Harmony
Kunnioitettu kommentaattori
Voi Ninni! Kyllä kuulostaa kurjalta. Ja 7kg on paljon. Muistelin et olit pieni ja siro niin onhan toi kyl aikamoinen 7kg! Toiv olo helpottuis ja pian <3
Pakko kommentoida tota "elämäsi on sitten kauhea lapsen saannin jälkeen". Nimityäin mä olin meijän tyttöporukasta viimeinen, joka sai lapsen. Mul oli tärkeä vetää ensin koulut alta pois ja saada ammatti. Vedin sit korkeakoulun ja koulun viime metreillä "annettiin lupa" tullaa aloinkin odottaa pian. Lähes suurin osa mun ystävistä oli tyyliin "jes nyt sekin tuli vihdoin paksuksi ja näkee nyt, minkälaista on elämä lapsen kans". Mä niin ihmettelin sitä asennetta. Ja kuulin kyl minäkin monia kauhutarinoita niin synnytyksestä, imetyksestä kuin unettomista öistäkin. :) eräs työkaverikin sanoi "sä luulet et kuolet synnytyksessä". Laitoin tuulemaan ja tuli 2lasta 1v3kk. no minäpä synnytin luomuna, täysimetin ja unikoulukin onnistui ekasta! Pakko myöntää et oli hauskaa pistää jauhot suuhun. Vai miten se nyt menikään!
Paljon on niin kiinni omasta asenteesta omassa elämässä. Kyllä on ollut rankkaa, ollut unettomia öitä, parisuhde jäänyt tyyliin viitoseksi elämässä. Mut eikö lapset ole elämän suurimpia ihmeitä, joita ei kaikille suoda? Eikö silloin pitäisi olla realistinen ja kiitollinen? Ja lopuksi laitan hyvin klassisen lopun: lapset ovat niin lyhyen ajan pieniä! Ja aika todellakin kuultaa muistot! En kyllä päivääkään vaihtaisi!
Pakko kommentoida tota "elämäsi on sitten kauhea lapsen saannin jälkeen". Nimityäin mä olin meijän tyttöporukasta viimeinen, joka sai lapsen. Mul oli tärkeä vetää ensin koulut alta pois ja saada ammatti. Vedin sit korkeakoulun ja koulun viime metreillä "annettiin lupa" tullaa aloinkin odottaa pian. Lähes suurin osa mun ystävistä oli tyyliin "jes nyt sekin tuli vihdoin paksuksi ja näkee nyt, minkälaista on elämä lapsen kans". Mä niin ihmettelin sitä asennetta. Ja kuulin kyl minäkin monia kauhutarinoita niin synnytyksestä, imetyksestä kuin unettomista öistäkin. :) eräs työkaverikin sanoi "sä luulet et kuolet synnytyksessä". Laitoin tuulemaan ja tuli 2lasta 1v3kk. no minäpä synnytin luomuna, täysimetin ja unikoulukin onnistui ekasta! Pakko myöntää et oli hauskaa pistää jauhot suuhun. Vai miten se nyt menikään!
Paljon on niin kiinni omasta asenteesta omassa elämässä. Kyllä on ollut rankkaa, ollut unettomia öitä, parisuhde jäänyt tyyliin viitoseksi elämässä. Mut eikö lapset ole elämän suurimpia ihmeitä, joita ei kaikille suoda? Eikö silloin pitäisi olla realistinen ja kiitollinen? Ja lopuksi laitan hyvin klassisen lopun: lapset ovat niin lyhyen ajan pieniä! Ja aika todellakin kuultaa muistot! En kyllä päivääkään vaihtaisi!


