Joskus meitä pelottaakin <3

Itseäni pelottaa kun valkovuoto runsaampaa kuin tavallisesti. Varmistan vessassa vähän väliä jottei seassa ole verta..
Ja nyt kun sain kauhean itkukohtauksen ja kuopan itsetunnossa, niin tuntuu että nämä on juuri ne pms oireet ja täti kurvaa paikalle aamuun mennessä.. vaikkakin mielialojen heilahtelut taitaa olla normaaleita raskauden aikanakin..

Takana jo niin monta keskenmenoa ja muuten keskeytynyttä raskautta, että vaikea luottaa kaiken olevan hyvin.
Jos vaan pääsen turvallisille vesille saakka, niin ostan ehdottomasti kotidopplerin :D saapahan ainakin halutessaan kuunnelle Pikkasen sydämen lyönnit <3
 
Kiva Liinu kun aloitit tämän keskustelun!

Mulla ei mitään kovin konkreettisia syitä ole mun pelolleni. Ei ole keskenmenoja takana (paitsi ehkä yksi varhainen)
eikä mulla ole tullut nyt mitään veristä vuotoa tms.
Vatsaan koskee öisin aika kovin, mutta se on nyt ollut jo sen verran säännöllistä, että tuskin tarkoittaa mitään pahaa.

Mulla on leikattu kaksi vuotta sitten kohdunkaulansyövän vaikea esiaste, jonka johdosta kohdunkaulani on siis hivenen pienempi kuin normaalisti. Tämä saattaa edesauttaa helpommin keskenmenoja ilmeisesti.

Mutta mulla ei siis ole mitään syitä pelätä.

Silti pelkään.
En voi puhua mistään kovin voimakkaasta pelosta, mutta kuitenkin keskenmenoa tulee ajateltua päivittäin.
 
Varmasti ei syitä peloille tarvikaan olla erityisesti. Sitä paitsi oot käyny ison tilanteen läpi esiasteen leikkauksen vuoksi!!

En tiedä mikä pelkoihin auttais.. Jonkunsortin positiivisten ajatusten lista varmaan ;)

Karuintahan se on että itse ei kuitenkaan voi vaikuttaa meneekö raskaus kesken tai onko kohdussa Pikkanen. Murehtiminen ei tee muuta kuin negatiivisen olon silloin kun vielä kuuluisi voida olla täysillä onnellinen <3


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
pelottaa kun;

ei tunnu mitään oireita,
kun tuntuu outoja oireita,
kun ei yökötä niinkuin edellisessä raskaudessa(en tosin muista milloin tuo kuvotus alkoi),
kun housuissa tuntuu jotain märkää,
kun eipysty näkemään että onko pikkuisella kaikki hyvin.
 
Jansku, hyvin sanottu.

Ja Liinu, tottahan se on että murehtimalla ei mitään saavuta... enkä mä varsinaisesti murehdi, mutta en osaa olla täysin ajattelemattakaan sitä pilven tummaa puolta. Suurimman osan ajasta toki iloitsen tästä ihmeestä joka on tapahtunut!
 
On hyvin kuvattu pelon aiheita!!

En minäkään murehtimatta osaa olla.. Nyt tuntuu että vasen jalka puutuu - seksin jälkeen? Muistelen että samalta tuntui oikeassa jalassa tuossa nivusen kohdalla kun raskaus oli oikeassa munatorvessa.. En tiedä ottaisivatko kunnalliselle ultraan huomenna tai perjantaina jos soittaisin, kun kuitenkin gynen- ja lapsettomuuspolin asiakkaita ollaan :/ toisaalta voi olla normaalikin raskausoire - en tiedä :S


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Toki sitä alkaa myös herkemmin tunnustelemaan kaikkia mahdollisia oireita, kun on huolestunut... kaikki tuntemukset eivät välttämättä tarkoita yhtään mitään. Mutta käy toki asia tarkastamassa, jos se sun mieltäsi kovasti painaa!
 
Niinpä..ja kun normaali raskauskin on hyvin erilaisia oireita täynnä <3 ja hoitajan mukaan olis hyvin epätodennäköistä että olisi munatorvessa, vaikka se tukossa olikin...


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Mä oon nähny itteni aika optimistisena ja postiivisesti ajattelevana ihmisenä. Et vaikka mikä on niin ajattelen jotain hyvää. Ja nytkin yritän. Yritän todella paljon. Ja silti päivittäin mietin et entä jos.....
Et miten voi olla niin hyvä onni et näin pian onnistuttii.

Mutta sitten yritän miettiä lausetta jota mun äiti on aina vaikeis hetkis sanonu mulle: kaikki aina järjestyy. Oli mikä tahansa, kaikki järjestyy aina jollain tavalla. Ja niinhän se onkin.

Nyt vaan kuulkaas naiset aurinkoisii ajatuksia teille kaikille! :)
 
hui, nyt tuntuu että kaikki oireet ovat kadonneet :O kahviakin voi juoda ja sepä jopa maistui hyvälle. voi pelko!
 
