Jos ei jaksakaan intoilla

Hejssan!
Meillä on pää kiinnittynyki jo RT:n (rv36+4) eli nyt vaan odotellaan millon se haluaa porautua ulos asti. Koska minä alan todenteolla olla kyllästynyt tähän ainaiseen närästykseen, ikuiseen päänsärkyyn ja väsymykseen. Inhottaa kun en saa itse leikattua varpaankynsiä, en pysty lenkkeilemään pakkasilla ja koirat kerkee palentua parat jo alaovelle kun mä joudun sipsuttelee. Mullakun talvikengätkin on kaikki saappaita, ja nilkat on niin turvoksissa ettei mene saappaat jalkaan :(
Ja sitte nää raskausarvet.. ohhoijaa, onnellisia ne,joilla niitä ei ole, mulla niitä on mutta osan on hyvin saanut häivytettyä sillä BodyShopin raskausarpivoiteella.. Raskauskiloja ei tosin ole tullut kuin 9kg kokoaikana, mikä on aika hyvin.. mutta sekin on sitten menny tonne peppu/reisiosastolle, että näinköhän sinne sairaalaan jää laisinkaan :S

Himoja muuten, lakritsi. Ja ei mikä tahansa lakritsi, syön pussikaupalla Kouvolan lakritsia, se on niin hassun makusta. Onneks on ollu verenpaineet kunnossa, on saanu syödä lakuja ihan rauhassa.

Moon - minä hain kanssa näitä äitiyspäivä/vanhempainrahajuttuja 6kk tulojen perusteella, mutta päätös kun tuli, olivat tehneet sen v.2008 tulojen perusteella kun ne oli muka suuremmat. Eli tekevät kuitenkin päätöksen sillä perusteella, mikä on sulle edukkaampi. Mutta mulla samoin, työnantaja maksaa sen 3kk palkkaa - käytännössä siis erotuksen siitä mitä KELA on myöntänyt ja palkka olisi. Muistithan pistää KELAn päätöksen palkanlaskentaan?

Ja meillähän on jo kaikilla alkanu äitiysloma? Eli nyt vaan odotellaan kuka jakautuu ensin ;)
Tsemppiä!!
 
kun jäin äitiyslomalle, sain töistä ihan normi palkan (saan muutoinkin siis ansiosidonnaista äitiyspäivärahaa, virka kun on alla). palkkatoimistossamme asiat on aina iiiiihan sekasin. itse sain työnantajan taholta viestiä, että mun ei tarvitse palkkatoimistoon toimittaa mitään papereita, että esimies hoitaa nää puolet. mutta silti on maksettu mulle nyt normipalkka ja liiton jäsenmaksut päin kuusta. "nice". kiva itte tarkkailla näitä asioita, kun ei näistä tahdo ymmärtää mitään. olis niin helppoa, että ihmiset jotka työkseen näitä asioita käsittelee, osais oikeesti asiansa. nyt odottelen selvitystä palkanlaskijalta, että mikä tässä oikein mättää, ja miten mulle rahaa oikein maksetaan.

jos saa muuten ansiosidonnaista äitiyspäivärahaa, riittääkö, että on toimittanu vain työpaikan palkkatoimistoon verokortin vai pitääkö kelalle toimittaa jotain??
 
Noniin, taas näitä aamuja/päiviä jolloin menee hermo ihan kaikkeen.

Totesin eilen, että tältä mammalta on auton ajaminen loppu ennen synnytystä. Pakko yrittää selvitä kulkemaan julkisilla ja vaappumaan tuolla suurissa lumimäärissä. Automme parkkipaikka sijaitsee autokatoksella ihanasti kahden rännin välissä ja onnistuin sitten samaan auton sutimaan ja törmäämään toiseen ränniin sillä seurauksella että kylkeen tuli pieni skraadu ja ilmeisesti rengaskin meni puhki. Hyvä, että sain auton jotenkin parkkiin!! Miehen oli tosi kiva lähteä yöksi töihin ja soitti jälkeenpäin, että oli jääny motarinvarteen ja rengas oli pamahtanu. Kännykästä oli loppunu akku, mutta onneks osasi homman. Eikun tunkki esille ja onneks oli vararengas autossa.

