Joulukuun jännät

^hyvä pointti ummetuksen suhteen - ei ollenkaan mahdotonta.

Ja liikkeissä olen ihmetellyt välillä samaa, että tuntuvat "väärässä" paikassa. Mutta ei kai ne enää oiken kääntymään mahdu... tai ainakin sen luulisi huomaavan. Olen vähän miettinyt, että onko ne käsien liikkeitä vai oikooko se sitten niitä jalkojaan...?
 
^hyvä pointti ummetuksen suhteen - ei ollenkaan mahdotonta.

Ja liikkeissä olen ihmetellyt välillä samaa, että tuntuvat "väärässä" paikassa. Mutta ei kai ne enää oiken kääntymään mahdu... tai ainakin sen luulisi huomaavan. Olen vähän miettinyt, että onko ne käsien liikkeitä vai oikooko se sitten niitä jalkojaan...?
 
No niin minäkin olettaisin että aika vaikea on kääntyä enää.. Joo samaa kans miettinyt meemi sun kanssa että onko ne sittenkin kädet mitkä tuntuu. Mietin kyllä että jalanliikkeet on varmasti voimakkaammat kun kädet niin sikäli vois olla jalat. Täytyy kysästä huomenna neuvolassa mitä se terkka arvelee.

Onko muilta ruokahalut menneet? Väkisin pitää melkein syödä kun ei  oikein näläntunnetta oo..
 
Menipä taas kauan, kun luin kaikki viestit tästä ketjusta.. Tulee tosi vähän nyt oltua koneella, kun täytyy olla enimmäkseen vaaka-asennossa. Mulla jatkuu verenpaine ja kauhea turvotus oikeassa jalassa ja oikean käden sormista tunto pois. Saattaa tulla kirjotusvirheitä jonkin verran, kun ei tosiaan tunne noita sormenpäitä kirjottaessa..
Vähän on masentanut tämä olotila ja toimettomuus, mutta muuten on kyllä ihan ok olo. Lauantaina käytiin miehen ja anopin kans Ikeassa ja sehän olikin aikamoinen reissu se. Välillä tuli niin jäätäviä pistoja tuonne alakertaan, että automaattisesti veti kaksinkerroin. Aattelin, että nyt siellä ainakin tapahtuu jotain, mutta mitä hulluja! Täällä sitä ollaan yhtenä kappaleena edelleen :) Mikäs siinä, jos ei typykkä vielä ole valmis tulemaan. Supistuksia tulee iltaisin tosi paljon ja menkkamaista kipua on lantiossa. Aina toiveikkaana alan odotella, mutta turhaa..
Onneksi täällä on vielä muutama muukin, joka odottaa vauvista, etten oo ihan ainoa :) Tasan viikko olis laskettuun aikaan..
 
No niin!
Mahtaako tänne enää kehdata tulla kun olen niin kovin ollut pois.. olette varmaan kaikki ajatellut että olen ihan itteeni täynnä oleva joka ei enää sitten jaksa täällä käydä.. tai jotain. Mutta totuus on kyllä että en ole jaksanut käydä mutta sen tyrmään sitten heti ettenkö olisi teitä kaikkia ajatellut.
Tuossa ihan pikaiseen selailin tämän joulukuun topicin ja sitten nuo onnittelut mutta muut taitaa jäädä siihen tältä illalta taasen.

Meillä oli tässä kaksi päivää kone kiinnikin, kertoo aika paljon siitä että nykyään on jokin tekijä joka vie ihan kaiken huomion.

Nyt omaa napaa tässä seuraavaksi.

Mä en jaksa ruveta sen suuremmin kelaan nyt tässä synnytystä läpi mutta sanotaanko nyt näin etten toivo ikipäivänä kenenkään kokevan samaa kuin minä, tai ainakaan sitä ekaa osiota. Sen jälkeen kun poika oli sylissä olikin joka hetki onnellista oloa ja paranin nopeaa mutta alku oli totista helvettiä suoraan sanottuna.

Suuri kiitos meemi että olet tänne kertonut että olen elossa! Olin tosiaan kuusi päivää sairaalassa, kolme pojan synnyttyä. Olin ihan ulalla kaikesta mitä netissä tapahtui. Kun poika syntyi käskin miehen päivittää mun fb ja lähettää tekstareita ja soitteleen ihmisille että tosiaan olivat kartalla siitä että nyt on tapahtunut jotain ja olen kunnossa.

