Itselläni ei ole vuotoja ollut, mutta jos olen kokeillut uteliaisuuttani kohdunkaulan kovuutta etc.. (verrattuna raskaudettomaan aikaan) niin on mulle aina sen jälkeen tullut menkkamaista jomotusta. Eli uskon hyvinkin seksin aiheuttavan tuota tunnetta.. ja niitä tiputtelujakin. Kyllähän se mies sinne herkkään paikkaan tökkii monesti ja melko lujaakin.
Ainoa pelko mikä mulla on, on meidän turvallisuus. Lapsen isän jouduin siis jättämään hänen väkivaltaisen narsimiutensa vuoksi ja olen tehnyt nytten yhteistyötä hänen ex-vaimonsa kanssa lastensuojeluilmoituksen osalta. Mutta jo pelkästään heidän erottua ja ex-vaimon jouduttua laittamaan huoltajuuskiistan oikeuteen, uhkasi tämä lapseni isä tappaa ex-vaimonsa ja heidän lapset. Sain tietää tämän nyt juteltuani ex-vaimon kanssa. Nyt kun minä olen ollut silminnäkijä lapsen lyömisessä ja vienyt asiaa eteenpäin ja tämä mies tietää sen olleen minä, pelkään myös meidän turvallisuuden puolesta. Sillä mies tule emenettämään viikko-viikko-oikeutensa lapsiin ja muutenkin näkeminen rajoittuu hyvin paljon. Mullehan tuo suuttuu. Ex-vaimo kehottikin mua hakemaan lähestymiskiellon. Hienoa stressiä. Neuvolassa lapselle ei ole merkattu isää ollenkaan ja he ovat tietoisia tapahtumista. Ovat neuvoneet että soitan lastenvalvojalle vähän pidemmällä raskautta ja kyselen sieltä etukäteen toimintatapoja, kun lapsen isä alkaa vaatimaan isyyden tunnustusta. Minusta kuitenkin tulee totaali yh. Olen jopa miettinyt peloissani aborttia. Sitä en tee, enkä voisi koskaan tehdäkään. Ei vaan luonaa mun elämänarvoihin mun elämässä. Toiset tekevät mitä lystäävät ja minä en puutu heidän asioihin. Nyt olen miettinyt, kun tämä lapsen isä ahdistelee mua viesteillä, ja jokainen viesti päätty "..onhan meillä yhteinen lapsi tulossa." ,että sanoisinkin hälle, ettei mitään yhteistä lasta ole enää. Hän voi sen ymmärtää niin että on tullut keskenmeno, tai olen tehnyt abortin ja minä kuitenkin tarkoitan sillä vain sitä että yhteistä ei ole enää, vaan se on vain minun. Olen myös miettinyt että valehtelisin tälle suoraan tulleen keskenmenon tästä pelost aja stressistä, jota hän mulle tekee kokoajan. Mutta tiedän että olisin julmettu ketku silloin. Mutta kun pelotta aniin paljon ja tahdon päästä tästä tilanteesta pois.
Tuo epätietoisuus on niin inhottavaa! Mä mietin ihan samaa, että on kummallista ettei raskautta missään vaiheessa neuvolan puolesta varmisteta jollakin testillä. Mietin, että jotkut naiset voisivat halutessaan hakea sitä kautta esim. influenssarokotteen, koska sieltä mä ainakin sain sen. Eikä kukaan varmistellut, että oonko mä raskaana vai en, riitti kun ite sanoin että oon ja sillä selvä. 
no voihan mikä setä....ois sitte ollut hiljaa jos ei ultrata kerta voinut...Tsemppiä vaan sinne Tullukka, toivottavasti asia nyt sitten maanantaina selviää!
).
Tosin oon just sitä tyyppiä, että josset olis sanonu kätilön mainitsevan asian olevan ok, ei olis paniikki laantunut yhtään mihinkään. Pitäis nyt vaan yrittää jankuttaa itselleen, että todennäköisesti mitään pahaa ei tapahdu ja vaikka tapahtuiskin, ei siihen pysty määräänsä enempää vaikuttamaan. :)