Lisäks oon kolme yötä nukkunu nyt 4-6h unilla. Mies kun tulee aamulla töistä, ei jotenkin käsitä, että mä nukun! Ei musta oo keskustelemaan, juttelemaan, silittelemään tai jotain muuta vastaavaa. Ei aina tunnu ymmärtävän, että oon siihen mennessä saanu nukuttua jonkun 2-3h että olen OIKEESTI tosi väsyny ja päätä särkee. Sitten kun se nukahtaa, meikäläinen jää valvomaan sänkyyn. Ei muuta kuin ylös ja keksimään, miten 8h olen kotona hissukseen ennen kuin hän jaksaa nousta ylös. Huhhhuh! Menee vaan hermo.

Tänään aamulla alkoi kertomaan tuosta rengasvahingosta yms. Ymmärrän, että se oli hänelle kurja tilanne. Mulle vaan jäi päähän se, että minä olin rikkonut renkaan ja aiheuttanu sille kurjan tilanteen. En siinä mietinnöissäni sitten saanu enää unta.

Neuvola-aikakin on tälle aamupäivälle. Onneksi bussilla pääsee ovelta ovelle ja vain alle 10minuutin matka. Mutta kiva mennä sinne silmät haikurana, päänsäryssä ja täys vitutus päällä tähän odottamiseenkin.

Arrrg! Pakko oli tulla tänne vuodattamaan, että saa osan ärsytyksestä ladattua ulos. En haluis miehelle sanoo mitään pahasti. Siitä ei nimittäin taas hyvää sitten seuraa....
 
KiCa: Tuttua kauraa tuo miehen ymmärtämättömyys. Meillä onneksi on helpottanut loppua kohti, ts. toinen kolmannes oli yhtä tuskaa, tappelua ja itkua. Tässä loppuvaiheessa valtava pötsi on jo niin kouriintuntuva asia että mieskin alkaa tajuta sen lapsentulon samalla lailla kuin itse on tajunnut jo pitkään - samoin kuin ymmärtää jo että se aiheuttaa vaivoja. Mutta aikaisemmin tuli kyllä sanomista jokaikisestä asiasta. Ja aina sain vaan kuulla olevani "vaikea" ja joka ainoa täysin oikeutettu kiukkukin laitettiin "noiden hormonien" piikkiin. ETTÄ ÄRSYTTI!
Mulla menee kanssa yöt aika unettomasti, pahimmillaan just tota 3-4h/yö ja välillä onneksi vähän enemmän. Ja auta armias jos joku asia painaa mieltä - silloin on ihan turha haaveillakaan nukahtamisesta! Mutta terkkari puhui neuvolassa nukahtamislääkkeiden mahdollisuudesta. En koe tarvitsevani niitä nyt kun kuitenkin jaksan touhuta mutta muuten olen kyllä ennen raskautta ollut niihin tyytyväinen unettomuuden iskiessä. Kannattaa ottaa siis puheeksi neuvolassa!

KultaHauki: Mulla noi tukiasiat hoitaa työpaikkakassa (Kelan alainen) eli ovat palkkiksen kanssa tekemisissä keskenään. Esimiehethän ei tienneet mitään noista asioista (tällä alalla ei hirveästi synnytysikäisiä naisia ole... ainakaan vakiviroissa) mutta toi kassa on onneksi osannut asiansa ja selvitellyt asioita niin palkkikseen kuin minullekin. Ja käytännössä siis työnantaja maksaa mulle palkkaa ja kassa maksaa sen 3kk ajan tuet työnantajalle.

Tänään oli se neuvolan kontrollikäynti mutta enpä tullut taas hullua hurskaammaksi kun oli uusi terkkari joka ei ilmeisesti ollut ihan ajan tasalla (vaikka mukava oli toki). Ainakin ne verenpaineet oli muutaman mmHg:n alemmat joten ei niistä kaiketi huolta... No maanantaina taas neuvolaan. Ja tosiaan - sen se sanoi ettei vielä ole mitään merkkejä siitä että lapsi lähiaikoina olisi syntymässä. PRKL. Eli varmaan menee sen 2 vkoa yliaikaa. Eli paino ehtii nousta vielä ainakin 6kg ja osan on pakko kuulua siihen vauvaankin eikä vaan mun perseeseeni... Voin varmaan siis alkaa unohtaa alatiesynnytyksen ihan tyystin [:(]
 
Oletteko käyneet synnytys- / perhevalmennuksissa?
Itse olen niistä kauniisti kieltäytynyt ajatellen ottaa
tulevan avoimin mielin ilman mitään erityisiä ennakkokäsityksiä
ja tekemättä suunnitelmia miten kaiken pitää sujua.
 
