Joulukuun jorinat <3

Oon törmännyt tässä raskausaikana siihen, suurin osa sukulaisista onnittelee vauvasta, mutta sitten alkaa manifesti siitä, miten elämä on täyttä helvettiä lapsen kanssa. Se lapsi on aina sairas, se ei nuku koskaan ja jos se syö niin sitten se koko ajan puklaa. Mut ootahan kun tulee hampaat, koko perhe nuku silmäystäkään yli puoleen vuoteen, kun hampaita tehään. Ja entäs se synnytys sitten, ensin pelkäät, että kuolet ja lopulta pelkäät, että et kuolekaan. Kaikki paikat repiää ja kaikki veret menetetään. Sitten pyörrytään suihkuun eikä kukaan auta. Vauva itkee kaiket yöt ja sairaalassa jo itket ja kiroat päätöstä koskaan pilata elämääsi lapsella. Että onnea vaan vauvasta :)

Onko tuo totta ihan oikeesti?
 
No huh huh, onpa yksipuolinen näkemys, kai tuosta nyt osa sentään on sanottu huumorilla? No itelle ei ekasta synnytyksestä mitkään kauheen mukavat fiilikset jäänyt, mutta vaikka paikat repesikin (ja väliliha leikattiin) niin nopeasti siitä kuitenkin parani. Ja jokainen synnytys on omanlaisensa, turha sitä on etukäteen pelätä.

Mitä lapseen tulee, niin mulle on vissiin sitten siunaantunut "helppo" lapsi. Meillä on nukuttu n.puolivuotiaasta alkaen kokonaiset yöt klo 21-09 ja lisäks päikkärit 2-3 tuntia. Sairasteltu ei ole oikeestaan kertaakaan tän 1v7kk aikana, kop kop :) . Tottakai lapsen kanssa on välillä rankkaakin, mutta kyllä ne hyvät hetket saa mulla ainakin nopeasti unohtamaan ne huonot hetket :) . Nyt kun mietin elämää ennen lasta, niin voi miten itsekästä elämää sitä onkaan elänyt, kun ei ole tarvinnut ajatella kuin itseään! Enkä ois ikinä osannu kuvitella miten paljon lastaan voi rakastaa, enhän mä ole edes tiennyt mitä rakkaus on, ennen kuin sain lapsen! Ehkä mä olen sitten päässyt suht helpolla, kun ajattelen että elämä on lapsen myötä muuttunut vain paaaaljon positiivisemmaksi ja saanut tarkoituksen :) !
 
Mullakaan ei synnytyksestä jäänyt hyvä mieli, silloin jopa vannoin etten synnytä enää ikinä. Niin se mieli vaan muuttuu. :wink

Meillä on sitten ehkä ollut hieman haasteellisempi lapsi, ekat kolme kuukautta huudettiin koliikkia, sitten kieltäytyi rinnasta ja etsittiin pari kuukautta sopivaa korviketta kun kaikista tuli masu kipeäksi, hampaita tehdessä huudetaan eikä vieläkään aina nukuta kokonaisia öitä, ikää nyt 1 v 2 kk. Kummasti ne hormonit vaan auttaa jaksamaan tuota valvomista. Kyllä mä välillä mietin, olenko hullu kun nyt jo halusin toisen lapsen vaikka univelkaa paaaaaaljon vielä tosta ekastakin ja tyttö on todella temperamenttinen ja omatahtoinen. Mutta tosiaan, kyllä se lapsi vaan antaa niiiiiin paljon, vaikka välillä väsyttääkin ja pää meinaa hajota kun lapsi huutaa niitä saakelin hampaita ihan koko päivän, niin yksi hymy ja hassutus sinne väliin niin jaksaa taas. :) joskus tuntunut jopa epäreilulta, kun kaverin samanikäinen lapsi nukkunut yöt kokonaan kolmekuisesta eteenpäin, ei koskaan mitään vatsavaivoja ja hampaatkin tehty ilman kitinöitä. Mutta on tuo tyttö niin rakas ettei sitä voi käsittää. :Heartred

Kaikki varmaan haluaa kertoa omat kokemuksensa eivätkä ajattele, ettei tuollainen pelottelu ole järkevää. Koskaan ei voi tietää millaisen lapsen saa ja miten synnytys menee, mutta eiköhän me kaikki rakasteta näitä mussukoita niin paljon, että selvitään niistä raskaistakin ajoista. :)
 