Kaikki lähti siitä kun multa meni vedet. Mutta ne meni tihkuen ja ilmeisesti ne olikin menneet pikkuhiljaa jo kauemmin mitä olin itse huomannut ja lopulta ma itse huomasin että oho, mitäs tämä on. Suoraan taysiin ja siellä huomattiin että tulehdusarvot on todella kovat. Siitä suorilta osastolle käynnistykseen ettei vauvan käy mitenkään. Siitä se helvetti sitten alkoi. Mitään ei tapahtunut ennen keskiviikkoa. Sitten lopulta alkoi supistukset. Vauvan hengen puolesta alettiin pelätä kuitenkin kun ei vieläkään isoja supistuksia ollut ja mut pistettiin synnytyssaliin tippakäynnistykseen eli tehokäynnistykseen. Ja jee! Alkoi tapahtua. Olin todella kovissa supistuksissa heti, mutta mulla olikin koko ajan yhtä supistusta. Se ei saavuttanut ikinä sitä alapäätä se supistus vaan se junnasi keskivaiheen ja ylävaiheen väliä koko ajan. Mulla tuli kuusi supistusta kymmeneen minuuttiin, kätilöt oli ihan kauhuissaan että miten tää on mahdollista.
Lopulta todettiin 9 tunnin suppareitten jälkeen että tämä synnytys ei kuitenkaan etene, en ollut avautunut kuin 4cm ja oli pakko leikata vauva ulos.
Vauvan ulos tullessa se ei hengittänyt yhtään ja se sai kokonaiset kaksi pistettä. Olin itse ihan puolikuollut joten en osannut pelästyä yhtään, mutta jälkeenpäin kuullessani nämä asiat pelästyin senkin edestä.
Syy miksi synnytys ei edistynyt oli se että a) vedet oli mennyt niin kauan aikaa sitten aiheuttaen tulehduksen ja b) poika oli tavallaan väärinpäin, naama väärään suuntaan. Se ei olisi voinut tullakaan alakautta tai jos olisi tullut niin imukupilla ehkä.

Jotain hyvääkin, lääkärit ja kätilöt joita tapasin synnytyksen jälkeen sanoivat etteivät ole ikinä nähneet yhtä nopeaa paranemista mikä mulla on ollut. Ja olinkin alle kolmen vrk takaisin kotona.

Anteeksi kun kirjoitin synnytystarinan tänne mutta en jaksa millään mennä moneen aiheeseen tässä vaiheessa, hiukan väsynyttä muijaa täällä nimittäin... väsynyttä ja onnellista.

Nyt yritän eteenpäin mentäessä tulla edes kerran päivässä käymään täällä!
 
Ihanaa kuulla sinusta Ang1 ja etenkin se, että olet toipunut hyvin ja nopeasti. Onnottelut sinulle vauvan syntymästä!

Eiköhän tässä itse kukin ole nyt enemmän tai vähemmän "täynnä itseään" tai uutta vauvaansa eikä juuri nyt ehdi tai jaksa välttämättä ihan kauheasti kirjoitella! Ainakin minä kyllä tässä imetyksillä aina käyn katsomassa, olisiko mitään uutta, mutta yksinkertaisesti en jaksa aina kirjoittaa, vaikka mielessä olettekin ja noiden vielä yhtenä kappaleena olevienkin puolesta jännittää.

Meillä on alettu pulautella aika paljon ja nyt viime yökin oli taas tosi risainen ja itkuinen tämän nuorimman kanssa. En vielä ole tuosta pulauttelusta huolissani, kun ei ole aivan jatkuvaa, mutta jos kovin pitkään tälläkin volyymilla jatkuu niin kyllä tahdon edottomasti, että aletaan selvittää asiaa. Kun kolmosella tuota kanssa oli ja sen taustalta paljastuivat allergiat, mutta viiveellä, kun meni melkein vuosi ennen kuin lopulta neuvolassa otettiin vakavasti ja saatiin lähete Taysiin. Tänä yönä ja nyt aamullakin tuo pienin on parhaiten nutkkunut rintakehäni päällä, joten saa olla siinä sitten, kun siihen rauhoittuu (hankala naputtaa läppäriä yhdellä kädellä, joten anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet!)

