Jos ei jaksakaan intoilla

Loisteliaan maltillinen asenne sulla Corolla, mä en voi itsestäni sanoa samaa.
Mulla alkaa olla sen verran kipuja (lonkat, polvet, sormet), että välillä ihan meinaa itku päästä.
Olishan se mukava, jos pääsis tuo ukkokin vuorostaan kanniskelemaan meidän vauvaa.
 
Corolla, kateeksi käy mullakin sun rauhallinen asenne. Mua kiukuttaa aika-ajoin ihan antaumuksella kun helmikuuksi lasta "luvattiin" mutta merkkiäkään siitä ei ole [:D] Kateellisena luen myös muiden jakautumisista - jospa minäkin vielä joskus...

Jotenkin tullut semmonen epäluotettava olo kun nyt on parin viikon sisään sekä terkkari että neuvolalääkäri kysellyt alkoholin käytöstä ja tupakoinnista. Eiköhän se jossain jo tässä vaiheessa näkyisi (vauvassa lähinnä) jos olisin juopotellut menemään läpi raskauden... En sinänsä ihmettele että aiheesta kysyvät mutta jännä että on saanut olla "rauhassa" sitten alkuraskauden ja nyt kalkkiviivoilla ottavat asian puheeksi. No mullahan on tosiaan ne maksa-arvot kohollaan - ehkä se sitten herättää epäilyksiä (omalääkäri arveli johtuvan kyllä ihan silkasta raskaanaolosta). Pakko kyllä myöntää että mulla odottaa jääkaapissa siideri. Se on jäänne tupaantuliaisista elokuulta ja ihan mulle säästetty lapsen syntymää juhlistamaan (ts. ei sitä ole laitokselle tarkoitus ottaa vaan nauttia joskus sitten kotiutumisen jälkeen ihan raugassa :D)

Mitähän sitä tänään keksisi...
 
Mä jo luulin viime yönä, että alkais synnytys :)
Eilen illalla oli sellasta "menkkasärkyä" jaloissa ja
mahaa vihlo ajoittain melko kovaa. Yöllä heräsin
kun mahaa särki tosi kovaa oikealta puolelta, mutta
se meni ohi sitte ku kävi vessas ja vaihto vasemmalle
kyljelle.
 
Mínkähänlaisia "etiäisiä" sitä tulee ennen supistuksien
alkamista? Vai alkaako ne supistukset vaan "suorilta käsin"
ilman mitään muita varotuksia. Mietin vaan, että kuinkahan
pitkään sitä uskaltaa olla yksin autolla liikentees...
Kokemuksia / tietoa asiasta?
 
corollamyyntiin itse lopetin autolla ajamisen reilu viikko sitten. totesin, että tuossa sohjossa musta ei oo enää liikenteeseen, mitä jos en hallitsekaan autoa tai jään jumiin johonkin lumipenkkaan. tai, mitä jos joku muu liikenteessä ei osaakaan hallitaan autoaan. alkoi kääntyminenkin ratissa tekemään pahaa, hyvä, että pystyi kurkkaamaan mihin sitä peruuttaa. ja helsingissä kadut on ainakin niiiin ahtaita tuon lumen takia, että pelkäsin aina, että mahtuuko meitä kaksi autoa ajamaan vastakkain viereisillä kaistoilla, saati jos vastaan tuli bussi.

julkista liikennettä oon käyttäny ja muutoinkin vähentäny menot minimiin. tarvittaessa miehen mukana reissailen autolla ja isommat kauppareissut tehdään yhdessä.

tein kyllä ihan oikean päätöksen tuon ajamisen suhteen ja terkkari neuvolastakin puolsi asiaa.
 
corolla: Minä puolestani ajaa huristelen itekseni edelleen. Meillä on neuvolaankin reilu 10km matkaa ja ei kulje bussi joten pakko autoilla. Samoin ruokakauppaan on liki 10km. Jos ukon kanssa ollaan yhtä matkaa reissussa niin istun mielelläni pelkääjän paikalla mutta noi neuvolat tuppaa olemaan siihen aikaan että olen yksin kotona. Kaipa se ettei ole noita supistuksia ja kipuja tullut tekee vähän varomattomaksi. Tokihan ison mahan kanssa ajaminen on työlästä...
 
corolla: Mulla oli menkkamaisia kipuja sairaalassa ollessa, kun lapsivesi tihkui hiljalleen, niin jomotti sekä selkää että vatsaa ja jalkoja... Supistuksia ei sillon ollu vielä...eli tsemppiä.. =)
 
Kica, Moon ja muut... Ei mulla ole mitään ongelmata
autolla ajamisessa, että sen takia vähän kyselinkin,
että pitäiskö sitä nyt ruveta rajottamaan. Vaikkakin
ei kyllä yhtään tunnu siltä, enkä näe syytä. Eikä
mua pelota ajaa vaikka on liukasta. On niin satoja
tuhansia kilsoja takana, että ehkä se kokemus tuo
sitä varmuutta... Ja mitä muiden ajotaitoihin tulee,
niin ei kannata lähtee sit ikinä mihinkään jos miettii
vaan, että mitä jos...
 
