Moips,
tulinpas vielä aukomaan päätäni täällä käydystä vähähiilarisesta ruokavaliosta. Täältä suunnalta isosti peukut pystyyn sen puolesta! Itse karppasin (silleen järkevästi, en ketokarppaamalla) melkein vuoden ja painoa lähti, vaikka laihduttaminen ei ollut edes ensisijainen tavoite. On aivan uskomatonta, miten suuri vaikutus voi olla juurikin vehnän ja sokerin täydellisellä poisjättämisellä!
Eli omasta kokemuksestani sanoisin näin: raskautumisvaiheessa ei kannata missään nimessä alkaa varsinaisesti laihduttamaan, mutta jos ylipainoa on, on juuri tuommoinen ruokavalion järkevä rukkaaminen parasta mitä voit itsellesi tehdä. Karppauksessa (tai miksi sitä sitten kutsuukin) ei nimenomaan ole kyse ihmedieetistä, vaan järkevästä tavasta valita ravintoa lautaselle.
Ehdottomasti pois: peruna, pasta, riisi, VEHNÄ, SOKERI
Vähennä (mutta älä lopeta kokonaan): ruisleipä (valitse 100% rukiista tehty leipä, pari palaa päivässä on hyvä), hedelmät (ei kilokaupalla, yksi päivässä riittää), mehut (tulee aivan älyttömän helposti hedelmäsokeria).
Ketoosiin ei kroppaansa kannata tainnuttaa silloin kun haluaa jälkikasvua, tai sitä jo kantaa. Ja asia, joka monen on vaikea muistaa ja sisäistää: rasvaa pitäisi uskaltaa käyttää. Ihan siis oikeasti voita ja öljyä. Ja ei mitään halvatun kevytkermalitkuja. Kun laitat kermaa, niin laitat sitten ihan oikeeta tavaraa - ei sitä litraa tarvita kun maku tulee vähemmästäkin.
Eli paaaaljon vihanneksia ja salaattia, kananmunia, raejuustoa ja rahkaa, kunnolla lihaa, kanaa ja kalaa. Karppaus.info -sivustolta saa lisää tietoa ja vinkkejä etenkin kokkailuun. Voin kertoa, että mistään ei koe luopuvansa kun oppii vaan valmistamaan ruokaa uudella tavalla. (kannattaa muuten karppaajien foorumia lueskella pienen kriittisyyden voimin, siellä on aika hc-asianharrastajia joukossa vahvoine mielipiteineen... Eli omaa itseään kuunnellen, mutta ei itseään huijaten kannattaa vähänhiilihydraattista ruokavaliota minun mielestäni noudattaa).
Sokerin pois jättämisen vaikeus: noh, se ei todellakaan välttämättä ole helppoa. Mutta se saattaa lohduttaa, että sokeriin tulee riippuvaisuus. Eli kroppa on tottunut saamaan x määrän sokeria, joten se osaa sitä myös vaatia. Eli: kropan voi myös opettaa POIS sokerista. Se vie fyysisesti noin kolmisen päivää. Tapariippuvuus voi istua tiiviimmin, mutta niinhän se aina. Jos tähän ryhdyt, huomioi erityisesti myös piilosokeri (esim. maustetut jugurtit, murot, einekset, maustekastikkeet kuten ketsuppi... kaikissa on ihan hurja määrä sokeria!).
Ja sitten kun pieni kyytiläinen tärppää matkaan... Noh, onnea vaan että mikään maistuu tai pysyy sisällä! [:D] Mutta siitä alkaa sitten toinen vaihe ja uudet kujeet. [;)]
Ihan vaan rohkaisen opettelemaan uuden ja terveellisen tavan syödä. Se on aivan käsittämätöntä, että laihduttamattakin laihtuu (ja minä en todellakaan, TODELLAKAAN, ole mitenkään helpostilaihtuvaa sorttia...). Ja se mikä minusta tässä on parasta, on se olo. Kun ei turvota (mihinkään aikaan kuusta) ja kroppa vaan pelaa niin hyvin. Eikä tule sitä lounaan/illallisen jälkeistä väsymystä (a.k.a hiilarikooma). Ihan huippua.
Voisin toitottaa vähien hiilarien puolesta vaikka kokonaisen kirjan verran, mutta onneksi mm. Heikkilä on sen jo tehnyt. [:D]
Cava