Pöppis, eikse niin mee, että kun toivoo, ettei tärppäis, niin sit tärppää [;)] hihhih. Mä en enää luota mihinkään semmosiin klassisiin oireisiin sinällään, ennenko ne jatkuu pidempään ja on semmosia et ei voi muuta olla [:)] Just tommosen takii, jos yhtäkkii oireet muuttuukin, ja tissit arkautuu oviksen jälkeen, sitä sit toivoo ja putoo heeeeeeemmmetin korkeelta kun saa käsiinsä negatiivisen ja sit siinä samassa puna-armeija tuleekin rytisten... [:@]
Miplis, koita nyt ottaa kaikki ilo irti vielä (helpompi sanoo ku toteuttaa... i know..) ennen ku r-testiin plussa tulee, rentoudu, nauti joka hetkestä [;)] Mikäs siinä parempaa, eikös stressittömyyskin oo yks hyvä keino, kun yrittää raskautua, mitä vähemmän stressiä ... niin jotain [:-] limakalvoihin sekin vissiin vaikuttaa [8|] ja ovikseen, tietty [:D]
Tatjuska, on se vaan oikeesti ihanaa kuulla tommonen uutinen pidempään yrittäneeltä, kun kuitenkin ite on alkutaipaleella sinällään vielä, tietääpä että joku toivon kipinä on... [:o] Ei, mut ihan ältsin onnellinen olen sun puolesta [:)]
Joo ja tervetuloa uusille! [:)] Uutta verta kehiin, ku nää pidempään olleet jotkut häipyilee tonne odottajiin [;)]
omaa napaa...
Oudommaks menee.... kp58...
Eilen sitten tuli puhelu, joka ainakin mulle oli suuri helpotus sinällään [:-]
Uusillekin selitän asian nopeasti lyhyesti (tosi lyhyesti... [8|]) alusta:
Olin kesällä raskaana, positiivinen pärähti 8.7... 19.7 alko outo vuoto, jota neuvolasta sanottiin et ei varmaan mitään hätää. Ajateltiin sitten oottaa nt-ultraan asti, ja stressi kasvo vaan. Tiesin alitajuisesti, ja osasin odottaakin huonoja uutisia.
Valvoin yön ennen ultraa, mentiin äitiyshuollon ultraääniyksikköön, jännitti ihan vietävästi, ja sitten odotellessa, kellon lähestyessä kymmentä purskahdin itkuun. Lääkäri kutsu huoneeseensa, ja ei noteerannu millään lailla sitä, että itkin aika vuolaasti. "pöksyt pois ja pöydälle" ja sitten seuraava kommentti, tuntu ihan sille ku joku olis rutistanu mun sydämen kylmällä kourallaan totaalisen ruttuun... "ootko sä kuule tyttö raskaana ollenkaan ?!?!?" sanoin saaneeni plussan ja kerroin vuodosta.
Lääkäri ei sanonut yhtikäs yhtään mitään, ja kappas, sitten rupesi tavaamaan mulle, "että nyt kuule tyttö otetaan tommonen raskaustesti, verestä, meet labraan, annat lähetteen, ja kerrot että mitataan hormoni HOOOOOO - CEEEEE - GEEEE, ymmärsitkö?" [:@][:@]
Hoitaja pahoitteli syvästi ja sano että näitä sattuu... Siis, anteeks mitä sattuu, kukaan sanonu sanaa keskenmeno siinä vaiheessa ääneen... Ja lääkärikään maininnu mitään siitä, että suljetaan kohdunulkonen raskaus pois laskuista...
HCG tosiaan oli nollilla ja en mitään ohjeita saanu tulevaa varten. Neuvolaan soittaessa sain kuulla lääkärin diagnoosin : ilm. keskenmeno.
Oli ihan luulosairas/hullu olo, tytöttelee tollain.. Pakkohan siitä oli valitus tehdä. Suoraan ylilääkärille siis, ku tää no. lääkäri oli äitiyshuollon johdossa.
Ylilääkäri siis soitti eilen, (ihan niille vanhoille ketä jaksanu lukee mun romaania... [8|])
pyysi mun version tapahtuneesta ja pahoitteli erittäin syvästi. Sanoi, että tulee puhuttelemaan rankalla kädellä tätä lääkäriä. Siitä tuli hyvä olo[:)]
Muuten on hyvin lähteny koulu alkuunsa. Mitä nyt sitten tänään oudoista oudoin juttu [8|]
Ihan yhtäkkiä semmonen about 1h kestävä tosi tosi tosi etova huono olo. [:'(] En pystyny tekeen yhtään mitään, kuuntelin musiikkia pään nojatessa käsiin ja hengitellen rauhallisesti, vaikka olikin kesken koulupäivän. Onneksi tuolla on noinkin vapaata hommaa... [8|]
Outoa...
niin ja menossa kohta 2kk täysin menkkavapaata aikaa... HUOH[>:]