Saakohan pelkopolille lähetteen miten helposti? Synnytystä en varsinaisesti pelkää, mutta on vähän traumataustaa sillä suunnalla, niin jännittää, miten hallitsematon tilanne synnytyksen aikana tuolla alakerrassa vaikuttaa korvien väliin. Alakautta kuitenki nimenomaan tahtoisin synnyttää, et sectiota en lähtis pelkopolilta hakemaan. Mut mikäli jostain syystä lääkäri sitä vakavasti suosittelisi, niin kai sitä joutus harkihtemaan.
 
Lorenzia: Mä kävin itse pelkopolilla ja tiedän useamman kaverin käyneen myös. Ja kaverit jakaantuvat myös useammalle eri paikkakunnalle, että tästä voisin yleispätevästi päättää, että pääsee melko helposti. :wink Mulle ainakin oma neuvolaterkkari ehdotti ihan jonkun mun täyttämän kaavakkeen perusteella lähetettä. Oli siis joku keskiraskaudessa täyteltävä voimavara-lappunen, jossa kyseltiin parisuhdeasioita ja fiiliksiä synnytyksen ja tulevan lapsen suhteen. Koin kyllä, että polista oli apua ja suosittelisin sitä kaikille, joita mietityttää nuo synnytysasiat.
 
Ei meilläkään sieltä helpommaista päästä ole menty tai päästy. Kummasti sitä nyt toinen on silti tulossa, vielläpä lyhyellä aikavälillä ja omasta halusta ja toiveesta. :)

Itselllä pitkä synnytys, ja lopussa autettiin imukupilla, koska sydän äänet laski ja meinas jumiin jäädä. Pitkään paranneltiin, mutta ei tuo tuleva toistaiseksi ainakaan ole alkanut kuitenkaan pelottaa.
Meillä pojalla maitoallergia joka todettiin vasta 6kk iässä. Eli puolivuotta itkua, valvottuja öitä, ja ihmettelyä mikä on. Neuvolassa ei oikein todeksi otettu. lisäksi monialerginen, tällä hetkellä vain 10 ruokalajia, joita voi syödä Jokainen hammas itketty ja valvottu.

Kaikesta väsymyksestä ja huolesta huolimatta, en vaihtas päiväkään pois. Kaikesta huolimatta hän on pikku aurinko. :) Ihmettelen vielläki miten toinen voinutkin olla niin hyväntuulinen ja nauravainen päivittäin vaikka mahakivut ja vaivat olleet varmasti valtavat. On ihanaa seurata kun joka päivä oppii ja oivaltaa uutta.

Ei sitä tule aina ajateltua että voi toisia säikäyttää omalla tarinallaan, tiedän kuitenkin paljon lapsia jotka pienestä pitäen nukkuneet hyvin, ei suurempia allergioita ei sairastelua. Ja vasta puhuttiin tuttavan kanssa jolla saman ikäinen lapsi, jolle hampaiden tuloa edes huomaa..

Ei sitä tiedä synnäriltä lähtiessä minkälaisen pikkuisen mukaansa saa, sitä on turha pelätä etukäteen. Niin mä asennoiduin raskaus aikana, kaikkia tarinoita kuullessani. Toivon tietenkin että tuleva pieni olisi hieman helpompi(jos niin voi sanoa) kuin isoveljensä, mutta sen näkee sitten kesäkuun jälkeen.
 
Heei naiset minäkin tulen jo joulukuuhun turisemaan. Bola korun itsekkin toivon mieheltä joululahjaksi kun ei esikon kanssa ollut edes tietoakaan sellaisesta mutta nyt haluan ne on niin nättejä! :)
Synnytyksestä sen verran että en itse ottanut (ns.)stressiä synnytyksestä tai muuta huolta kuvittelin kyllä että luomuna menen kun luin kaiken näköisiä voimaannuttavia synnytys tarinoita mutta pidin kuitenkin pääni ja menin epiduraalilla ja sain vielä sitä lääkettä(jota en muista) mikä vahvistaa supistuksia. Inhottavinta oli varmaan se jälki homma ponnistuksen jälkeen istukka ja muutamat tikit mitä sai kun oisi halunnut keskittyä jo vauvaan ja sen ihailuun. Toivon kyllä että tämä toinenkin menisi yhtä "helpolla" kuin ekakin mutta eihän sitä koskaan tiedä.

