Ja taas tippa linssissä kun...

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Jebsu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
..ja jos ei hautajaisissa saa itkeä, niin missä sitten? Osanottoni Mannavilja minultakin, mummut on tärkeitä ihmisiä. En tiedä miten selviän siitä hetkestä kun joskus täytyy sanoa hyvästit toisellekin mummulleni. (Tulee itku pelkästä ajatuksesta).

Perheasiat saa nykyään näemmä herkistymään erityisesti. Mietin tuossa eilen töihin ajellessa, että ensi joulu onkin ensimmäinen moniin vuosiin kun minä en ole töissä. Ja että kuinka on sitten ihan erityinen joulu kun on perheessä pieni lapsi. Ja itkuksihan sekin työmatka sitten meni.
 
Neljä jaksoa katsottu Greyn anatomiaa putkeen ja itketty joka jakson aikana :arghh:
Onneks mies ei oo ollut kotona kuulemassa :rolleyes:
 
Mä taas itkin (ja nauroin omalle itkulleni) yks päivä, kun mies facessa oli sopinut ostavansa tv:n joltain rouvalta. No, huomasi sitten seuraavana päivänä, että se onkin aika kaukakana, niin jätti hakematta eikä ilmoittanut tälle rouvalle.

Siis tyhmää käytöstä, mutta ei nyt ehkä sen itkun arvoista, minkä väänsin :p Ei tainnut mun viesti mennä perille, kun kyyneleet valuen ja nauraen yritin sanoa, että tosi perseestä tuollanen häneltä.
 
Pirates of caribbean maailman laidalla, loppu puolisko ku will ja Elisabeth hyvästelee toisensa. En ees katsonu tuota ennen ku korkeintaan sen viisi minuuttia, niin kyyneleet vaan alko valumaan..
 
Luulin jo, että on herkistelykausi loppunut - mutta mitä vielä!
Kävin isoäitiä katsomassa (96-vuotias supermummu), ja kun hän alkoi harmittelemaan kuinka vaarilta on jäänyt kaikki lapsenlapsenlapset näkemättä, niin johan oli itkussa pidättelemistä. Vaari on siis siirtynyt ajasta iäisyyteen jo vuonna -89...

Ja tottakai illan Game of Thrones avasi hanat myös. Perinteinen kauden päätös taas. Ja mikä siinäkin on että ratkaisut tulee aina muka yllätyksenä, vaikka olen tähän mennessä ilmestyneet kirjat lukenut...
 
Purskahdin itkuun suihkussa pari päivää sitten kun tajusin että tämä pitkä, raskas ja henkisesti mieltä kasvattava taival on "kohta" ohi :rolleyes: tosin sen jälkeen oon ollut itkuinen siksi että olen henkisesti niin loppu kun ei onnistu enää siivoilut sun muut vaan kaikkeen pitää pyytää mies apuun.. ottaa egon päälle.:facepalm:
 
Mies huijasi minua aamulla, että oli lähettänyt viestin eräälle ihmiselle, etten alkaisi itkeä koska hän oli taas jättänyt ilmoittamatta jollekkin aikeistaan. (Kuten siis aloin itkemään, kun hän ei ilmoittanut tälle tv:tä myyvälle naiselle.. :D) Ärsytti että huijasi, niin teki mieli sanoa, että en kai mä nyt tollasesta olis alkanut itkemään ja ihan eri asia, mut ehkä se ero ei aukea muille niin hyvin... :D
 
Synnäritutustumisessa esittelijä oli kysynyt luvan yhdeltä aamulla synnyttäneeltä äidiltä että saako hän esitellä vauvan meille . No siinäkös oli 2900g tyttövauva naaman edessä tuhisemassa ni väkisillä kostu silmät (onnesta) ja tuli tarve saada vauva syliin paijattavaksi :love7 oli välillä pakko kääntää katse johonkin muualle ettei purskahda ihan itkuun siinä :smiley-ashamed005

Kaikki ne tunteet mitä tutustumisen aikana kävi läpi patoutu sit ja ku lähdettiin pois ja tarkistin puhelimen niin sain tietää että koirani isä oli lopetettu - kuinkas sitten kävikään! Hallitsemattomasti hanat auki ja itkin kuin pieni lapsi :smiley-ashamed008
 
Itsellä oli sama kun käytiin keskolassa sillon pyörähtämässä ja ne pienet niissä kopissaan letkuissa ja peittoihin vuorattuina. Ja kun minusta näytti että oon ainut jonka silmät kostu.. Tuli tunne että pakko päästä pois...
 
Mä en kohta kestä itteeni. En tajua millon musta on tullu tämmönen ihme kiukuttelija ja raivostuja. Jos ei vaan joku asia mene mielen mukaan niin piru on irti. Ihan kauhea olo on, kun esikoisellekin turhan usein tulee kiukustuttua (uhmailusta sun muusta). Mitä pienenkin päässä liikkuu, kun äiti on tämmönen. :sorry:
 
Kiukuttelua on täälläkin ihan kaikesta, viimeksi eilen oli ihan kaikki mukamas pielessä ja lopulta itkin, etten halua olla enää päivääkään raskaana. Siis mitkä mielialojen vaihtelut, mulla vai? :P
 
minä sain kans kunnon itkuraivarit heti aamuun aikaseksi tulevia ristiäisiä koskien, miesraukka ei saanut edes aamukahvia juoda rauhassa. pitäisköhän tässä nyt kuitenkin ensin käydä synnyttämässä, ja eipä oo tainnut yksikään laps vielä ilman nimeä jäädä.. :shy:
 
Kuuma päivä = hiki = ahistaa = olo kuin merihirviöllä = ei voi lähteä ihmisten ilmoille = itkuraivarit kun mies lähti yksin kauppaan.
 
Helmeri tiedän NIIIN ton tunteen! Onneks täällä ei oo ihan hirveen kuuma ollu tänään, mutta eiköhän ne hikikelit tästä pikkuhiljaa ala :nailbiting: sit tääl on toinen joka vetää itkupotkuraivareita ku ei kehtaa lähtee ihmisten ilmoille :sad001
 
Raivareista mainitsin neuvolassa niin meidän ihana hoitaja kertoi että se on sellainenkin juttu että keho yrittää kehittää adrenaliinia ja siksikin niitä kiukkuja tulee, sitä tarvitaan rutkasti synnytyksessä. Ihanaa kuulla että asioille on jokin noinkin looginen selitys, hormonien lisäksi :)
 
... katselin teidän masukuvia :sad001 Kaikilla niin ihanat isot masut ja itellä vaan läskiä ja nahkalöllöä vaikka pitäisi olla vauvaa... :sorry:
 
Zeni oon kade sulle! Ei sillä ettenkö tykkäis omasta mahasta (oon oppinu pitämään siitä viimein :p ) mutta että siul on jo vauvi :) :)
 
Taas tippa linssissä, kun luin miehen työterveystarkastuslappua ja sielä oli voimavaroissa vaimo ja hyvä parisuhde. Voi vee.... tätä raskautta, miksi pitää noi kyyneleet olla niin herkässä! Onneks mies ei ollu kotona ;)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top