Joulukuun jupinat

Tein aamulla lihasharjoituksia ja mammajooga liikkeitä lattialla, enkä edes ajatellut että olisi ollut vaikeaa päästä ylös lattiasta, Kuulun niihin onnellisiin joilla ei ole liitoskipuja :rolleyes:. Mutta esim vessalta noustaessa olen huomannut että sujuu paremmin jos laittaa paino toisen jalan päälle ja töyntää itseäni seisomaan toisella jalalla...
 
joo, on tämä könttänää tämä oleminen ja tekeminen. Olen huomannut että kyljet kipeytyy herkemmin jos rupeaa kauheasti touhottamaan; kyykkimään, nostelemaan tavaraa lattialta.. Autosta/sohvalta/penkiltä nouseminen on sellaista ähinää ettei tod. Ei kauheasti lohduttanut kun luin suomalaisesta vauvakirjasta, että olo tästä vielä pahenee loppuja kohti kun vatsa kasvaa vielä jne. tuntuu ettei voi olla tämän pallompi olo mutta haaveeksi jää xD
 
Ei se välttämättä sen tukalammaksi muutu :happy: Esikoisen kohdalla oloni ei lopussa ollut sen ihmeellisempi kuin näihin aikoihin :)
 
Suklaapehmis, multa olisi lääkäri viime raskaudessa poistanut luomen (hankasi rintsikoihin) mut löysäsin rintsikoita niin ei hangannut enää :) eli lääkäriin vaan.
 
Anteeksi, mie täällä taas jupisen. Yksi raskaussovellus kehottaa menemään jalkahoitoon, kaverin kanssa lounaalle, leffaan... no hemmetti! Menisin jos pystyisin! Että osaa ärsyttää. Kehokaan ei tunnu yhtään omalta, sitä ei saa rasittaa millään tavalla, edes tiskikoneen täyttö ei suju ilman toista tuntia kestäviä kipeitä ja tiheästi tulevia supistuksia. Koko ajan on kuuma ja tukala olo. Huoli vauvasta on jatkuva ja pelko sairaalaan joutumisesta jäytää takaraivossa.

Huomenna alkaa äitiysloma. Se on ihanaa aikaa itselle, they said. Silloin voit valmistella kodin valmiiksi vauvaa varten, they said. Voit askarrella syntymäkortit valmiiksi, they said.

Anteeksi vain, mutta huonoilla unilla mie en jaksa enää tätä. Mie haluan päästä vauvan kanssa liikkeelle! Mie haluan asua koko taloa alakerran sijaan. Mie haluan päästä lenkille! Mie haluan jakaa vastuun vauvasta muiden kanssa ja antaa muidenkin tutustua häneen. Tää viimeinen kuukausi on ollut ihan tyhmä ja vielä olisi toinen mokoma jäljellä. En ala. Paitsi että vauvan olisi kuitenkin parempi olla tuolla mahassa.
Ai mitkä ristiriitaiset tunteet???
 
Piinamiina voimia ♡ ymmärrän tyystin sun tunteet, mä hajosin ihan tyystin esikoisen raskausaikana ku olin kuukauden ennen äitiyslomaa sairaslomalla. Toki olin työttömyyden takia ja satunnaisten supistusten ja pystyin tehdä edes jotaki, olisi muuten hajonnu ihan tyystin. Netflix pelasti paljolta :D ei sulla olis kavereita jotka kävis sua kotona viihdyttämäs?
 
niemja sanoi:
Piinamiina voimia ♡ ymmärrän tyystin sun tunteet, mä hajosin ihan tyystin esikoisen raskausaikana ku olin kuukauden ennen äitiyslomaa sairaslomalla. Toki olin työttömyyden takia ja satunnaisten supistusten ja pystyin tehdä edes jotaki, olisi muuten hajonnu ihan tyystin. Netflix pelasti paljolta :D ei sulla olis kavereita jotka kävis sua kotona viihdyttämäs?
Click to expand...

Kyllähän meillä joitakin käy kylässä, mutta kun itse ei pysty edes istumaan kuin 2-4 tuntia päivässä, niin se rajoittaa seurusteluakin vähän. Miun on vaikeaa maata, jos on väkeä kylässä.

Oon taas äippäpolilla tarkastusta odottamassa. Toivottavasti kaikki on hyvin.
 
Nojuu hankalaa kyllä joo. Makaat sohvalla ja kaverit passaa :D nyt luet paljo ja koitat tehdä käsitöitä :D mutta tsemppiä hurjasti!
 
Kiitos taas kannustuksesta! Sain tänään sukulaiselta apua työhuoneen karsimisessa ja nyt siitä voisi ruveta tekemään lastenhuonetta. Harmi vain, etten itse pääse huonetta edes katsomaan muuten kuin kuvapuhelun kautta. Helpottaa tämäkin oloani kuitenkin jonkin verran. Reilun viikon päästä teen aamukamman sektiopäivään. Nyt on joka tapauksessa makailut puolessa välissä. Jei!
 
Onneksi palkinto on kaiken tän arvoinen. Mut kun on ollut 17 vuotta itsenäinen ja hoitanut kaikki asiat itse, ehkä vähän liiankin kanssa, niin nyt tää on melkoinen pysähdys kun on niin älyttömän vaikeeta edes pyytää miestä käymään muutaman kilsan päässä Hesellä. Kun joka päivä pitää pyytää niin miljoonaa asiaa. Eikö mies voisi ymmärtää edes tehdä jotain asioita pyytämättä?

Tänään on tosi urputuspäivä.
 
Suklaapehmis sanoi:
Uskaltaiskohan käydä luomen poistattamassa näin raskaana ollessa? Onkoha riskejä.. siis miul on monta vuotta ollu semmone punane luomi joka on nyt kasvanu isommaks ni haluisin kyl eroon siitä piakkoin.
Click to expand...

Mä mietin kans samaa...nyt ois hyvin viel aikaa parantuakin. Mitä haittaa siitä voisi olla?
 
Vähä googlailin ni ei siinä pitäis olla mitää jos sen poistaa leikkaamalla. Mut laserpoistoo ei vissii tehdä raskana oleville.. ja ite just mietin tätä jälkimmäistä vaihtoehtoo ku luomi on kuitenki poskessa :s
 
Mun äitipuolelta poistettiin poskesta 2 luomee aikanaan, toinen raskausaikana, nii siihen jäi ihan pikkuinen kuoppa, toinen myöhemmin nii ei ees huomaa. Aatteli ite, että joko raskaus vaikutti paranemiseen tai sit vaan oli tohelompi tekijä. :D luomet leikattiin ja tikki tai kaks tuli niihin.
 
Pakko ihan mielenkiinnosta kysyä ,että poistetaanko teän paikkakunnilla normi tkssa luomet vai pitääkö yksityiselle mennä?
 
Itse varasin suoraa ajan yksityiselle ni hän ainaki hoitaa hommansa hyvin pois alta :D mut kyl uskoisin että myös yleisellä puolella poistavat myös ja varsinki jos luomi on hankalassa paikassa tai erikoisen näkönen.
 
Meillä on pari kertaan vuodessa luomien tarkastus ja poisto päivä, tulee siis isosta kaupungista joku poistamaan. :D ilmoitteevat paikallislehdessä ja kaupungin nettisivuilla päivät. Ymmärtääkseni pienet ja helposti poistettavat ovat jättäneet omalle lääkärille ja haastavammat poistavat sit he. Ja jossain välissä myös työterveydessä poistivat, mut en oo varma vieläkö.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top