Anteeksi, kun tulee taas varsin oman vauvan napainen teksti, mutta tämä uusi foorumi on ikävä, kun ei pääse samalla lueskemaan viestejä - tai pääsee, muta en nyt jaksa avata toista selainta rinnalle kuten usein teen, joten anteeksi omiin asioihin keskittyminen. Vielä offtopicina... Meillä on tänään pienen keskostonttumme 8v synttärit! Toivottavastu joku pääsee tänään synnyttämään...
 
Ihanaa Ang1, että jaksoit tulla kertomaan kuulumisia. :) Mietin tuossa aiemmin, että mitä kerron tänne kun en tiennyt, jos haluat sitten itse kertoilla... Hurjan kuuloinen synnytys sinulla! Miten pojan vointi alun jälkeen meni ja miten voi nyt? Ja sitten kiinnostaa tuo turvotus - onko nesteet lähteneet liikkeelle? Sori sori, kauheesti kysymyksiä... :D

Niin ja tosiaan... aika lailla omanapaista tekstiä tulee tästäkin suunnasta, voisi sanoa että päivittäin. Mutta luulenpa, että se on aika normaalia niin viimeisillään olevalla kuin vasta synnyttäneelläkin. Varsinkin jos voi huonosti/on väsynyt. Täällä on hyvä, että ollaan samassa veneessä kaikki.

 
Enemmän tai vähemmän omanapaista tulee väkisinkin mielestäni kaikilta. Omia olojaanhan tässä tarkkailee ja miettii mitä tapahtuu. Saati sitten lapsen syntynmän jälkeen. Itse just mietin, että mulla kun on huomenna se suunniteltu sektio, niin musta ei kyllä kuulu ennen ensi viikkoa (varmaankaan) konetta en synnärille saa. Ja tiedä koska sitä sitten kotiutuu. Ja luulen että alku on kaikilla niin rankkaa että on muutakin miettimistä.

Ikävä kuulla Ang1 että synnytys ja lapsen elämän alku oli noin rankka, mutta onneksi olette nyt voiton puolella, eikä lapsella ole hätää. Onnentäyteisiä päiviä teille! ja tietysti kaikille muillekin!
 
Hienoa kuulla Ang1 että sekä sinä että poika olette kunnossa! Melkoinen synnytys, mutta onneksi olet toipunut nopeasti. :) Onnea vielä kerran koko perheelle!
 
Onnittelut Ang1:lle vauvasta, hurjalta kuulosti, mutta onneksi ilmeisesti kaikki on nyt menossa parempaan suuntaan!!

Jep, omaa napahan tämä nyt tuppaa olemaan... pikkuhiljaa kaikki muut asiat alkaa väistyä taka-alalle ja ajattelee vaan tulevaa vauvaa ja synnytystä... ehkä tämä on alkava asteittaista vaipumista siihen synnytystranssiin, jossa koko muu maailma häipyy kuvioista ja keskittyy vaan ponnistamiseen... :-D

Mä oon nyt juonu vettä oikein työkseni ja se näyttäis pikkasen tehoavan tuohon ummetukseen. Ei siis mitään kummsta tule ulos, mut jotain eloa suolessa nyt on ja olo on vähän huojentuneempi. :)

Mä olen pikkuhiljaa alkanut orientoitua ja asennoitua (toivoa?), että vauva tulee vasta joulun jälkeen. Tai siis kun ei nyt tullut, niin ehkä sit parempi, että tulee vasta joulun jälkeen, niin saa joulun viettää rauhassa (?) ja vauvallekaan ei satu jouluks synttärit. Ja saan kauhean röhäyskäni parannettua. Eilen yritettiin pitkästä aikaa miehen kanssa rakastella, mut eihän siinä päästy edes alkuun, kun mä olin koko ajan henkitoreissa yskiä keuhkoni pihalle. Totesin, että en halua samanlaista yskänpuuskaan ponnistusvaiheessa. Varmasti repeis paikat. :O

Voimia kaikille odottelijoille, erityisesti Meemille hyviä yöunia! Voin kuvitella, että on vaikeeta. Mä oon nyt taas nukkunu kun tukki, paitsi viime yönä oli kans vähän tommosta lonkkien vihottelua, mut ei ollenkaan samassa mittakaavassa kun sulla. Muutenkin on nyt taas ihan jees olo, että vielä viikon varmaan jaksaa ootella.
 
