Joulukuun jorinat <3

No hyvä etten ole ainut. Meinasin heinäkuistenkin kohdalla mainita asiasta, mut ajattelin et se vasta hullumaista olis.

Jos tänään jaksais niitä verhoja miettiä tai sit viimeistään perjantaina kun on vapaa niin lähtis oikeen kaupunkiin kattomaan :)
 
Mä oon kans käyny kyttäilemmässä ja tullu ihan oho- fiilis, joko muka ollaan niinkin pitkällä, että elokuisiinki alkaa ihmisiä olemaan. :D Ja oon käyny myös kurkkimassa tämän vuoden loppupuolen odottajia, aika moni on synnyttänyt ennen laskettua aikaa.
 
Jee jaksoin tänään siivota ja pestä lattiat! Ja tein ruuankin oksentamatta. Josko tää elämä alkais pikkuhiljaa voittaan ja jaksais tehdä jotain ton pojankin kans. Joulua odotellessa. Ajattelin laittaa paketin vauvallekin. Saa nähdä kuinka poika reagoi kun ei paketti olekaan sille :)
 
Mä jätin tänään päikkärit väliin jotta saisin kirjoitella tänne :grin Olen kirjoittelua monta viikkoa odotellut, mutta sydäntä tykyttävästi alkanut raskaus teki sen että nyt vasta uskaltauduin kun ultrassa todettiin kaiken olevan hyvin pikkuisella.

Mä olen kotona kahden lapsen kanssa ja hyväksi onnekseni molemmat nukkuu päikkärit samaan aikaan. Normaalisti tämä aika tulee käytettyä hyödyllisesti, mm.siivottua, laitettua ruokaa, pestyä pyykkiä ym. Mutta nyt jotenkin kummasti viimeisen parin kuukauden ajan olen löytänyt itseni vaakatasosta, puolentoista tunnin päikkäreiltä. Ja sitten vasta kamala olo onkin kun herää liikaa nukkuneena! Tänään poksahti viikko 12 ja kyllä olo rupeaa onneksi olemaan jo parempi vaikkakaan en vielä elä sitä raskauden "kuherruskuukautta" :wink Mulla on aikaisemmat raskaudet olleet tosi helppoja kunhan alku pahoinvoinnista on päästy. Toivottavasti niin olisi tälläkin kertaa! Jaahas, tarvitsisisi mennä herättelemään lapset päikyiltä ja voi kun ramaisee:) Olis sittenkin tarvinnut nukkua ne päikkärit.....
 
Kyllä niitä kaikkia kauhuskenaarioita itsekin silloin esikoista odottaessa kuuli. Tottakai niitä valvomisiakin on ollut, koliikki vaivasi ekat pari kuukautta, siihen päälle vielä lapsella samaan aikaan oli lonkkalasta. Meillekin kyllä näin jälkeenpäin ajateltuna on todella helppo lapsi tullut. On nukkunut täydet yöt 3kk ikäisestä asti. Sairastanut kaikenkaikkiaan kolme flunssaa ja ikää nyt 1v3kk. Tällä hetkellä tyttö on lonkkiensa kanssa vielä kipsissä (nyt jo 2kk takana) ja vielä 2 viikkoa olisi edessä. Kaikenlaista on meidän elämään siis siunaantunut. En kyllä vaihtaisi silti päivääkään pois. Ja onhan tuo tyttö kyllä niin ihana tyyppi :Heartred
 
Mä sanon ihan suosiolla, että jos mulle aletaan tuputtaa sitä "odotas vaan kun se.. sitä ja tätä" niin hermo menoo. Osaan itsekim varautua tiettyihin asioihin, mutta en jaksa, että samaa toitotetaan kokoajan. Välillä tuntuu, että muut yrittää ihan huvikseen jopa pelotella odottavaa äitiä. Toivon ettei mun lähipiirissä kukaan ala sanomaan, odotas kun..

Itsekin osaan varautua yöheräämisiin ym. Mutta meitä aikuisia on kaksi jotka kantaa tästä vastuun eikä jätä toista yksin.
 
Mä oon ja sen tyyppinen etten siedä tota "sit te ette enää tee sitä ja tätä"

Ei kai kukaan lasta haluava oikeasti oo epätietoinen noissa??
 