Sen verran kuitenkin kiinnostaisi tietää, että ne jotka
valmennuksissa ovat käyneet, oletteko tunteneet saavanne
jotain informaatiota, mikä esim. tuli yllätyksenä tai mitä voisi
pitää erityisen tärkeänä synnytystä ajatellen?
 
Kyllähän sitä noita opuksia on tullut selattua ja niistä melko
hyvin saa kokonaiskuvan synnytyksestä. Kaivelen tässä vaan
"spessu"-juttuja, jos sellasia edes on olemassa?
 
corolla: Synnytysvalmennusta ei täällä seudulla ole tarjolla ollenkaan. Synnytysosastoon käytiin kyllä tutustumassa opastetusti ja netissä oli joku valmennussivusto joka suositeltiin lukemaan etukäteen. Käynti oli hyvä mutta se sivusto nyt oli sitä perus lääke-esittelyä... Ei noi kivunlievitykset päähän jää ennen kuin on tuntumaa siitä minkälaista se kipu sitten on. Ja uskon että eiköhän ne kätilöt ja lääkärit asiansa osaa jahka synnytykseen päästään.
Perhevalmennuksia oli muutamana iltana. Eka oli jotain fysioterapiahommaa ja hammashuoltoa (ei mitään uutta), toinen oli keskustelua vanhemmuudesta (me jätettiin se väliin), kolmas rentoutus (ihan mukavaa mutta ei välttämätöntä), neljäs vauvan hoito ja imetys (tästä tuntu olleen oikeeta hyötyäkin!). Viidentenä kertana oli siis se tutustuminen synnytysosastoon ja se piti itse sumplia sitten valitsemaansa sairaalaan. Ja se oli siis mielestäni hyvä: kiva tietää mihin on menossa ja mitä siellä suurinpiirtein tapahtuu! Mutta mitään semmosta "must" juttua ei noissa mielestäni ollut eli varmasti pärjäisi loistavasti ilman noita valmennuksiakin!
Mulle ehkä se isoin juttu oli se että olin syksyllä tuolla samassa sairaalassa hoidettavana ja se tuli sillä lailla tutuksi (joskin kirurginen osasto...) kun olin aluksi vierastanut ajatusta koko Hyvinkäästä - meidän kun piti alunpitäen synnyttää Lohjalla. Muutettiin sitten ihan eri paikkakunnalle niin vaihtui sairaalakin (ja neuvola yhyy).
Mutta eiköhän noi synnytykset mene kaikilla ihan omalla painollaan ammattitaitosen henkilökunnan avustamana.

Nyt pitäs saada aikaseksi kauppareissu. Oon riemuinnu etukäteen että onpa jotain tekemistä kun pääsee ruokakauppaan mutta en meinaa saada sitten lähdettyä kun jumitan koneella [:D]
 
Voin helposti yhtyä Moonin fiiliksiin valmennuksista. Eli ilmankin olisi pärjännyt. Tärkein meille oli se imetyksestä ja synnytyksestä kertova viimeinen valmennuskäynti. Videolla esiteltiin synnytysosasto ja kaikki lääkkeettömät kivunlievitysvaihtoehdot. Täällähän ei pääse tutustumaan synnäriin etukäteen.

Ja tietysti puhuttiin paljon siitä epiduraalista myös. Imetysosuudessa oli mielenkiintoisinta oikean imetysotteen kertominen. Eli siis se, että vauvelin pitää saada käytännössä melkein koko nänni suuhun kerralla. Se tuli minulle yllätyksenä. Ihmekös tuo, kun esikoista odotan.

Mutta juu, se tärkein lause tuli kuitenkin viimeisen käynnin lopussa: Sairaalasssa opetetaan kädestä pitäen vauvan hoitoa. Kotiin ei tarvitse lähteä, jos on epävarma olo imetyksen, kylvetyksen tai muun suhteen. Sairaalassa saa olla niin pitkään, kuin tarve vaatii.
 
Kiitti vastauksista Moon ja Maippi.
 
Kävin neuvolassa eilen ja sano, että mukula ei tunnu
kovin isolta, vaikkakin mulla on reilun kokonen maha,
kuulemma sillä on vielä runsaasti tilaa kasvaa siellä.
Eikä siitä kuulemma tule viiskilosta vaikka söisin kuinka
paljon runebergin torttuja...
 
Ilmeisesti mulla on vaan toistakymmentä litraa lapsivettä,
ku maha on niin kauhian iso [:D]
 
Supistuksia odotellessa...
 