Sannukka, jostain mä muistelinkin lukeneeni tuosta
menkkamaisesta särystä synnytykseen liittyen ja
siksi kirjoitinkin siitä... Oisko ne säryt nyt niitä mun
odottamia "etiäisiä", jää nähtäväksi [:)]
 
corollamyyntiin: Mä ajoin kuopusta odottaessa vielä edellisenä päivänä ennenkuin se syntyi autoa. Kaikenlisäksi se auton perhana otti ja jätti mut tielle [:D], onneks ei asuta missään maalla... Mut siis ihan hyvin voi ajaa, ei se vauva synny sinne ratin taakse kummiskaan. Kyllä ehtii pysähtyä ja soittaa vaik taksia tms. Kannattaa tässä mennä ihan omien fiilisten mukaan. Nyt mä en halua ajella enää pitkiä matkoja kun ajoasentoa ei löydy (maha on tiellä kun on niin valtava ja alhaalla...) mut kyllä tänäänkin jouduin rattiin kun mies oli töissä ja kuopusta piti kuskata.
 
Mie ajan päivittäin ku tääl ei ole julkista ja kaikki on niin kaukana. Oon päättäny ajaa niin kauan ku ratin taakse mahdun ja tuntuu hyvälle. Tänää pitäis kuskata vanha koiramummo vuosihuoltoo... [:D]
 
voi ***** ja ****** ja ******!!!!
Nyt on hermot aivan riekaleina. En tiedä onko ihmisillä mitään aavistustakaan siitä kuinka helvetin rasittavaa on toi jatkuva "oletko vielä yhtenä kappaleena"-tiedustelu... Että ottaa aivoon kun joka helvetin päivä jo viikkojen ajan tullu noita uteluita solkenaan monta kertaa päivässä. Ja ikään kuin en kertoisi kun se vitun päivä vihdoin koittaa että toi mukula päättää syntyä [:@][:@][:@]
Ihan tyynesti oon tähän mennessä yleensä sivuuttanu noi kyselyt mutta nyt alkaa olla jo semmonen fiilis että voisi alkaa ampua jokaisen kyselijän. Ja vielä enemmän ärsyttää kun eräs ystäväni (aivan tuore äiti) esiintyy besserwisserinä joka halvatun asiassa. Kyllä hän tietää ja odotapa mitä on luvassa kun vauva syntyy. **** eipä kyseinen henkilö edes ollut tiineenä näin loputtoman pitkään. Sitäpaitsi en odotakaan elämän olevan pelkkää ruusuilla tanssimista vauvaperheessä. Grrrr. [:@][:@][:@]

Anteeksi purkautuminen. Pitäis varmaan välillä yrittää nukkua enemmän kuin se kaksi tuntia yössä...
 
Moon, mulla samoja fiiliksiä. Erityisesti noista besserwissereistä.
Prkl, ku kaikki on kertomassa millaista se tulee oleen. Jossain
määrin kiva kuulla toisten kokemuksia, mutta liika on liikaa.
Kaikki raskaudet ja mukulat on erilaisia, se on fakta. Ja jos mä
haluisin tässä vaiheessa jotain tietää, niin kyllä mä sitte kysyn.
Ja neuvolassakin ihmetellään kun ei mulla ole ikinä mitään kysyttävää.
No tänään mä kysyin että löytyykö tayssista cd-soittimia [:D]
Siihenkään en saanu sitte tietävää vastausta, vaan arvelun että on.
 
Pahinta oli kun maanantaina tuli kylään mun hyvä ystävä, jolla
kaksi lasta, toinen uhmaiässä ja toinen vuoden. Molemmat
mukulat huusi suoraa huutoa koko viisituntisen vierailun ja mun
ystävä huusi siihen päälle, yrittäen saada asiansa sanottua...
Mä olin ihan poikki sen jälkeen, luulin että pää hajoo. Uhmaiässä
oleva ei tehnyt muuta kuin huusi, hakkas ja potki. Ja ystävääni se ei
tuntunut haittaavan. Teki mieli jo ottaa se mukula syliin ja pitää
se siinä niin kauan ku rauhottuu... Ystäväni huusi kokemuksiaan
synnytyksestä, synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, vauvan
kanssa elämisestä jne. Ja se oli mulle vaan ihan liikaa. Mä sain
yliannostuksen tietoa sekä huutoo.
 
