Joulukuisten mietteet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja marie14
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mukavaa että uskallatte kertoa suoraan tuntemuksistanne! Minulla on ollut niin huono omatunto kun en ole osannut vielä iloita raskaudesta vaikka se onkin toivottu. Koko ajan on epävarma ja pelokas olo ja tuntuu ettei minun elämä ole valmis vauvaa varten, vaikka eihän se ikinä tule sen valmiimmaksi.
 
rosalia sanoi:
Itse ainakin olen myös ollut todella tunteellinen ja pelkään ihan outoja asioita - taitaa osaltaan olla ihan normaalia, kun on raskaana.
Click to expand...
Taitaa tosiaan olla normaalia. Yhtenä yönä heräsin murehtimaan, mitä, jos lapsesta tulee psykopaatti. Tai joku sarjamurhaaja. Voisiko sellaista (aikuista) lasta rakastaa? Tulin siihen tulokseen, että tällaisessa tapauksessa varmaan rakastaisi sitä lasta, millainen se lapsuudessa oli, ja niitä hyviä hetkiä. Hellisi niitä. Sen pahuuden kanssa kai vain pitäisi elää. Olipa epätodennäköinen tulevaisuus vauvalle, mutta kaikkea kummallista sitä miettii.
 
Mä oon ihan samoilla fiiliksillä ja varsinki tää ikä tuo mukaan omat pelkonsa.:sorry: Kadunko, mitä jos../entä kun.., jaksanko, pystynkö, pärjään vai päärjäänkö, oisinko sittenkin halunnu olla näin vanhempana vaan lapseton, pilaako tää parisuhteen, jäänkö "yksin", mitä jos tulevaisuus ei olekaa sellanen mitä odottaa jne. Paljon kysymyksiä, jotka saa aivot melkeen räjähtämään.
Hyvä tietää, että täällä on muitakin odottajia, joilla samoja tuntemuksia ja ajatuksia, ettei ole näiden asioiden kans ihan iteksee.:Heartred
Mies sai tänää kokea mun mielenheittelyn oikee kunnolla. Hän nappas minut kainaloon, silitti päätä ja kuunteli. Antoi ymmärrystä ja sain purata ihan kaiken, mikä just sillä hetkellä tuntui pahalta. Tää helpotti ja tiiän ettei ole eka, eikä viimeinen kerta, kun tulee tarpeeseen purata ajatuksia ja itkeä, mahdollisesti myös nauraa ja iloita.(kaikki samaan syssyyn):smiley-ashamed005 :facepalm: Mies sit lopuksi kysyi, että helpottiko edes vähän ja onko vielä jotain mistä haluan nyt jutella. Oli riittävän tyhjentävä vuodatus tähän kertaan:laughing001
 
rosalia sanoi:
Mulla alkaa jotkut äidinvaistot ja pesimisvietti iskeä pintaan, kun keksin juuri että käyn huomenna ostamassa lankaa ja puikot ja neulon vauvalle sukat. :love017 (Huom. Olen neulonut viimeksi alakoulussa)
Click to expand...

Apua, mulla tuli tänä aamuna ihan sama mielihalu, vaikka ikinä en oo yhtään sukkaa valmiiksi saanut ja mitään käsitöitä tehnyt viimeksi yli kymmenen vuotta sitten. :hilarious:
 
Kävin ultrassa. Ei ole alkiota, tämä on tuulimunaraskus. Sain keskeytykseen lääkkeet. Joudun senkin käymään läpi yksin. Ei tähän pahaan oloon ole sanoja.
 
Zaria sanoi:
Kävin ultrassa. Ei ole alkiota, tämä on tuulimunaraskus. Sain keskeytykseen lääkkeet. Joudun senkin käymään läpi yksin. Ei tähän pahaan oloon ole sanoja.
Click to expand...
Voi että, tosi ikävä kuulla. :sad001 Kovasti tsemppiä!
 
Zaria voi ei mikä inhottava uutinen :( Koitetaan miettiä että kaikella on tarkoituksensa ja jotain parempaa on luvassa :Heartred
 
Minä kävin eilen varhaisultrassa ja siellä oli tällä hetkellä kaikki kunnossa, ihana oli nähdä heti että joku siellä on ja sydän pamppailee. Gyne oli tosi symppis ja selitti kaiken mitä näkyy ja toki kertoi myös että vaikka nyt asiat juuri oikein niin joskus keskenmeno voi tapahtua silti. Täytyy vaan yrittää pysyä positiivisena, murehtia sitten jos jotakin tulee eteen, mutta on se ihmismieli vaan siitä ärsyttävä kaikkine ylimääräisine ajatuksineen! :confused2

Jokohan kohta uskaltaa tehdä ensimmäisiä hankintoja, joku pieni kiva juttu :whacky011 Vanhemmille ajateltiin kertoa uutiset äitienpäivänä!
 