Mulla on vauva melko pieni, mutta mun vatsa on tosi iso, siis oikeesti ISO, ja lapsivettäkin mulla on tosi vähän, mutta just sen verran kuulemma että vauva sillä pärjäilee sektioon asti. Et mulla ei mahan kokoa selitä edes se runsas lapsiveden määrä..
Kai se on kiinni vaan omasta kropan muodosta, kohdun muodosta, sekä kohdun asennosta. Tai en oikein tiedä sitten edes että mistä :D
 
corolla, meillä perhevalmennus oli 5 eri kertaa, aina puoltoista tuntia/kerta. Tavallaan oli ihan turhaa, mutta tutustu vähän noihin muihin odottajiin naapuristosta. käytiin niistä neljässä, parilla kerralla oli isille omat isäryhmät ja ne oli kuulema ollu ihan hyödylliset. Ja yks kerta oli ihan parisuhdekerta, missä oli parisuhdeterapeutti pariskunta kertomassa miten pitää parisuhde kunnossa :)  ja siinä samalla ne jako sitten jotain noita lutkujen ristiäis-matskuja ja kerto seurakunnan kerhoista.

synnytysvalmennusta ei kait oo ollukaan, en oo kyllä selvitellykään, mutta pelkopolille ne minut lähetti ku kieltäydyin synnyttämästä ja sain vaan kamalia paniikkikohtauksia kun piti synnytyksestä puhua tai sitä ajatella. se perhevalmennuksen synnytys-kerta, missä kerrottiin millon lähtee sairaalaan ja katottini joku video - itkin tärisin ja panikoin 2tuntia sen jälkeen. Mutta pelkopolin kautta pääsin ihan yksityiselle synnytysosasto kierrokselle jutteleen kätilön kanssa ja tutustumaan paikkaan. Samoin kävin lapsivuodeosastolla ja toki mieheni oli mukana molemmilla käynneillä :)

Minä en tosiaan ole lukenut etukäteen juurikaan mitään netistä, mitä nyt ircissä keskustellu muiden odottajien kanssa mutta esim. synnytyskertomukset jätän suosiolla lukematta ja kuulematta. Mulla on vieläkin vähän semmonen asenne, etten juurikaan intoile, vaikkakin odotan jo kovasti vauvan syntymää :)

Olenkin juurikin vähän omatuinen.. :)
 
Viimeinen lasketun ajan puitteissa oleva perusneuvolakäynti takana. Ja nyt pääsee tuulettamaan: paino -100g! Jee! Kannatti syödä laskiaispulla ja pari runebergintorttua viikolla [:)] Alapaine taas hiukan koholla mutta eipä ole tullut kertaakaan istuttua sitä 15min ennen mittaamista.
Huomiselle tuli passitus neuvolalääkäriin kun mulla on ihan kokoajan jano ja tulee juotua vettä litratolkulla päivittäin. Ite en osaa olla huolissani kun olen ennen raskauttakin ollut ihan mieletön vesisieppo (ilman diabetestä siis -tutkittu on). Lähinnä meinasi iskeä paniikki kun terkkari käski vähentämään juomista kahteen litraan päivässä. KÄÄK, melkein tuohon aamuaikaan mennessä olin jo kerenny juoda sen verran ja pitkä päivä olisi edessä...

Toivottavasti ei ensi viikolla tarttis enää mennä neuvolaan. Ensi viikosta lähtien ne käynnit on sitten kaksi kertaa viikossa. Toisaalta oispa sitten jotain tekemistä <:)
Miehellekin tuli nyt lomautus joten meitä on kotona kaksi turhautunutta. Mä menisin kyllä mielelläni vaikka töihin että saisi ajan kulumaan ja talouden balanssiin!
 
Neuvolaterveisiä täältäkin. Vauvan sykkeet ok ja verenpaineetkin ovat asettuneet. Tai no, alapaine yhä koholla, mutta alle sadassa pysyttiin kuitenkin. Sf-mitta oli huikeat 34 senttiä. Eli ei ole vauva laskeutunut. Ilmeisesti menee yli lasketun ajan, niin ainakin neuvolan täti arveli. Kiva kiva. Mutta minkäs teet, tuskin sitä muksun laskeutumista voi mitenkään itse edesauttaa. Ainakaan neuvolasta ei siihen saanut mitään neuvoja.
 
Vauva terveisiä täältä.

 Poika syntyi 1.2 mittaa oli 3920 grammaa ja pituutta 53 cm.