http://www.bebesinfo.fi
Tuolta silloin muistaakseeni niitä luin kyllä niistä sai ainakin rohkeutta tulevaan ja nythän on vielä hyvä aika kerätä sitä vaikken vielä malta uhrata ajatusta siihen ponnisteluun sitten lähempänä :D
Ps. Vielä viikko ekaan ultraan!:):Heartred
 
Tottakai se lapsen saaminen muuttaa elämää, mutta sen kai jokainen järkevä ihminen ymmärtää. On itestä kiinni miten siihen muutokseen suhtautuu. :) väkisin on joskus semmonen olo, että haluais vaan juosta karkuun kaikkea, mutta se on inhimillistä ja ohimenevää. Näytetään vaan närhenmunat pessimisteille! :wink
 
Täytyykin tutustua tohon Bola-koruun. Raskauskeijun sivuilla ne oli siellä valikossa, mut en sen tarkemmin tutkinut.

Ai niin, ja hyvää joulukuun alkua kaikille! :) on niin ihanaa nyt ku jouluvaloja laitettu ja hiukan joulutunnelmaa saatu :)
 
Taidan tänään minäkin kynttelikköjä ainakin laitella. Ulos haluaisin syreenin vielä jonkunlaiset valot niin sit oon tyytyväinen. :) Sitä lunta vielä tilaisin niin pääsis paremmin fiilikseen. :)
 
Multa puuttuu oikeastaan enää verhot. Tarttis keittiöön kappa hommata ja olohuoneeseen ja.

Älyttömästi ei raaskita maksaa, onko jollain jotain vinkkejä mistä hommata? Oon noita Tokmannin verhoama katsellu mut ne ei oo oikeen säväyttänyt silmää :D ulkovaloja ei oo vielä laitettu, ne tarttis hommata eka.

Meillä on edellisestä huushollista mukaan otettu semmonen puolitoista metriä korkea puinen kartio jonka ympärille viime vuonna laitettiin jouluvalot. Oli siis parvekkeella. Mut toi syreeni-idea olikin hyvä. Jos ostais kaksi ja laittaisi kukkapenkkiin ja valot ympärille :grin

Siis sypressit hommaisin, en syreenejä :D
 
Mä löysin tosi nätin bola-korun Bebesiltä Kampista. Olihan se pakko ostaa.

Mun joulukuu korkattiin sokerirasituksella, olin siellä siis aamulla. Nyt jo kotosalla huilimassa. Onneksi ei oo koulua eikä harjoittelua tänään niin saa ihan rauhassa vaan levätä.
 
Hei joo verhot multakin puuttuu, mutta en välttämättä oo aikaissa edes ostaa.
 
Mäkään en oo ennen hommannu verhoja mut nyt ku on ihka oma koti ja varmaan nää hormoonitkin vaikuttaa ni haluais laittaa hiukan enemmän :grin
 
mulla odottaa verhot ja jouluvalot ja ja ja ,yritän viikonloppuna asennella,tuli lunta tai ei Joulu tulee :D Eilen oli pakko ostaa joulukalenterikin :D
 
Joulukalenteria olen mieheltä kinunut kohta pari viikkoa. En tiedä mikä himo mulla on sellainen saada koska onhan se ihan turha. :D

Eilen käytiin illalla kaupassa eikä siellä ollut yhtään Dumle-kalenteria enää jäljellä. Ehkä lähden tänään taas metsästämään :grin
 
Et siis ole pöhkö :D vaan olen katellu samaa, että ollaanhan sitä jo jossain vaiheessa täällä, kun perässä tuleviakin alkaa jo olla :) aika alkaakin mennä paljon nopeammin kohti toista kolmannesta, kohta ollaan jo yli puolenvälin eikä edessä ole kuin muutaman kuukauden masuilijat^^,
 
Timantti samaa kattelin itekki :)

Mie ostin olkkariin uudet verhot.on joulun väriset muttei suoranaisesti jouluverhot ni voi pitää kevääseen :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top