 
Mulla oli kans toi hematooma juttu!! Mut sen nimi on fisteli,ja toivottavasti siellä ei samat kurjat haavanhoidot tiedossa:/
Meidän poika sai 19.12 kasteessa nimen Lenni Toivo Oliveremoticon
 
Ihana nimi Mystis! :)

Kiitos tsempeistä Happy73! Mä oon vähän kanssa alkanut asennoitua niin, että ei tämä vielä ole tulossa, ens vuoden alkuun menee... Toisaalta sitten: vauva on ollut useamman päivän todella hiljainen ja nyt sitten tänä aamuna oli melkoiset jamit päällä. Yön aikana maha on laskenut selkeästi vielä alemmas ja edes appiukon takki ei meinannut mahtua kiinni, vaikka eilen hyvin meni! Lisäksi olo on ollut tosi kuvottava tänään ja selkä on kipeä ihan uudella tavalla. Ja mies varmaan sanoisi lisäksi, että mä oon ollut entistäkin sekopäisempi... Ihan oikeesti, mä sekoilin yhteisellä kauppareissullakin niin, etten varmaan olis kotiin löytäny ilman miestä. :D Saapa nähdä onko nämä jotain "ennakoivia oireita" vai ainoastaan kummallinen päivä.
 
Me mennään aamulla veritankkaukseen,ei ollu hemppa noussu pojulla vaikka rautalääkitys menee:// kirjottelen myöhemmin tosta 2kk neuvolasta kun jaksan ja ehdin..Mitähän h*lvettiä sitä vielä voi tulla eteen://
 
Mystiksen pojalle paljon onnea hienosta nimestä ja paljon tsemppejä kuoppaiselle tielle! Vanhemmille jaksamisia, voin vain kuvitella teidän tunnelmat siellä. Itselle riittää ihan tämä normaali vauva-arkikin nostamaan hien pintaan ja sykkeet kattoon.

Noni. Yhen viestin pystyin muistamaan... Kollektiivisesti siis jaksamisia kaikille mahoille oireineen päivineen!

Vaikka arki on lähtenyt ihan hyvin täällä rullaamaan, niin aikamoista haipakkaa tämä on. Aina vauvan nukahdettua tuntuu, että juoksen ympäri kotia yrittäen ehtiä tehdä jotain välttämätöntä ja sitten itse unille jos mitenkään saa unta. Silloin kun ehdin jotain pientä syödä, hotkaisen ruuan sellaisella vauhdilla napaan, että oksat pois. Vauvalla tuntuu olevan joku tutka, että aina silloin kun saa ruuan eteen, tulee joku hätä. Joulua en ole yhtään ehtinyt miettiä, miehelle sain sentään lahjat hankittua ja kummipojalle. Imettäminen on henkkoht mun mielestä aika syvältä. Kestovaipat on myös vähän jääneet, kun vaippoja ei tule joka sekunti vaihdettua, päivisin nukkuu sen verran pitkiä pätkiä ja herätessään haluaa aina heti ruokaa, joten kestovaippapaketeista tulisi ihan järjettömän kokoisia jos saisin tarpeeksi imuja. Palaan asiaan jossain vaiheessa, en halua luovuttaa sen suhteen kokonaan. Huomista hiukan ressaan, kun ollaan lähdössä anoppilaan joulun viettoon. Ei olla hirveästi vielä matkusteltu vauvan kanssa ja ne parit kerrat on ollut kyllä sellasta että morjens. Toi pukeminen lämpimästi ja paksun paketin tunkeminen kaukaloon ja voi sitä huutoa... Tänään itseltä meinasi itku tulla kun oltiin neuvolaan lähdössä ja toinen oli niin surkeena. Äkkiähän se sinne rauhottuu mutta kuitenkin. Ja tosiaan se pakkaaminen tota reissua varten... Mies menee huomenna töihin, joten tulee mielenkiintosta kun yritän yksin selviytyä vauvan hoidosta ja pakata omat ja vauvan tavarat, kaikkea en ole voinut tänään etukäteen pakata. Hirveän onnellinen kuitenkin olen, ei siis sinänsä tässä nyt mitään valittamista ja kun vauvakin on terve ja muutenkin kiltti. Aikamoista opettelua kuitenkin :) Koko ajan hiukan helpottuu, onneksi. Välillä vaan meinaa pää hajota, kun alkaa liiaksi miettiä rikonko tuon nyt jotenkin.

