Itkettää ihan miltei kaikki. Mies on ollut koko raskauden etäinen, hyvä että halauksia joskus saanut. Kateellisena luen kun jonkun mies hieroo tai hoivaa... Isoin murhe kaiken muun päälle kun hautajaiset tulossa ja tilanne on muutenkin rankka mutta sitten suku halusi pitää tilaisuuden meillä. Itselle tuli juuri pakkohuilia, ja meillä on miehen kanssa täysin eri näkemys mitä tarkoittaa että mun pitää olla levossa. Paljon on asioita mitä hän ei näe tarpeelliseksi tehdä, kun vieraita suostunut meille ottamaan, tai sitten isoja näkemyseroja joista ei päästä yhteisymmärrykseen. Itse laittanut kotia vauvaa varten valmiiksi ja siistiksi, ja oli juhlat tai ei mutta nyt kun siivoaminen on minimaalista niin kyllä pitäisi ymmärtää että juhlien jälkeen pitää siivota. Kukaan ei jää siivoamaan ja mies ei koe siivousta mitenkään tarpeellisena. Keljuttaa :/