Joskus meitä pelottaakin <3

Mua alko pelottaa taas ihan kunnolla. Raskausoireet on lieventyneet muutaman päivän aikana paljon. Onnistuneissa raskauksissa ei oo näin käyny. Ainahan jokainen raskaus on erilainen, mutta pelottaa vaan ihan hirveästi.
 
Tsemppiä Retu!
Mulla on vähän sama, oireet on aika lailla laantuneet tässä 36 h:n aikana. Mulla oli lisäksi jotain ihme vatsakipuja eilen, vuotoa ei ainakaan vielä ole. Pahoinvointi lähti, rinnat on enää pikkasen arat. Pelottaa todellakin paljon :sad001
 
Kiitos heppura :Heartred
Tsemppiä sinnekin, tää on piinaavaa kun pakko vaan odottaa. Mahaan ei voi vaan kurkata, tai kysyä että hei meneekö siellä hyvin.
 
Hei Retu ja heppura!
Mulla oli ihan samat tuntemukset tuossa alkuviikosta -- pahoinvointi jotenkin alkoi helpottamaan, tai se ei ollut enää niin jatkuvaa eikä rinnat oo enää NIIN arat, joten aloin maalaamaan jo kauhukuvia mielessäni...! Vielä kun tuolta kunnalliselta puolelta ei oo kuulunut mitään uutisia, et milloin pääsen sinne ensimm. ultraan.... No, eilen varasin sit heti TÄKSI PÄIVÄKSI yksityiseltä ultra-ajan ja KYLLÄPÄ HELPOTTI!!!! Siellä se pikkuinen kellui ja sydän pompotti huimaa vauhtia ja lääkäri sano, et kaikki on aivan loistavasti! Laskettu aikakin meni uusiks, niinkuin epäilinkin/tiesinkin, eli en ole läheskään niin pitkällä, kuin neuvolan terkkari arvioi. Mut summasummarum: yrittäkää rentoutua, älkääkä maalatko piruja seinälle vielä! Oireiden lieventyminen/vaihtelevuus kuuluu aivan luonnolliseen raskauteen!
 
Ei pitäisi niin....mutta mieli tekee tepposet. Se kun on yksi tm raskaus takana ja se oireiden äkkinäinen lopahtaminen oli eka merkki siitä,niin kyllä sitä vaan ajattelee tämänkin kohdalla että mitä jos...?
Muutenkin olen sellainen stressierkki, että vaikka järki sanois jotain niin tunteet vie....
 
Noh, mulla kans rintojen arkuus pieneni ja pari päivää oli ihan hyvä olo jopa. Sillon itelläki kävi et apua, nyt se oli siinä. Mutta kuulkaas sitten tuli pahoinvointi takas ja nyt taas nippailee vatsasta eri kohdista ja ajatukset taas melko postiivisia. Mutta ymmärrän kyllä omasta kokemuksesta että oireiden väheneminen tai katoaminen pelottaa. Ajattelette vain että hornoonit siellä alkavat pikku hiljaa tasoittua. Koska PERIAATTEESSA 9 viikon jälkeen hormoonien määrän kuuluisikin tasoittua. Joillain se tapahtuu kuitenkin aiemmin joillain myöhemmin. Nyt vaan tytöt tsemppiä
 
Mulla kans nyt kun itteä kuulosteli, niin raskausoireet oli muuttuneet. Eka tulkitsin että ne oli loppuneet, mutta välissä oli vaan yksi vähän helpompi päivä. Nyt taas oksettaa ja nipistää ja muuta. Syvään hengitys ja malttia...
 
Mulla myös oireet stoppasivat vähän kuin seinään viime viikon loppupuolella. Ensin ajattelin, että njääh, kuuluu asiaan, mutta kieltämättä sitten alkoi jo pelottaa. Mulla oli jo ultra varattuna tälle päivälle ja viime yö menikin valvoessa, kun olin ihan varma, ettei ultrassa näy mitään. Näkyi siellä, kaikki hyvin. Seuraavaa pelkotilaa odotellessa...
 
Tänään käyty terkkarissa josta sain lähetteen sairaalaan jos kivut pahenee nousee kuume tai verenvuota alkaa taas. Minulla siis eilen tuli illalla hieman verta ja vatsaa koskee kun yrittää jotain tehdä. Lääkäri ei suoraan saanut päivystävää gyneä kiinni jotta oisi voinut kysyä että pääsisikö tarkastamaan tilanteen sinne. nyt sitten jännityksellä odotellaan jos sieltä sairaalalta kuuluisi jotain. Tai että kivut pahenee ja vuoto alkaa. :sad001 Jotenkin tuntuu että taas ei kestäisi uutta keskenmenoa mutta sitten pääsisi jo tarkempiin tutkimuksiin.
 
Minttu84, toivottavasti ei ole mitään vakavaa :sad001 tosi inhottavaa,että ongelmia on.

Mulla sama tilanne edelleen, ei ihmeempiä oireita taas, rinnat vähän arat mutta muuten taitaa olla ne oireet siinä. Yritän vaan olla ajattelematta asiaa.
 