Niin joo! Angillehan piti sanomani, että hienoa kuulla, että kaikki on kuitenkin nyt hyvin. Toivottavasti mielikin palautuu hyvin synnytyksestä, eikä ikävät muistot jäisi kovin pahasti pintaan!

Sekavasti yritin hiukan listata omia kuulumisia, mitä se nyt ketään kiinnostaa :) Ei tosiaan tule ihan hirveästi kirjoiteltua tänne, juurikin niistä syistä mitä täällä muutkin ovat maininneet. Nyt kuitenkin piti tulla toivottamaan teille kaikille oikein ihanaa joulua ja onnellista uutta vuotta!! Kohta kaikkien vauvat ovat täällä ja raskausajan vaivat unohtuu todella nopeasti. Se on jännä miten kaukaiselta se raskausaika tuntuu, kun saa naperon syliin. Tsemppejä kaikille synnytykseen ja sen jälkeiseen aikaan!
 
Hyvä kuulla että muut on myös omien juttujen kanssa enemmän liikkellä ja sanonpa sen että tosiaan luen joka ainoan tekstin mutta nykyään tää on niin hankala että ei enää tässä kun kirjoittaa muista yhtään että kenellekäs nyt pitikään vastata! Ärsyttäväksi mennyt koko foorumi!

tättärä meillä alkoi tänään pulauttelu kans, tosin ei vielä ole ollut mitenkään jatkuvaa mutta alanpa seurata jos lisääntyy kovasti niin tietää alkaa kyselemään asiasta terkoilta.

meemi turvotus laski naamasta heti oikeestaan jo seuraavana päivänä, jaloista ei ole vieläkään lähtenyt kokonaan mutta suurimmaksi osaksi ja kädet on edelleen kipeät, joten varmaankin joudunu siihen hermorata leikkaukseen tulevaisuudessa.. mutta hyvä että hoitavat asian kuitenkin pois päiväjärjestyksestä..

Meillä on pojan kans lähtenyt hyvin käyntiin mutta kauhulla odotan aikaa kun mies palaa töihin.. miten mä jaksan?? No eiköhän ne hormonit pistä jaksamaan. Mutta tosiaan mulla on ihme väsymystä nykyään, saatan ihan oikeesti narkolepsian tavoin nukahtaa ihan silmänräpäyksessä! Se on mulle uutta..

Ja sitten surua ja murhetta aiheuttaa imetys.. eli meidän poika EI SUOSTU imemään tissiä. Ei millään. No se juo mun maitoa mutta pullosta :( Ollaan yritetty kaikkea mahdollista, meille on sanottu vaikka mitä neuvoja mutta mikään ei tunnu auttavan. . . No pääasia että saa mun maitoa sentään..

meemi tuo kuulostaa kyllä siltä että synnytys ei ole kaukana, tsemppiä! :)
 
Niin ja pääskyselle vielä (teksti oli tullut sillä välin kun kirjoitin omaani..) että en tosiaan muista mitenkään pahalla koko synnytystä... On se kumma kuinka ne tuskat ja olot unohtuu kun oman vaavin saa syliinsä!
Menisin koska tahansa uudestaan synnyttään ja ps. se ilokaasu on aivan mielettömän ihanaa ainetta! ! ! :D

mystis ihana nimi lapsosella :)
 
huomenta!

