Joulukuun jorinat

Meillä on edelliset raskaudet alkaneet helposti, ja niin tämäkin. Olen siitä kyllä kiitollinen, että tämä asia meillä käy helposti. Ehkäisyn lopettamisen jälkeen ehti olla yhdet kuukautiset ennen kuin plussasin. Siinä on sekin lohdullinen puoli, että jos vaikka tulisikin keskenmeno, niin voi olla aika toiveikas että joskus vauva kuitenkin syliin saadaan.

Tosin tänään alkaa olla voimat niin loppu monen viikon sairastamisen jälkeen, että hiukan hirvittää miten täällä sit kolmen kanssa pärjätään.
 
Meillä on molemmat raskaudet alkanut myös oikeastaan heti kun on lupa annettu. Ollaan siitä tosi kiitollisia ja iloisia, mutta samalla poden ihan järjettömän huonoa omatuntoa siitä. Sain nimittäin noin viikko plussakierron ovulaation jälkeen kuulla siskoni kärsivän lapsettomuudesta miehensä kanssa ja aloittaneen hiljan lapsettomuushoidot.

Ollaan tietysti tosi surullisia heidän puolestaan ja odotan kauhulla sitä kun joudutaan heille tästä raskaudesta kertomaan. Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta että suoraan sanottuna olisin toivonut että meilläkin menisi vähän pidempään tässä projektissa... Kokemuksia vastaavista tilanteista kellään? Erityisesti joulu huolettaa, koska vietetään se aina yhdessä ja en haluaisi pilata heidän joulua tällä meidän uutisella, mutta en oikein tiedä pystynkö salaamaan joulun yli asiaa...
 
Aika moni lapsettomuudesta kärsivä kuitenkin pystyy olemaan onnellinen muiden puolesta, joten todennäköisesti siskosikin on hyvin onnellinen, vaikka oma lapsettomuus aiheuttaa surua :Heartred
 
Lumikukka, minulla on vähän saman kaltainen tilanne kuin sinulla. Minäkin olen helposti raskautuvaa sorttia, koska esikko sai alkunsa ensimmäisestä yritys kierrosta. Ja tämä toinenkin melkeinpä heti kun elimistö toipui synnytyksestä. Minunkin sisko ja miehensä kärsivät lapsettomuudesta ja heillä jo yhdet hoidot takana ja sitä kautta 1 lapsi (hoidot tuotti tulosta vuoden jälkeen). Sain tietää että he aloittavat uudet hoidot keväällä joten myös minä koen huonoa omaatuntoa... Mutta ainakin minun sisko sanoi joskus kun puhuttiin aiheesta yleisesti, että on onnellinen toisten puolesta kaikesta huolimatta. :-)
 
Joo, kyllä varmasti ajan myötä ovat onnellisia meidän puolesta mutta just toi ensireaktio ehkä just nyt ahdistaa eniten. Erit. koska menee tähän joulun lähelle joka on usein hankalaa aikaa lapsettomille... :S Mutta joo, tällä hetkellä suunnitelmissa on yrittää salata asia NT-ultraan asti (tammikuun lopulla meillä) ja sitten vasta kertoa. Saas nähdä miten onnistuu, meillä on tosi tarkkaavaista jengiä perheessä :D
 
Marmoritar sanoi:
Me ei lähdetä muksujen kans tänä jouluna mihinkään niin ei tarvii meilläkään tuumailijoiden tuumailla, että miksen nyt ihan kaikkea ruokaa saata maistaa tai sitä viinilasia juoda :D Kuten sanoit, tarkkaavaista on porukka ;D
Ja mitä enemmän sitä jotenkin yrittää peitellä niin sitä huonommin käy :D
Click to expand...

Toi on kyllä myös hyvä vaihtoehto! Ehkä sitten joskus kun meillä on enemmän tilaa niin voidaan kutsua suku tänne meille. Toistaiseksi tulis vähän turhan ahdasta meidän kolmiossa...:S
 
Kai se on sitten ihmisluonnossa, että toisten puolesta on joskus vaikea olla onnellinen,vaikka harvoin asia on itseltä pois, jos toinen onnistuu.

Mutta JEE, meillä kaikilla onnisti (ainakin toistaiseksi) ja siitä saadaan iloita todellakin :joyful:
 
Mä jotenkin ajattelen, ettei muilla ole velvollisuutta olla iloinen mun puolesta. Moni on, kun tietää lapsen olevan tosi toivottu, mutta ainakin yhdellä työkaverilla on ollut pitkään raskaustoive eikä mitään kuulu. Hän ei vielä mun raskaudesta tiedä, mutta olen miettinyt että varmaan laitan jonkin sähköpostin tai yksityisviestin suoraan hänelle kun asiaa ei enää saa salattua. On varmaan helpompi ottaa uutinen vastaan yksin kuin samassa tilassa mun kanssa. Kyllä se saa niitä muita harmittaa ja on jotenkin ymmärrettävää ja inhimillistä että sellainen tilanne on hankala missä joku tuli raskaaksi helposti ja toisella on hoidot menossa.
 