Mullakin hävisi oireet tiistaina kokonaan. Keskiviikkona ne sitten jo palasivatkin ja ovat edelleen siitä voimistuneet. Kai se kuuluu asiaan, että välillä ne katoaa kokonaan ja sitten tulevat taas takaisin. Ehkä pitäisi oppia nauttimaan niistä oireettomista päivistä, vaikka näin aluksi se on kyllä hankalaa, koska sitä heti miettii kaikista kamalimpia asioita. Mäkin koko tiistain kokeilin, että eikö ne rinnat enää oo kipeät, puristelin ja vääntelin ja jouduin toteamaan, ettei ne ole. Ajattelin jo kaikkea mahdollista, varsinkin kun maanantai-iltana alkoi vuotaa vähän verta, että tämä oli nyt tässä. Mutta oireiden taas vahvistuttua ja vuodon loputtua oon todennut itelleni, että oon raskaana kunnes toisin todistetaan :wink Ja se voidaan todeta seuraavan kerran maanantaina ekassa ultrassa. Siihen asti yritän hillitä pelkoni ja nauttia (vaikka se välillä tuskaisen hankalaa onkin) :)
 
Tsemppiä kaikille!
Mulla on tänään ollut outoja vatsakipuja, ei pahoja kylläkään. Samaten polttelua vatsassa ja nyt äsken vessassa käydessä punainen viiru paperissa :sad001 Rinnat edelleen kipeät ja palelu on läsnä, mutta jotenkin pelottaa että tässäkö tämä nyt sitten oli.:sad001
 
Heppura-toivottavasti on vaan niitä oireita!

Toi rintojen puristelu on tuttua,hahaha!!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Mua pelottaa että entä jos tulee keskenmeno, vaikka ei ole mitään erityistä syytä pelätä sitä. Ja pelottaa, että entä jos kaikista popsimistani vitamiineista huolimatta lapsi syntyy anenkefalisena kuten siskoni (mulla on ollut sen riskiä lisäävä lääkitys joskus).
 
Mua alko nyt ihan tosissaan pelottaa kun oon tässä 5 viikon aikana käyny 5 kertaa hieronnassa. Selkää ja hartioita hierottu. Torstaina oli sit vika kerta ja hieroja kysy et onko joku paikka erityisesti vaivannu ja sanoin sit et alaselkä kun se on vaivannu. No eilen sitten mun kaveri sit puhelimessa kysy et ei kai se alaselkää hieronu kun sitä ei sais raskaana olevilta hieroo (iis varsinkaan siellä olevia akupisteitä) kun se voi aiheuttaa km. No hierohan se alaselkää kun vielä mainitsin sen kipuilusta. Nyt sit pelkään et pikkuiselle on käyny jotain ikävää. No verta ei oo tullu eikä mitään kipuja oo ollu. Tänään on ollu sit nyt aamulla parempi olokin niin sekin luo vielä lisää pelkoa. Näin untakin että vuodin aamulla vessaan mennessä verta kun seula. Onneks maanantaina on varhaisultra yksityisellä niin sit saa ainakin tietää onko jotain pahaa tapahtunu. Toivon niin paljon etten oo aiheuttanut pikkuiselle mitään pahaa, mutta pelkään samalla kovasti pahinta.
 
Anoppi sai mun mielen vähän rauhottuun kun oli soittanu jollekin hieroja kaverille joka oli sanonu että ei siitä ole mitään haittaa varsinkaan kun ei runnottu lujaa. Sen hierojan sisko oli myös paikalla (joka myös hieroja) joka oli samaa mieltä. Kuulemma ainoo paikka on korvalehdet missä on sellasia pisteitä että voi keskenmenon aiheuttaa. No uskookos sitten tota kun netissä on kaikenlaista juttua että alaselän hierominen voi sen aiheuttaa. Siihen siskokset oli sitä mieltä että se on sama juttu kun lääkeselostuksissa että joku on ajatellu sen vaikuttavan niin se pitää mainita. Sano vaan että onnellista odotusta ja huolet pois. Turhaan ehkä sitten huolestuin. En kuitenkaan enään ajatellu raskauden aikana hieronnassa käydä.
 
pelottaa km kun sain syksyllä jo yhden.. nyt on ollut useampana pvnä alaselän jomotusta ja vatsan jomotusta, aivan kuin kuukautiset alkaisi.. verta ei ole tullut yhtään
 
Hieronnasta-meillä työpaikan hieroja sanoi että hyvin voi jatkaa hierontaa ,pitää vaan muistaa kertoa että on raskaana että hieroo "varovaisemmin" eikä tosissaan paljoo "murjo" alaselän lihaksia. Et enemmän se hieronta on rentoutushierontaa.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Mua pelottaa ylipäätään koko raskaus. Edellinen raskaus kolme vuotta sitten päättyi jo viikolle 24 ja 760grammaisen poikavauvan syntymään. Poika on tänä päivänä kylläkin ihana ja terve 3-vuotias mutta en missään nimessä jaksaisi käydä enää läpi keskosaikaa kaikkine pelkoineen ja päivä kerrallaan eteenpäin menemistä... huoli ja pelko on suurtakin suurempaa että kuinka tällä kertaa käy :(
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top