Joulukuiset 2018

Täällä kans uus tänään plussannut tulee mukaan.
Testin tein dpo12, hailakka viiva, digi näytti raskaana 1-2. Ei ole juuri oireita, nipistelee kyllä useamman kerran päivässä nivusista. Menkkaoireita ei ole ollut.

Tämä on eka kierto kkm jälkeen joten toivon parempaa onnea tälläkertaa.

Tunnelmat on pelonsekaisen innostuneen jännittyneet :DD Laskettu olisi 19.12.18.
 
Rintta sanoi:
Täällä kans uus tänään plussannut tulee mukaan.
Testin tein dpo12, hailakka viiva, digi näytti raskaana 1-2. Ei ole juuri oireita, nipistelee kyllä useamman kerran päivässä nivusista. Menkkaoireita ei ole ollut.

Tämä on eka kierto kkm jälkeen joten toivon parempaa onnea tälläkertaa.

Tunnelmat on pelonsekaisen innostuneen jännittyneet :DD Laskettu olisi 19.12.18.
Click to expand...
Onnea uudesta plussasta Rintta!! <3 tulin elokuisista tänne kurkkimaan. :) tarrasukkia tälle pienelle!!
 
Holpakka, oon todella pahoillani. :sad001 Toivottavasti pian saat pysyvän plussan ja nyytin syliin. :Heartred
 
Mä tuossa toiseen ketjuun tilitinkin vähän miehen suhtautumisesta mun raskausoireisiin / väsymykseen. Mites teillä muilla miehet on suhtautunu raskausuutiseen ja osaavatko jo ajatella teidän olevan oikeasti raskaana ja huomioida sen?

Mun mies sanoo ymmärtävänsä, mutta silti osaa kiukutella, kun haluan vain nukkua tms. Eilen vähä juteltiin, ja myönsi, että taitaa tajuta vasta ekan ultran jälkeen missä mennään :shy: Kyllä se tästä, onpa tämä nyt mullekin tuore ja jännittävä juttu.
 
Meillä on nyt kyllä mies ollut alusta asti ihan mukana raskaudessa, varmaan nyt tokalla kierroksella uskoo jo ennen nt-ultraa että siellä mahassa tosiaan kasvaa joku. :grin Hän on kyllä ollut nyt tosi huomaavainen ja avulias, varsinkin tän infernaalisen väsymyksen kanssa. Mut ekalla kerralla oli vähän samanlaista kun köhnöllä, ettei oikeen vissiin tajunnut että niitä oireita voi olla jo kauan ennenkun maha näkyy. :hilarious: Mut on kyllä kiva huomata miten miehetkin osaa olla mukana ja osallistua raskauteen, onhan tätä kuitenkin yhdessä toivottu ja tehty. :Heartred
 
Meillä miehen suhtautuminen on aika neutraalia. Toki hän on kertonut olevansa iloinen raskaudesta ja antaa vapaata taaperosta sitä tarvitessani. Mun mies on luonteeltaan jo lähtökohtaisesti aika empaattinen tyyppi, joten meillä muutenkin kyllä otetaan toinen osapuoli kivasti huomioon. Nyt kun en oo erityisesti ilmaissut tarvetta muuhun, niin elämä ei ole kummemmin muuttunut. Mä vaan jauhan näitä raskausjuttuja välillä miehelle ja hän jaksaa ihan kiitettävästi kuunnella. :hilarious:

Musta tuntuu, että tällä hetkellä mies on muutenkin kovemmilla kuin minä, sillä hän opiskelee tällä hetkellä kahta (!!) maisterin tutkintoa työnsä ohessa. Mä siis koitan olla hänen tukenaan, kun olen ”vain” kotona meidän taaperon kanssa. Katsotaan miten tilanne muuttuu, jos mun tarpeet muuttuvat...

Edit: Yks miehen ystävä oli vitsaillut miehelle noista sen opinnoista ja työnteosta, että ”tuohon kun vielä laitetaan yks vauva alulle, niin sulla on aikamoinen soppa käsissäs.” Miestä vähän nauratti, kun oltiin tehty se positiivinen testi just edellisenä päivänä... :bag: :joyful:
 
Muokattu viimeksi:
Mäkin voisin uskaltautua tänne puolelle, plussa saatu lauantaina kp 55 ja oman arvion mukaan nyt olis menossa 4+4 :shy:

Oireita ei vielä juurikaan ole, pientä etomista ja nännit on arat.
 
Nyt on neljäs plussa saatu ja hieman jännittynein fiiliksin liikenteessä. Viime marraskuussa kkm viikolla 10 ja nyt ei uskalla vielä muuta kuin pitää sormet ristissä. Olen ns. seniori pelaaja, ikää 41 ja aikuiset lapset, jotka jo omillaan. Edellisestä raskaudesta siis 18 vuotta jo...
 
Mies eka suhtautui hieman epäluuloisesti kun intoilin haalean hailakoista haamuviivoista.
Ymmärtää kuitenkin hyvin väsymyksen, katotaan vielä miten kamalaksi tämä menee jos pahoinvointi iskee (viimeksi alkoi rv 7).
Tuntuu tuo vähän seksiä kaipaavan, itse ei todella jaksa!
 
Meillä mies alkuun oli innoissaan. Nyt ollut aika neutraalia kun viimeiset rutistukset maisteriopinnoista ja kradun palautus. Jonka jälkeen palaa takaisin työelämään.

Sitten ehken olisi enempi aikaa olla kiinnostunut tulevasta pikkukakkosesta.
 
@Holpakka voi ei :sad001 olen niin pahoillani. Toisaalta hyvä että meni tässä vaiheessa, jos kerran oli mennäkseen. Etärutistus ja paljon voimia henkiseen ja fyysiseen toipumiseen, ja nopeaa uusintatärppiä! :dummy1::dummy:
 
Me ollaan miehen kanssa oltu niin paljon eri paikkakunnilla nyt töissä, ettei paljon olla yhdessä ehditty fiilistellä koko raskautta! Onhan tässä vielä viikkoja aikaa :joyful: naureskelin tänään, kun meikäläisen päivärytmi on nykyään luokkaa herätys klo 6, töissä klo 17 asti, kotia päästyä pesulle ja nukkumaan :hilarious: kestääköhän tää väsymys vielä pitkään :grin
 
Mä luulen, että mies ei ihan täysin usko ennenku on ollut ensimmäinen neuvola ja ultrattu. Kun siis testit aluksi oli niin haaleita ja jossain vaiheessahan mä jo itkin, että ei tuu vauvaa kun viivat muka haaleni. No siis vahvistui sitten. Iloinen on, mutta tosiaan vähän ehkä varpaillaan ekaan ultraan. Enää 2vkoa piinaa :nailbiting:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top