Just naureskelen miten helppoa mun on pitää raskaus salaisuutena jouluna. En syö lihaa, kalaa tai sellasia juustoja jotka ois kiellettyjä, ollaan jouluisin aina autolla liikenteessä kun pitää käydä molempien vanhemmilla samana päivänä, joten voin olla vaan kuskina. Eri asia sitten PYSTYNKÖ pitämään suuni kiinni. Oon superhuono pitämään salaisuuksia :D

Töissäkään kukaan ei ihmettele vaikka en ottaiskaan perjantaikaljaa, koska en muutenkaan juo hirveesti. Yksi työkaveri tosin katsoi mua hyvin merkityksellisesti, kun se kävi tarjoamassa viskiä ja kieltäydyin. Mä en normaalisti ikipäivänä kieltäytyisi hyvästä viskistä. Kyseisen työkaverin kanssa on kyllä ollut puhettakin että yritetään miehen kanssa lasta, joten eiköhän tämä ollut aika selvä vinkki.
 
tilulilulaa sanoi:
Just naureskelen miten helppoa mun on pitää raskaus salaisuutena jouluna. En syö lihaa, kalaa tai sellasia juustoja jotka ois kiellettyjä, ollaan jouluisin aina autolla liikenteessä kun pitää käydä molempien vanhemmilla samana päivänä, joten voin olla vaan kuskina. Eri asia sitten PYSTYNKÖ pitämään suuni kiinni. Oon superhuono pitämään salaisuuksia :D

Töissäkään kukaan ei ihmettele vaikka en ottaiskaan perjantaikaljaa, koska en muutenkaan juo hirveesti. Yksi työkaveri tosin katsoi mua hyvin merkityksellisesti, kun se kävi tarjoamassa viskiä ja kieltäydyin. Mä en normaalisti ikipäivänä kieltäytyisi hyvästä viskistä. Kyseisen työkaverin kanssa on kyllä ollut puhettakin että yritetään miehen kanssa lasta, joten eiköhän tämä ollut aika selvä vinkki.
Click to expand...

Mulla ihan sama! Oon kyllä tosi huono myös pitämään salaisuuksia tai salailusta tulee huono omatunto :rolleyes: pitää kuitenkin yrittää pitää salaisuus ekaan ultraan asti joka on vasta tammikuussa :wideyed: odottavan aika on pitkä.
 
MaterAmat sanoi:
Mä jotenkin ajattelen, ettei muilla ole velvollisuutta olla iloinen mun puolesta. Moni on, kun tietää lapsen olevan tosi toivottu, mutta ainakin yhdellä työkaverilla on ollut pitkään raskaustoive eikä mitään kuulu. Hän ei vielä mun raskaudesta tiedä, mutta olen miettinyt että varmaan laitan jonkin sähköpostin tai yksityisviestin suoraan hänelle kun asiaa ei enää saa salattua. On varmaan helpompi ottaa uutinen vastaan yksin kuin samassa tilassa mun kanssa. Kyllä se saa niitä muita harmittaa ja on jotenkin ymmärrettävää ja inhimillistä että sellainen tilanne on hankala missä joku tuli raskaaksi helposti ja toisella on hoidot menossa.
Click to expand...

Joo, samaa mieltä. Tai siis ymmärrän tosi hyvin että ei aina vaan pysty olemaan se ”isompi” ihminen jos käy itse läpi yhtä elämän suurista kriiseistä. Tosi kurja tilanne vaan kun kyseessä yksi oman elämän rakkaimmista ihmisistä jonka eteen tekis mitä vaan, ja tietty pelottaa että vaikuttaa niihin väleihin jos toinen katkeroituu tms. Mut joo, oon sormet ja varpaat ristissä ja toivon että he plussaisi nyt pian ennen kun pitää ite kertoa :)
 
Oletteko miettineet, että haluatteko ennen lapsen syntymää tietää sukupuolta? Aijotteko kertoa sen muille, vai pidättekö omana tietona lapsen syntymään asti?

Viime raskaudessa halusimme tietää, mutta pidettiin omana tietona syntymään asti.
Ennen raskautta mietin, että seuraavassa raskaudessa en tahdo tietää sukupuolta vaan tahdon ylllättyä sitten kun hän syntyy. Mutta nyt on sellainen olo että haluaisin tietää :love7 mutta taas toisaalta en halua:joyful:
 
Me haluamme tietää sukupuolesta, koska en juurikaan nää itselleni sillä suurta viihdearvoa, että pimitän itseltäni tietoa syntymään asti. Samoin ajattelee mieheni :-) Kerromme asiasta myös muille samasta syystä, jos sinne asti tässä raskaudessa pääsemme.
 
Kyllä me halutaan tietää jos se vaan siinä ultrassa sattuu näkymään. Koetaan että synnytys on muutenkin ihan tarpeeksi jännittävä tapahtuma joten mitä sitä sukupuolta turhaan sinne asti panttaamaan :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top