Minä voin aina vedota monikkoraskauteen. Aika harvalla on omakohtaista kokemusta tulla kertomaan. :D
 
Näitä konmentteja raskauteen ja lapsen kanssa elämiseen riittää. Varsinki esikoista oottaessa tuntu kaikilla olevan joku mielipide ja omat neuvonsa. Saa nähä miten nyt reagoidaan ku alkaa toinen raskaus näkyä kunnolla ja tulla yleisempään tietoon. Kaikkein ärsyttävin, esikoista oottaessa oli kaverin (nykyään kylläkin entinen,hän ei lapsen syntymän jälkeen ole yhteyttä pitänyt) kommentti. Huomattuaan raskauden pamautti tyyliin et oot sitte paksuna,milloin poksahat.. ja seuraava kysymys et oliko vahinko. Oli pikkase hölmistynyt olo et miten kukaan tuollasta kehtaa udella..
 
Ja aaaargghh, sit ku la lähestyy ja menee yli niin sit ne poksumisutelut vasta lisääntyyki! Siis oma äitiniki soitteli lähes päivittäin ja vaan kysyi että eiks sun pitäis olla jo sairaalassa.. Joo, aloin sitten kaikille sanomaan, että käynnistys on sillon ja sillon ja tuskin mitään tapahtuu ennen sitä. No tyyppi päätti kuitenkin lähteä itsestään tulemaan ja syntyi lopulta juuri sinä päivänä jolle käynnistys olisi sovittu, rv 42+0. Nyt ois kyllä reilua, ettei tässä raskaudessa tarttis enää niin kauan venata :D !
 
"Joo ootapa mie haen kristallipallon ni katotaan milloin tää syntyy!" o.O etenkin ihmetyttää iäkkäämmät naiset, joilla itellään on lapsia; eikö ne tajua jo kokemuksesta, ettei LA ole mikään deadline???
 
Niin kauheesti kirjottelette et mulla menee kun ehdin keskittyy 1-1,5 tuntia lukee ja vastailla teiän juttuihin! Tää on jo nolo, kun joka päivä ei ehdi/ jaksa ja kun joskus ollaan miehen kanssa kotona niin keskityn siihen enkä teiän juttuihin :wink
 
Mä totesin viimeksi, että olis kannattanut valehdella laskettu aika ainakin pari viikkoa myöhemmäksi, niin olisi ehkä välttynyt enimmiltä joko-kyselyltä, jotka alkoivat jo KUUKAUTTA ennen laskettua. Ja vauva syntyi kumminkin täsmällisesti 40+0 eli ei mennyt edes yli.
 
Mulla on juuri veljen tyttöystävällä la ylittynyt muutamilla päivillä. Kovasti tekis mieli kysellä että mitä sinne kuuluu, mutta olen hillinnyt itseni juuri edellämainituista syistä :)

Menikin tässä juuri 100g sipsipussin huikopalaksi juttujanne lukiessa. Mä olen tässä raskaudessa näemmä mennyt syömisen suhteen mentaliteetilla, kahden edestä....:confused:
 
Ai kauhee mikä vauvan kaipuu iski taas kun luin serkun vanhoja kirjotuksia niiden kuolleesta lapsesta. Alkaa miettimään aina sitä miten onnellinen oikeesti vois olla jos saisi terveen lapsen syliin.
 
On tää pahoinvointi kyllä melekosta. Jatkuu ja jatkuu...saikku jatkuu...joka kerta hävettää soittaa pomolle että saikku jatkuu :sad001 Lääkärillä kun äsken kävin niin sano heti etten oo edes tässä maailmassa, silmät hailakat ja oon kalpea. Kokeet ihan ok muuten, mutta kuivumaan oon taas päässy. En jääny tippaan kun yritän tankata vettä ja mehua kotona. Paino pudonnu 7kg... Lääkäri on tuttu, hoitanu mua vauvasta saakka joten tuntee hyvin. Sano myös ettei muista millon ois nähny näin huonovointisen naisen vaikka suurin osa potee pahoinvointia. No, kerranki olen paras jossaki! :grin Jos totta puhutaan niin varmaan alkaa pää hajoamaan kohta, oon oksentanu 7 viikkoa, joka päivä... :BangHead
 
Ai kauhee. Ninni tsemppiä ja toivotaan, että pian helppaa. Ei oo kiva jos jatkuu kauan... :/ Vaikka tiedän tapauksia, kun on sen puolen vuotta oksennellut enemmän tai vähemmän.. voimia!
 
Jaksamisia Ninni. Tosi kurjaa että pahoinvointi ei ota helpottaakseen. Toivottavasti tilanne muuttuu pian parempaan!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top