Joulukuu

On olemassa maidotonta ja vehnätöntä suklaata. Kosher suklaata, suomalaistakin vielä. Söin sitä ennen paljon nimi oli joku Drömmer...muistelisin.

Korjaan Dammenberg. Hyvää suklaata,kannattaa kokeilla.
 
Muokattu viimeksi:
Voi onnellisuus! Sunnuntain juhlat meni hyvin vaikka stressasin kamalasti etukäteen. Tyttö sai veroisensa nimen ja kyllä sitä mietittiinkin tarkkaan. Edellisyönä lyötiin nimi lukkoon, siihen asti vaihtoehdot viuhui eestaas. Tyytyväisyys päätökseen on voimistunut koko ajan. Nyt on ihanaa kun koti on (toistaiseks) siisti juhlien jäljiltä, kaapit täynnä herkkuja ja tytöllä vihdoinkin ihan oma nimi jolla kutsua. :) viime viikolla 5 viikon ikäisenä söpöliini valloitti äitin ja isin sydämet ihan uudella tavalla, hymyilemällä! Ei sen parempaa näkyä olla ennen nähtykään :Heartred
 
Niin, ja nyt alan stressata sitten joulua... en nimittäin oo vielä uhrannu ajatustakaan joululahjoihin. Normaalisti aloitan joulun suunnittelun ja valmistelut jo lokakuussa. Nyt on mitä... kaks viikkoo (!!!) aikaa. Paniikki.
 
unipupu sanoi:
Mitäs sitä sitten syödään, jos on maidoton, hiivaton, sokeriton ja vehnätön? Kananmunia, lihaa, kalaa, kanaa ja vihanneksia?
Click to expand...
Sitä minäkin mietin! Vissiin jotain karppiruokia. Tulin siihen tulokseen, että ei kiitos... En ole kovin lihan ystävä nimittäin.
 
Tiedättekö mikä on henkinen helvetti? Se kun järjestää ristiäisiä ja oman isänsä hautajaisia yhtä aikaa. Kummatkin viikon sisään. En ole enää välittänyt tuleeko tisseistä maitoa vai ei. Pääasia, että poikanen ja itse pysyy hengissä.

Hassua kyllä poika on ollut hymyileväinen suru-uutisesta lähtien. Väläyttelee hymyjä koko ajan ja on muutenkin rauhallisempi, vaikka äiti on itkenyt silmät päästään. Liekö sitten itsekin tässä vetänyt mateluvaihteen päälle ja poika vaistoaa sen.

Mutta on tämä elämä joskus kyllä perseestä. Ihan yhtä v...ua!

Päällimmäisenä on ollut ajatus, että voi kunpa voisin tätä pientä säästää näiltä maailman kolhuilta vielä pitkään. Anteeksi kun avaudun.
 
Isot halit kirpsulle ja voimia!!!!
 
Kiitos! Kyllä tämä ajan kanssa helpottaa. Onneksi on tuo pieni poikanen, jotta on syy pinnistellä eteenpäin.
 
Voi kirpsu :Heartred Oman isän menettäneenä osaan jonkin verran samaistua, tosin silloin ei ollut vielä omia lapsia. Kyllä suru ajan kanssa helpottaa, mutta ikuinen kaipaus siitä jää.
 
Voi Kirpsu, osanottoni. Paljon voimia ja jaksamista rankkoihin päiviin.
 
Jaksamista Kirpsu!
Ehkäpä vauva antaa sinulle tarvittavan voiman jaksaa pahimman suruajan yli..
 
Voi kirpsu. Osanottoni.
Olen samaa mieltä Minkin kanssa. Vauva varmasti vaistoaa ja yrittää auttaa.
 
Kun ostatte vaatteita kirppikseltä pesettekö enne käyttöä vaikka tuoksuvat selkeästi pesuaineelta? Oston tosin nettikirppiksestä että ainakaan ei miljoonat näpit ole niitä hipelöineet..
 
Osanotto kirpsulle! Raskasta, kun menetys osuu vauva-aikaan, mutta toisaalta vauva antaa kyllä valtavasti voimia jaksaa eteenpäin surun keskellä.
 
Kyllä mää pesen kaikki muualta tulevat vaatteet aina ennen käyttöä, vaikka esim. serkuilta saatujen vaatteiden tiedän varmuudella olevan pestyjä.
 
Juu, kyllä minäkin pesen. Jos siskolta tai miehen siskolta oon saanut, tiedän että on pestyt mutta muualta tulevat/ostetut pesen kyllä.
 
Voi kirpsu! Osanottoni. Hirveästi tsemppiä ja energiaa arkeesi! Olet melkoinen sissi!
 
Pesen kaikki lapsille saamani vaatteet ennen käyttöä.
Kerran sain käytettynä joitakin vaatteita pojalle, jotka kovasti tuoksuivat pyykinpesuaineelle ja aattelin et puhtaita ovat. Otin sitten reissuun pojalle niistä vaatteista yö puvun, ehtimättä sitä pestä. Heti ekana yönä poika rupes hirveesti valittamaan ja huomattiin ett koko sen kroppa oli täynnä semmosia punasia pikku näppyjä! heti vaihettiin vaate ja annettiin jotain lääkettä ja vierihoitoa ni alko helpottaa. Ilmeisesti niissä vaatteissa oli käytetty pesuainetta joka sai meijän pojalle tehtyä allergisen reaktion.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top