Ikävä tilanne teillä näin jouluksi, Mystis. Toivotaan kuitenkinm että korjaantuu yhdellä tankkauksella ja alkavat veriarvot kohentua pysyvästi.Kai vaihtoivat rautavalmisteen samalla? Meillähän tuolla tytöllä todettiin keväällä raudanpuutosanemia ja alkuun sitä yritettiin hoitaa Maltoferillä, joka ei kuitenkaan auttanut tilanteeseen tippaakaan vaan veriarvot jatkoivat laskuaan (tytän Hb oli 86). Lastenlääkäri vaihtoi rautavalmisteen obsidaniin, joka on paremmin imeytyvä, ja tilanne koheni jo kahdessa viikossa huomattavasti. Kolmen kuukauden kuurilla Hb nousi 133 ja lisärauta saatiiin jättää pois. Tuolla tytöllä tosin syynä raudanpuutteeseen luultavimmin allergiaperäinen suppea ruokavalio. Meidän keskosella aikánaan oli käytössä fer-i-aol-tipat, jotka tuolla toimivat hyvin.

Minä olen nyt yhden hieman helpomman vauvan jälkeen nököjään taas saanut tapauksen, jonka kanssa yöt ovat risaisia.Viimeyönä ei juurikaan nukuttu, kaksi kahden tunnin pätkää tässä on takana. Tämä paheneminen tässä risaisuudessa alkoi, kun aloitin D-vitamiinitipat ja siksi ajattelin vielä ainakin toisen viikon jatkaa tuolla yhdellä tipalla per päivä. Toisaalta olen miettinyt, vaihtaisinko neuvolasta saadun Devitolin itse suosimiini vesiliukoisiin Deeppoihin, kun ainakin noille isommille jälkimmäinen on aina sopinut paremmin. Devitolit voisin antaa tytölle.

Meemin tilanne viimepäivinä on tosiaan vaikuttanut siltä, että jännittää missä mahtaa joulun viettää! Ikimuistoinen joulu tulee  kyllä varmasti, kuten kaikille meistä, olimme sitten yhtenä tai kahtena kappaleena.

illä vietettiin tuon pikkukeskosen (poika on minulle ikuinen pikkukeskonen vaikka kasvaisi päätä äitiään pidemmäksi kuten meidän teini jo on tehnyt..) synttäreitä tiistaina ja kyllä mieleen palasivat mstot siitä kahdeksan voden takaisesta yllättäen eteen tulleesta synnytyksestä ja sen jälkeisistä tunnoista niin kirkkaasti, ettei sinä iltana menty kuivin silmin nukkumaan.

Nyt luulen, että alkaa olla viimehetken jouluvalmistelujen aika. Jonkun pitäisi tämä kaaospesä tänään siivotakin. Eli jos en enää ehdi kirjoitella niin toivotan tässä välissä kaikille :

OIKEIN IHANAA JA IKIMUISTOISTA JOULUA 2010!!!!
 
Mä pääsin jo vähän katsastaan TAYS:a tuossa eilen. Toissapäivänä tuli lorahtamalla jotan housuihin niin että reisiä pitkin valu. Eilen neuvolassa vauvaa tunnusteltaessa se tuntui terkan käteen vähän liian hyvin; eli mars tarkastuttaan oliko lapsivettä kuinka siellä.. Mutta, eipä ollu lapsvedestä kyse testin ja ultran mukaan, ehkäpä kirkasta valkovuotoo tms tullut reippaasti.. Tulipahan käytyä ja varmistettua että kaikki ok.. rauhassa joulun viettoon.

Vauva alhaalla, kiinnittynyt, kaikki vähänkään reippaampi kävely tekee nivusiin kuumotusta ja alaselkä jomottelee.. Vauva siis valmiina tulemaan. Mielikin alkaa olla herkkänä..jospa hormonit alkas jyllätä ja käynnistää synnytystä. LA koittaa alkuviikosta :D

Joulurauhaa kaikille!
 
Tänään vointi ollut parempi kuin moneen päivään, lukuunottamatta turvotusta. Se alkaa olla aika massiivista mulla. Jalkoja ja käsiä särkee sen vuoksi jatkuvasti ja painon nousu on todella hurjaa. Taas oli tullut 2,5 kg viikossa. Näin on mennyt jo monta viikkoa. Mutta muuten siis melkoisen hyvä olo. Ei okseta, pyörrytä jne. Päänsärkykin helpotti aamun jälkeen vähän. Toisaalta tietysti ihanaa kun on parempi olo välillä, mutta toisaalta nyt ei taas yhtään tunnu siltä, että synnyttämään pääsisi... Mulla olis ultran mukaan LA lauantaina, 4. päivää virallista LA aiemmin. Saas nähdä...