Synnytys meni kuin unelma, ainoastaan siinä kohdassa ajattelin että mä lähden takaisin kotiin, kun lääkäri kokeili käsikopelolla vauvan kokoa ja sanoi "nelikiloinen", eka ajatus en synnytyä, toine ajatus mä lähden kotiin.  Mutta no.. kyllähän luonto hoiti homman ja sain pukattua pihalle ja vielä ilman sotavaurioita.

 Vauva-arjesta.. no aika hiljasta on. Toinen nukkuu, syö, nukkuu, kakkaa, syö... nukkuu.. nukkuu... ja mä pyörittelen peukaloita :)
 
Riiuzka onnittelut pojasta! ja kyllä se peukaloiden pyörittely vielä loppuu [:)] älä huoli. ystävälläni on kuukauden ikäinen poika ja 2viikkoa oli lepposta, sitten ainakin niillä alkoi kovat yövalvomiset.
 
Kica .. juu näinhä mä kokoa ajan itselleni hoen "kyllä tätä hilajisuutta vielä kaivataan.."

 Ehkä tässä on kuitenkin se, että sitä käy jotenkin niin ylikierroksilla.. vieläkin. Mutta kohta varmaan hiipuu... tai sitten ei :)
 
Onnea pikkumiehen johdosta Riiuzka! Eihän poju niin hurjan iso ollut. Itselle on tulossa tyttö ja hän taitaa päihittää sinun vauvasi kokonsa puolesta. Laskettuun aikaan on vielä 11 päivää ja typy ei osoita mitään merkkejä halukkuudesta poistua yksiöstään. Ei supistuksia tai muitakaan kohdunkaulaa valmistavia "oireita". Sf-mittakin sen kuin kasvaa vain, joten... Jännityksellä odotan millainen synnytys on tulossa ja minkä kokoinen vauva. [:)]
 
Onnea myös omasta puolesta Riiuzkalle :)
Ihana myös kuulla, että vauvan kanssa on mennyt helposti :)

Itse odottelen vielä sitä omaa ihmettä tapahtuvaksi. Tänään oli neuvola ja kaikki on oikein hyvin. Huomenna äippäpolilla yliaikatarkistus (kasassa se 41+5) ja toivon todellakin, että olisi tilanne siinä vaiheessa, että käynnistävät. Seinät todellakin alkaa kaatua päälle tästä odottamisesta ja tietysti hieman arveluttaa minkälainen jööti sieltä on tulossa.
Toisaalta huomennahan se kokokin sitten selviää ja katsovat ettei liian isoksi ole päässyt.

Supistuksia on joka päivä vähän, mutta ei mitään kivuliaita ja pikkuinen liikkuu todella ahkerasti. Mulla on jo sisuskalut kipeänä näistä punkeamisista kun sitä tilaa ei siellä varmasti enää ihan liikoja ole.

Yöunet vaihtelee. Joskus saatan nukkua pitkät unet ja joskus ihan pätkissä, kuten viime yökin. Heräsin joskus 03 aikaan vessaan ja sen jälkeen en juuri kovin montaa silmäystä torkkunut. Toivottavasti tänä iltana väsyttäisi kunnolla. Nukkumaanmeno jopa hieman ärsyttää kun miettii, että tuleeko tästä taas "hyvä yö" vai meneekö hankalaksi..
Noh, ei tätä enää kovin kauaa voi kestää, mutta kiva vähän tänne purnata kun varmasti monta muutakin samassa tilanteessa.. :)
 
Maippi, Seksi, Siivous ja Sauna, näillä saat vauhtia
mukulaan :)
 
Järjettömin neuvo tähän mennessä, suoraan vauva-lehdestä,
"Älä nyrpistä nenääsi kakkavaippaa vaihtaessasi, vaikuttaa
lapsesi kehitykseen."
 
Tän neuvon perusteella meidän mukulasta tulee tosi kieroon
kasvanu nenän nyrpistelijä.
 
 
 
Corolla, hyvä ässiä nuo kolme. [:)] Eivät vaan ole vielä tehonneet. Onko sulla toiminut, eli supisteleeko jo lupaavasti?
 
Ei mulla ole tullut vielä yhtäkään supistusta,
että täysin varautunu, että maaliskuulle menee.
 
Ainoot kokemukset supistuksista on edelleen ne
ruokamyrkytyksestä johtuneet kivuliaat supistukset
viikolta 25 (tai jotain).
 
Noh, ei tässä jäniksen seläässä ollakaan. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top