Hieman säikäytti, kun toissapäivänä vessakäynnillä tuli verta. Ihan vähän jäi paperiin pyyhittäessä ja jo toisella käynnillä ei sitten tullut enää mitään, eikä sen jälkeenkään. En ihan sentään alkanut panikoimaan, kun ei tuntunut kipua ja ei tosiaan paljoa tullut, mutta totta kai se säikäyttää - varsinkin kun ei tiedä tuleeko vuoto yltymään ja mitä tulee tapahtumaan. Mistä lie johtui, mutta onneksi loppui yhtä nopeaa kuin oli alkanutkin.
 
täällä elellään surun, pelon ja pienen toivonkipinän vallassa. eilen holahti yhtäkkiä kirkasta verta melko iso määrä. mitään kipua tai hyytymiä siihen ei oo yhdistynyt - ainakaan vielä. jotenkin hyvin tyhjä olo, et tässäkö tää nyt oli. toisaalta sitten aina kun lukee jonkun tarinan, missä kaikki on kuitenkin päättynyt hyvin, herää toivo. no, tiistaihin täytyy odotella ja seurata tilannetta, silloin varhaisultra niin kuulee sitten kuinka on käynyt :<
 
Tsemppiä pelkojen kanssa kärvisteleville! :Heartred Vuoto ei ole ikinä mukavaa, vaikka tiedetäänkin, että suuri osa vuodoista on ihan "turvallisia" vaikkei nyt ehkä ihan normaaleja. Mullakin oli sitä vuotoa tuossa kaksi viikkoa sitten viikon ajan. Ei holahtanut mitään, mutta pientä vuotoa oli päivittäin. Nyt sitten huomenna np-ultraan kattomaan, että onko siellä enää mikään elossa, vai oliko se vuoto mulla huono merkki jostakin ikävästä. Neuvolantäti kyllä lohdutteli, että pienet vuodot kuuluu raskauteen, vaikkei ne koskaan normaaleja olekaan.

Mullahan tiputteli samalla tavalla joskus 6+ viikolla muutaman päivän. Kuitenkin 7+6 ultrassa kaikki oli kunnossa ja sydän sykki vimmatusti. Joten sen perusteella en panikoi, vaikka asia mietityttääkin. Saapa nähdä saanko edes unta yöllä, kun ultra on heti aamusta kasilta. :)
 
Avea80, miten kävi ultran kanssa?

Täällä saatiin huokaista helpotuksesta ainakin toistaiseksi, kiivaasti pienen sydän pompotti, vastas viikkoja 7+3. Vuodoille selittävää syytä ei löytynyt, mutta lääkäri sano et kohdussa verenkierto nyt niin voimakasta, et voi olla ihan siitä tollaset yksittäiset vuodot. Nyt vaan toivotaan, et kaikki jatkuu hyvin. Ei sitä jatkuvan pelonkaan kanssa voi elää. Tsemppiä kaikille murehtiville!
 
Ultrassa oli kaikki hyvin. Sikiö vastasi viikkoja 11+3, ja neuvolan laskuissa mentiin eilen 11+6, eli muutaman päivän ollaan tuosta myöhässä. Ilmeisesti myöhäinen ovis. :) Kaikki tarvittava saatiin ultralla näkyviin ja niskaturvotusta oli vain 0,9. Sydän hakkasi 148 vauhtia minuutissa ja kädet ja jalat huiski ympäriinsä. Pikkuinen myös nukahti välillä ja kätilö joutui painelemalla sitä herätellä, että saatiin tyyppi kääntymään kuvia varten. Pituutta kokonaisuudessaan oli n. 6cm jalat mukaanlukien. Ihana kätilö ja ihania uutisia :) Eli mulla verenvuoto ei merkinnyt mitään ikävää.
 
Ihania uutisia teillä :)
Mä en ole jaksanut paljoa kirjoitella kun oireita ei enää ole pahemmin. NP ultrasta ei tietoa koska, varmaan parisen viikkoa ainakin menee. Jotenkin en jaksa uskoa että kaikki olis hyvin kun oireet tuossa ekassa raskaudessa olivat niin läsnä 24/7. Plääh.
 
heppura, osittain samanlaiset fiilikset on täälläkin...

Tosin itsellä ensimmäinen raskaus, mutta oireita ei enää oikein kuulu. Jotenkin sitä vaan psyykkaa itseään ylihuomiseen np-ultraan että kaikki ei varmasti ole kunnossa. Ei olis mahdollinen pettymys niin luja. Ahistus mä sanon. :mad: Voihan se toki johtua viikoistakin kun huomenna poksahtaa 11+0, mutta ei vaan jaksa uskoa.
 
jjanette, ei kannata vaipua epätoivoon vaikkei oireita oliskaan :wink ei minullakaan ole (ja myönnän kyllä että myös epäilin vahvasti ettei siellä mitään ole sen takia), mutta kyllä sieltä ihan normaali ihmisen alku vaan löytyi :) ja eka raskaus minulla myös.
 
Mäkin tsemppasin itseäni samalla tavalla. Varmistelin sitä, että jos ei siellä kaikki olekaan kunnossa, niin en tipu niin korkealta. Kai se on ihmisen tapa suojata itseään ikäviltä asioilta. Mutta mullakin oireet on vähentyneet kovasti ja silti kaikki oli ok, ja viikolla 12 täälläkin mennään, vai alkoiko nyt jo 13. viikko. Mä oon ihan pihalla näiden viikkojen laskujen kanssa :grin Mutta eiköhän oireiden häviäminen liity vaan just siihen, että aletaan osa olla jo sen verran pitkällä, että oireet alkaa hävitä.

Tsemppiä jjanette ja heppura! Eiköhän teilläkin ole kaikki hyvin masuissa :Heartred

Mä en jaksa odottaa joulua, että saadaan kertoa molempien vanhemmille asiasta. Tai saadaanhan me kertoa vaikka heti, mutta sovittiin, että sitten kerrotaan. Mä joudun kertomaan omilleni vähän aiemmin, koska menen sinne jo viikonloppuna, ja kuitenkin vaikuttaa syömisiin ym. vähän, niin ne arvais kuitenkin jos alan ranttuilla ruuan kanssa. Mies aikoo kertoa omilleen vasta jouluaattona.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top