Siskolla täysin saman ikäset muksut, mutta ei niiden kanssa
tuollaista ole, vaikka uhmaikänen hankala välillä onkin.
 
Päädyin toteamaan miehelleni, että kyllä se vaan oma on oma.
Ei musta saa lapsirakasta tekemälläkään. Raskaus ei ole muuttanu
mun ajatuksia tällä kohtaa miksikään. En jaksa edelleenkään
kuunnella muiden mukuloiden huutoo tai kitinää.
 
Moon, en oo sitten yksin näiden uniongelmien kanssa. Mä nukun
ihan ihme pätkiä. Illalla väsyttää ihan hullun lailla, ettei silmät
auki pysy ja sitte herään klo 4 -5 ihan tikkana pystyyn.
Päikkärit on kyl onnistunu, mutta ketuttaa tuo heräilyjen ajankohta,
kun täytyy sitte olla ihan hissukseen, ettei herätä isäntää.
Mutta etkö tosiaan saa enempää kuin 2 tuntia nukuttua?
Se on kyllä todella vähän, enkä ihmettele jos pinna kiristyy.
 
corolla: Mulla on joo alkanu toi nukkuminen pätkiä ihan hirveesti tässä viimeisten viikkojen aikana. Toi neuvolasta saatu vau-kirjahan selittää sen johtuvan endorfiineista, tiedä häntä sitten. Eipä se niinkään häiritse kun ei tarvitse tehdä (tai siis ei ole mitään tekemistä...) mitään voimia vaativaa mutta aika kuluu sitäkin hitaammin. Välillä olen hipsinyt vierashuoneeseen öisin - silloin saatan nukkua vähän paremmin kun ei mies kuorsaa ja narskuta vieressä mutta kurjahan se muuten on yksin nukkua. Neuvola vinkkasi nukahtamislääkkeistä mutta en nyt koe niin tarpeelliseksi niitä istukan kautta tunkea vauvaan. Enemmänkin on ärsyttävää toi nukkumisvaje kuin ongelma. Mulla tosiaan ei joko tule uni ollenkaan tai sitten nukun sen tunnin ja herään ja ehkä myöhemmin taas tunnin ja herään. Aina pieni pätkä kerrallaan.
Niin joo - mulla tilanne on siitä helppo että mies tosiaan nukkuu niin sikeesti ettei herää vaikka kuinka pyörisin ja metelöisin <:)

Nyt tuntuu kerta kaikkiaan tekeminen loppuvan kotona. Telkkarista ei tule mitään ja dvd-soitin irtisanoi itsensä. Facebookissa ei viiti roikkua kun tulee jatkuvalla soitolla näitä "vieläkö ajattelit pitkään pantata sitä vauvaa" -viestejä... Päivät kuluu sohvan ja tietokoneen välillä juosten ja makeaa himoiten... Ja aina välillä pitää parkua kurjaa kohtaloaan kun on tukala olo eikä mitään tekemistä <:) Saunassa on käyty päivittäin läpi raskauden, siivoamisestakaan ei ole apua. Seksiä ei ole tullut harrastettua kun tulee huono olo ja selkäkipu sitä tehdessä [:(]

Eilen soitteli neuvolalääkäri tätä mun "juomisongelmaani". Epäili että mulla on aivolisäkkeessä jokin häiriö joka aiheuttaa erinäisten mutkien kautta sitä jatkuvaa janon tunnetta ja kehotti jatkotutkimuksiin jne. Juomista ei pidä kuulemma vähentää kun se voi johtaa kuivumiseen. Ajattelin vähin äänin jättää väliin ne jatkotutkimukset kun ei kerran ole vauvallekaan mitään haittaa tästä oireyhtymästä. Jotenkin noi lääkärijutut ei vaan ole mua varten...

Ihanaa, alkaa päivä kääntyä taas illaksi - kohta pääsee sänkyyn odottamaan huomista!
 
Hyppasin tuolta maaliskuisten puolelta kaymaan. Minut joskus haadettiinkin talta palstalta veke liiallisen hossotyksen vuoksi [:D] heh, on ollut kiva seurata teidan hossotyksia kuitenkin! Onhan se nyt vahan siihen suuntaan taallakin mennyt vaikkei aluksi kukaan fiilistellytkaan..