Moi kaikille, tulin tänne varovasti kurkkimaan. Oon ensimmäistä kertaa raskaana, raskaus oli pieni yllätys, mutta iloinen sellainen. Aavistelin asiaa jo siinä vaiheessa, kun raskaus ei vielä näkynyt testissä, sillä oli vähän jännä olo ja vatsassa tuntui tosi erikoista "kuplimista". Nyt on rv 5+3. Menen puolentoista viikon päästä varhaisultraan, yritän olla vielä intoilematta liikaa ennen sitä. Mulla on toistaiseksi tosi vähän mitään oireita, mikä on toki huolestuttanut monien muiden asioiden lisäksi. :grin Tuntuu, että olen googlannut netin läpi raskauteen liittyviä asioita tässä muutaman viikon aikana ja kuunnellut podcasteja, oppinut aivan älyttömästi kaikenlaista ja oppinut huolestumaan lähes kaikesta. En etukäteen tiennyt miten yleistä esimerkiksi tuulimunaraskaus tai alkuraskauden keskenmenot ovat. Lisäksi yllätti se, miten hitaaaasti aika kuluu!
 
Heippa kaikille! Varovaisesti liityn minäkin mukaan joukkoon, keskusteluja oon kyllä tässä seuraillut pari viikkoa, mutta en oo aiemmin uskaltautunu vielä kirjoittamaan.
Mulla kolmas raskaus menossa. Ensimmäisestä raskaudesta 3v poika, toinen raskaus oli kkm viime syksynä, joka selvisi vasta nt-ultrassa rv 12. Nyt toivotaan että tämä pysyisi kyydissä mukana ja saataisiin vihdoin hartaasti toivottu sisarus täydentämään perhettämme. :Heartred
 
Sairainta ja kuvottavinta tässä on se, että "mies" esti mut kaikkialla, ja jätti mut kärsimään tämän yksin. Millainen ihminen tekee toiselle niin?
 
Kiva huomata että muutkin painivat samojen pelkojen kanssa. Olen kokenut jopa huonoa omatuntoa kun en osaa vielä nauttia tästä joten tämä ketju kyllä auttoi omaa oloa :Heartred

Olin eiliseen varhaisultraan asti varma että kyseessä on tuulimuna tai KU, joten olin iloisesti yllättänyt kun kaikki olikin hyvin. Mitään vuotoja ei ole ollut mutta hcg on kehittynyt hitaasti. On viiterajoissa, mutta ei tuplaanu oppikirjamaisesti.

viime syksynä kun koin ensimmäisen kkm soitin neuvolaa, josta käskettiin odottamaan seuraavia kuukautisia:happy8 ensikertalaisena en tajunnut kuinka väärin sitä ohjeistettiin ja olisi pitänyt saada lähete lääkärille/naistenklinikalle. Ihmettelin kyllä puhelimeen että kauan tässä pitää odottaa että vuoto alkaa... noin 6 viikon päästä siitä olinkin sitten polilla vaipoissa ja kyllä ketutti ettei asiaa ollut hoidettu kunnolla, koska jouduttiin menemään vaikeimman kautta. Tämä siis jos kellään tulee vastaavaa eteen niin vaatikaa oikeaa hoitoa
 
@Fliber mulla vähän vastaava kokemus vuosi sitten kun olin yksityisellä ultrassa, jossa alkion sykettä ei löytynyt ja kun soitin seuraavana päivänä julkiselle, niin kehotettiin vaan odottamaan kunnes vuoto alkaa. Menin samana päivänä neuvolaan, jossa mulla oli eka neuvolakäynti ja sain siellä puhuttua lähetteen naistenpolille tarkistettavaksi. Aika tuli vasta kahden viikon päähän. Vuotoa ei silloinkaan ollut näkyvissä ja sain onneksi tyhjennyslääkkeet 2,5 viikkoa sen ultran jälkeen jolloin sykettä ei löytönyt. En tiedä kauanko vuotoa olisi joutunut odottamaan ilman lääkkeitä. Henkisesti oli tosi raskasta vaan odotella, kun tiesi ettei elämää ole.
 
Mulla on yksityinen laittanu aina lähetteen naistenpolille, kun on kkm selvinnyt ultrassa. Sieltä on tullut sitten aika viikon sisään. Eli näköjään on eroja näissä aika paljon. Kyllähän siinä on tulehdusriski käsittääkseni, jos ei lähde itsestään tyhjenemään. Aikamoista et käsketään vaan odottamaan vuotoa!
 
Onpa teillä ollut kauheita tilanteita/palvelua! Minun keskenmenon kohdalla soitin neuvolaan kolme päivää jatkuneesta tuhruvuodosta, jolloin saman tien sanottiin että tänään ei kannata mennä töihin, vaan polille jonne hän kirjoittaa lähetteen. Siellä palvelu ei ollut niin hyvää, mutta kuitenkin päästiin ultraan ja sain ensimmäiset tyhjennys lääkkeet.
 
PuhPallura sanoi:
Onpa teillä ollut kauheita tilanteita/palvelua! Minun keskenmenon kohdalla soitin neuvolaan kolme päivää jatkuneesta tuhruvuodosta, jolloin saman tien sanottiin että tänään ei kannata mennä töihin, vaan polille jonne hän kirjoittaa lähetteen. Siellä palvelu ei ollut niin hyvää, mutta kuitenkin päästiin ultraan ja sain ensimmäiset tyhjennys lääkkeet.
Click to expand...

Siis saitko tyhjennyslääkkeet pelkän 3pvn tuhruvuodon takia, vai ultrattiinko? :eek:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top