Onnea. Viimeisiä joulukuisia viedään :D
Jemina... Kukaan tuskin osaa sanoa sulle sellaisia sanoja jotka auttais ja lohduttaisi täydellisesti, varsinkaan kukaan sellainen jolla ei samanlaista tilannetta ole. Mä vaivoin pystyn ajattelemaan mitä sä käyt siellä läpi. En kertakaikkiaan osaa kuvitella miltä tuollainen tilanne tuntuisi. Huutoitku taitais olla vähintä mitä tossa tilanteessa tekis. Makaisin varmaan sängyn pohjalla ja odottaisin että ihme tapahtuis, enkä varmastikaan siksi että down-lapsi olis jotenkin huonompi kuin "normaali", vaan siitä syystä että olisin niin järkyttynyt. Kokisin sen ehkä enemmän negatiiviseksi asiaksi mua kohtaan, en itseasiassa tiedä miltä se vois tuntua... En vaan kykene. Täten voisin sua ehkä mahdollisesti lohduttaa että sä saat todella tuntea ne kaikki negatiiviset tunteet myös, kun ne saa koettua ja nähtyä eteenpäin niin sieltä nousee ne positiiviset asiat. Peruuttamaan asiaa ei pysty vaikka monesti varmaan tekis mieli. Synkkiä tunteita varmasti tulee, kunhan muistaa että kaikkia saa tuntea, se ei vähennä sua mihinkään etkä varmasti rakasta lastasi vähemmän!!
Kokoa pikkumiehellä 4200g ja 53cm. Synnytys oli kokonaisuudessaan kamala kokemus, ponnistusvaihe 47 min ja imukupilla lopulta avitettiin pieni maailmaan. Vauva-arki täällä lähtenyt ensimmäisen viikon totuttelun jälkeen rullaamaan ihan mallikkaasti. Poika nukkuu pitkiä unia ja on tyytyväinen kun massu täynnä ja vaippa puhdas 
kyllä täällä kaiket yöt supistelee mutta ei vaan lähe voimistuun, toivottavasti olis helppo ja nopee synnytys kun näin pitkään valmistautuu :)