Corollamyyntiin: ma odottelen kanssa josko jotain tapahtuisi koska mulla on ollut tuota menkkasarkya jo pari viikkoa mutta ei... mitaan kunnon supistuksia ei vaan ole tullakseen viela eli ma en ainakaan odota tuon menkkakipuilun liittyvan omaan synnytksen alkuun mitenkaan [&o] ...ellei nyt sitten vaikka ensi yona... No onhan mulla viela aikaa muttah...
Ja eipa mustakaan ole toisten muksujen huutoa kuuntelemaan etta et ole ainoa tuon fiiliksesi kanssa! jos lapsi on oikeen mallikas ja viksu ja vilmaattinen niin saattaa saada minulta huomiota etta ohhoh, onpas se! Hoidin toisten lapsia nelisen vuotta ja niina vuosina sain tarpeekseni. Viela 2 vuotta sitten sanoin etten hankkisi omia ikina mutta tassapa ollaan. Onnellisena tapahtuneesta! Ihana kun se on oma, saa kirkua niin paljon kuin jaksaa ja tykkaan siita. Tai sitten..

Mut tsemppia teidankin viimeisiin hetkiin.
 
Heh, tuosta vieraitten lasten käytöksen sietämisestä. Sain tässä taannoin paheksuvan katseen neuvolantätiltä, kun minulta pääsi tahaton irvistys, kun muutama lapsi kirkui ja parkui neuvolan odotustilassa. Itsellä särki päätä sen verran, että ilmeeni ei pysynyt kurissa...

Toivon tosiaan, että oman muksun kohdalla pystyn sulkemaan korvat kovilta ja korkeilta ääniltä. Siis ei niin, että en välittäisi lapsen pahan mielen signaaleista, vaan niin että osaan toimia oikein vaikka korviin sattuukin. Mutta onneksi taitaa olla niin, että vaistot auttavat äidin hommissa oikeaan suuntaan. [:)]

Maikki: Kiva, että olet jaksanut palstoja lueskella. Itse olen lukenut vähän kaikkia palstoja mielenkiinnolla ja osallistunutkin. Varmaan sitä kautta itseenkin on tarttunut positiivista odotusenergiaa. Ja se on hyvä juttu se. [:D]
 
Welcome back Maikkimai! Ja kaippa tässä ajatukset hieman on
itse kullakin muokkaantuneet matkan varrella. Ja henk. koht. yritän
tehdä parhaani hioakseni suvaitsevaisuuttani, missä riittää edelleen
tekemistä, joskin olen jossain määrin edennyt parempaan suuntaan.
Tarkoitan suvaitsevaisuutta noin yleisesti, ei pelkästään niitä muiden
mukuloita kohtaan.
 
Onneksi en kuitenkaan ole yksin tän asian kanssa, ja teitä muitakin
löytyy, joita ei muiden mukuloiden kitinät enempiä kiinnosta [:)]
Helpottaa aina, kun tietää ettei oo mikään friikki ja kaltaisia löytyy.
 
 
Nyt muuten jaksaa intoilla! Maanantain vastaisena yönä rysähti lapsivedet puolilta öin, aamulla sairaalaan ja lapsi syntyi tiistaina klo 4.38. Synnytys oli siis pitkä, kivulias ja IHANA! Poika tuhisee kainalossa ja olo on onnellinen. Kertoilen sitten tarkemmin kun päästään kotiin.
 
Mulla tapahtui toi turpoamisen ihme juuri ennen synnytystä. Tai siis sen alkua... Muutenhan mulla ei turvotuksia juurikaan ollut mutta varmaan lasketusta ajasta asti oli sormet ja pohkeet turvoksissa. Runsas vedenjuonti auttoi!

Päästiin eilen kotiin. Eilen myös tapahtui illalla maidonnousu. Kuppikoko tärähti kahdella ylös. Ei siis kannata ostaa ennakkoon ainakaan kovin monia imetysliivejä... Pieneksi jäi mun liivit. Ja itku ja parku oli valtava kun kipu rinnuksissa oli melkoinen, jälkisupistukset iski ja maidonnousuun liittyvä hormonimyrsky viimeisteli homman <:D Mies lähti akuutisti rintapumppuostoksille :)

Tunteet on ollu todella pinnassa synnytyksestä lähtien. Itku tulee herkästi ja sille EI ole loppua kun se alkaa. Itken onneani. Itken kun mies ja lapsi on niin ihania. On se jännä kun nuo tunteet puhkeaa. Etukäteen jännitin että mitä jos se oman lapsen syntymä ei tunnukaan miltään. Vaan itku tuli kun poika näki päivänvalon. Ja tiedän että jos en poikaa tuntisi niin ärsyyntyisin sen huudosta julkisilla paikoilla. Nyt sen ääni on maailman kaunein.

Ja maallisiin asioihin palatakseni - voi itku että on perse kipeä... Väliliha leikattiin synnytyksen yhteydessä syvään ja se tuntuu... Ei pysty istumaan vieläkään. Onneksi kävely jo sujuu!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top