Huolettaa vähän tuo kun mulla on nyt se lähete äitipolille liian korkeella huitelevan sf-mitan takia. Joulun jälkeen vasta pääsen sinne... Jos sitä lapsivettä sitten onkin liikaa tai jotain... Se pelko vähän tässä kummittelee taka-alalla.

Huomenna mennään Porvooseen appivanhemmille aattoa viettämään. Kiva mennä toisaalta. Toisaalta vähän jännittää, että jos synnytys alkaa siellä. Sieltä on kuitenkin huomattavasti pidempi matka Kättärille kuin kotoa. Voisi olla tukalaa istua autossa... Oon kyllä ajatellu, että jos siellä alkaa yhtään supistella tai tulla mitään oiretta, niin lähdetään heti kotiin miehen kanssa seurailemaan tilannetta.

Mystis: Voimia! Teillä kyllä koettelemuksia riittää. Toivottavasti alkais hiljalleen helpottaan...

Pääskynen: Kiva kuulla vauva-arjen kuulumisia. Tämä nykyinen foorumi tekee mammadementiasta kärsivälle sen, etten kykene kaikkeen haluamaani kommentoimaan, mutta yksi asia jäi mieleen - kestot. Ootko kokeillut vaihtaa imuja tehokkaammin imeviin? Esim. jos sulla on froteeta/puuvillaa, niin tencel, bambu tai hamppuimu? Mullahan ei siis ole käytännön kokemusta, mutta taas kuulemani perusteella kirjoittelen... Ajattelin, että saisikohan imuja muuttamalla ohkasempaa pakettia... Toisaalta, ei mun mielestä ole mikään huono juttu käyttää välillä kertsejä jos siltä tuntuu.





 
Heippa kaikille pitkästä aikaa... on ollutkin jo vähän ikävä tänne ja nyt tää näköjään toimii tarpeeks nopeesti vihdoinkin! Oon lueskellut juttuja siitä lähtien kyllä kun foorumi uudistui mut siihen ne hermot riittikin vaan ja luovutin kirjoittamisen yrittämisen suhteen ja sitten synnytinkin 11.12! Laitan sen kertomuksen oikeeseen paikkaan tän jälkeen.

Ensinnäkin pitää toivottaa kaikille mukavaa ja rauhallista Joulua!
Ite en voi sietää Joulua ja odotan vaan että pyhät menis ohi. JA että sää lauhtuis jotta vois mennä enemmän ulos pikkusen kanssa!

Vauvan kanssa kaikki sujuu loistavasti, mutta se päivä kun tultiin kotiin sairaalasta ei kyllä ollut kiva mulle... miten voikin olla niin että kaikki tuntuu niin epätodelliselta ja kaukaiselta vaikka onkin ollut vaan 3 päivää poissa?! En tuntenut kotia kodiksi, en osannut koneellakaan oikeen olla ja olin ihan varma että en osaa enää ajaa autoa ollenkaan. Onneks se meni sitten ohi se pahin fiilis.. oonkin keskittynyt nyt siihen että teen asioita mitä itekin haluan.. vaikka helpompi ois vaan istua kotona. Pelottaa kuitenkin että mulle tulee joku raskaudenjälkeinen masennus kun mulla nyt on muutenkin ollut taipumusta masennukseen. No, ollaan tehty sitten kivoja ja erilaisia asioita yhessä vauvan kanssa ja nyt osaan jopa olla kotona kaksin ilman ahdistumista.

Kumma kun osaankin sitten ahdistua typeristä arkijutuista mutta sitten taas toiset asiat menee niin huolettomasti ohi.. kuten imetys ym. Nyt on lähtemässä arki pikkuhiljaa rullaamaan tasasesti eteenpäin... tosin oon lukenut paljon "kauhutarinoita" siitä kun on ne tipat alotettu ja me alotetaan ne nyt varmaan tänään tai huomenna että toivottavasti ei tuu kauheita raivareita tms..

Onnittelut kaikille vauvautuneille ja paljon voimahaleja vielä odottaville! <3


 
Takaisin
Top