vihdoinkin!
Pääsee muksut hetkeksi muihin juttuihin
Mulla ei ole tästä mitään henk koht kokemusta, serkun pojalla on ADD...
Hienoa että olette päässeet neuvolaan ja toivon mukaan pääsette pian jollekin osaavalle lääkärille jotta saisitte hyvät työkalut ongelmien hoitoon:)
Täällä ollaan ihan eskariin/kouluun lähtö täpinöissä:) nin sitä vaan aletaan arkea potkaisemaan käyntiin
Hienoa että olette päässeet neuvolaan ja toivon mukaan pääsette pian jollekin osaavalle lääkärille jotta saisitte hyvät työkalut ongelmien hoitoon:)
Täällä ollaan ihan eskariin/kouluun lähtö täpinöissä:) nin sitä vaan aletaan arkea potkaisemaan käyntiin
Moikka mammat pitkästä aikaa!
Tytsy minä myös epäilen, että tällä meidän joulukuisella on jotain aistiyliherkkyyttä ja aion ottaa asian esiin 4v neuvolassa. Meillä on viimeksi ollut neuvola 2,5v, joten siitä on jo tovi vierähtänyt. Miten teillä näkyy tuo herkkyys tai miksi siis epäilet sitä?
Meijän poitsu aloitti tällä viikolla kerhon. Yllättävän hyvin on lähtenyt käytiin lukuunottamatta sitä, että poika ei haluaisi päästää mua sieltä pois.. Samoin itsestä tuntuu vaikealta jättää toinen sinne, mutta eiköhän siihen totu.. Kerho on vielä sillain sopivasti, että pystyn samalla hakemaan tytöt koulusta ja ehdin niiden kanssa tehdä läksyt ym. rauhassa (jos vauva nukkuu) ja sitten haen pojan pois kerhosta. Tytötkin tykkää kun saavat vähän aikaa huokaista kun ei villiviikari oo koko ajan kimpussa..
Tytsy minä myös epäilen, että tällä meidän joulukuisella on jotain aistiyliherkkyyttä ja aion ottaa asian esiin 4v neuvolassa. Meillä on viimeksi ollut neuvola 2,5v, joten siitä on jo tovi vierähtänyt. Miten teillä näkyy tuo herkkyys tai miksi siis epäilet sitä?
Meijän poitsu aloitti tällä viikolla kerhon. Yllättävän hyvin on lähtenyt käytiin lukuunottamatta sitä, että poika ei haluaisi päästää mua sieltä pois.. Samoin itsestä tuntuu vaikealta jättää toinen sinne, mutta eiköhän siihen totu.. Kerho on vielä sillain sopivasti, että pystyn samalla hakemaan tytöt koulusta ja ehdin niiden kanssa tehdä läksyt ym. rauhassa (jos vauva nukkuu) ja sitten haen pojan pois kerhosta. Tytötkin tykkää kun saavat vähän aikaa huokaista kun ei villiviikari oo koko ajan kimpussa..
Levottomuus/rauhattomuus, jatkuva älämöly tai puhe, huutaa (kiljuu) jos tilanne menee yli, aggressiivisuus ja tavaroiden heittely kun voimakas tunnetila, ei malta olla paikallaan kuin silloin jos jotain hänestä tosi kivaa tekemistä, tykkää pyöriä ja möyriä ja juosta, mutta ei uskalla
kiipeillä tai keinua, ei tykkää silittämisestä/hieronnasta, aistihakuinen, menee ylirohkeasti tilanteisiin tai sitten menee piiloon tai riehuu kun jännittää, tönii muita, jne. Tänään kaatui tuoli kun kielsin ottamasta lisää vadelmia ja toinen kun sanoin meneväni koiran kanssa ulos. Kyllähän ton 3 veen kanssa vielä pärjää, mut jos jatkuu kun kasvaa...
kiipeillä tai keinua, ei tykkää silittämisestä/hieronnasta, aistihakuinen, menee ylirohkeasti tilanteisiin tai sitten menee piiloon tai riehuu kun jännittää, tönii muita, jne. Tänään kaatui tuoli kun kielsin ottamasta lisää vadelmia ja toinen kun sanoin meneväni koiran kanssa ulos. Kyllähän ton 3 veen kanssa vielä pärjää, mut jos jatkuu kun kasvaa...