Jännittääkö

[Samsam]

Tällä hetkellä mua jännittää kaikkein eniten se, että saanko taas kärsiä aivan järkyttävistä liitoskivuista. Edellisessä raskaudessa meni nimittäin n. 6 vk niin, etten voinut maata, istua enkä kävellä. Se oli oikeasti tosi kamalaa.

Synnytys sinänsä - siis se kipu - ei jännitä. Edellinen kerta oli tosi hyvä kokemus. Se kyllä jännittää, että onko pikkuisella sitten kaikki hyvin. Sekin kyllä välillä pyörii tuolla takaraivossa, että päästäänkö edes sinne synnytykseen saakka.

 

[Titi-Uu]

Minäkippäs kerron vähä mikä jännittää ja oikeestaan stressaaki. Mua pelottaa, että mitä muut sanoo tästä raskaudesta ku ensimmäisen jälkeen(joka nyt 8 kk) toitotin kaikille, että käyn nyt koulut loppuun ja käyn vähä aikaa töissä ennen seuraavaa lasta. Ja tadaa! Tässä sitä taas ollaan taas raskaana. Toivottu lapsi siis vaikka ei yritettykkään. Suku, kun on joskus pahin niiden omien mielipiteidensä kanssa. Tulee varmasti kommenttia tyyliin: Eihän teillä oo varaa toiseen lapseen, miten jaksatte ku ensimmäinen niin pieni, miettikää nyt rauhassa mikä ois järkevää.... HUOH! Eihän kaikkea voi ajatella järjellä. Sit ku pelottaa jo valmiiksi kuinka sitä pärjätään kahen pienen kaa joiden ikäeroksi tulee noin 1 v 4 kk. Toivon, että tää toinen ois vähä helpompi vauva ku esikoinen. Mutta ei kai se auta. Se mikä ei tapa, ni se vahvistaa! Oon silti kauheen iloinen tästä vauvasta. Kuitenki ennemmin tai myöhemmin ois toista alettu suunnitteleen. Toivotaan, että tuolla masussa nyt kasvaa oikee vauva ja että sillä ois kaikki hyvin

Niii ja suosittelen kaikille luomusynnytystä lämpimästi! Esikoinen synty sillä tavalla (ei keretty antaa kivunlievitystä, ei edes ilokaasua). Koin, että pysyin tosi hyvin synnytyksessä mukana ja pystyin itse vaikuttamaan paljon sen kulkuun. Lämmin vesi tehosi tosi hyvin kipuihin. Seuraavan kanssa aijon vaatia itselle altaan käyttööni jos se ei ole varattuna.

 

[nuoriäiti]

Joo. Mies ei haluu tätä lasta. Mut sano et ei voi päättää raskauden jatkamisesta ku se on vain naisen asia nainenhan sitä kantaa.. vaikeeks kaikki menee jos 4jäs tulee. Ja sitä sun tätä. Mut ei hää suutu siitä jos päätän pitää ja siitä ei keskustella enempää.. et.. ITKEN TÄÄL SILMÄT PÄÄSTÄNI.. En tiiä mitä teen. Mun sisällä on olematon ihmisen alku moni maksas mitä vain että olisi samassa tilassa kuin minä aja nauttisi raskaudeataan onnesta itkien. Mutta minä itken et pitääks tehä abortti. Voinks olla itsekäs ja ajatella vaa itteeni ja pitää lapsen vai ajattelenko myös miestäni joka ei haluu lasta.

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app

 

[nuoriäiti]

Auttakaa mammat

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app

 

[Ninanu85]

Voi ei mikä tilanne nuoriäiti
Tähän ei varmaan ole mitään oikeaa ja väärää vastausta, ainoastaan se mitä te miehen kanssa päätätte.
Onko ihan mahdoton ajatus että istutte vielä monta kertaa alas ja mietitte kaikki vaihtoehdot kunnolla läpi?
Mielestäni päätöksen pitää sitten olla yhteinen, on se mikä tahansa, ja te molemmat sitoudutte siihen.

 

[nuoriäiti]

Mun mielestä päätös ei sais kans olla vain mum harteilla. Hää on tukena päätin mitä päätin. Mut en haluu päättää yksin. Mä mietin eniten sitä että kadunko ja mietinkö loppi ikäni et mul ois yks laps enemmän. Ja joo tiedän et kaik menee hankalammaks jos 4jäs tulee. Mut mun sisällä on vauva

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app

 

[nuoriäiti]

Mun lapset... anteeks en tiiä miks toi kuva menee noi päi.

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app

 

[MadR91]

Voi ei nuoriäiti, nyt kyllä miehesi vetäisi alhaiset :/ abortti on sitten sellainen juttu että sitä ei kannata löyhin perustein tehdä, haluan että jos päädyt siihen ratkaisuun, olet varma päätöksestäsi. Mies ei tiedä miltä tuntuu kun nainen osaa ajatella jo pientä vauvanalkua vatsassaan, oireiden kera. Miehesi varmaan lähinnä kyllä säikähti tulevaa neljän lapsen kanssa, et miten pärjäätte ja meni paniikkiin ja päästi sammakon suustaan.
Kannattaa vielä istua alas ja sanoa sun miehelle, että sä et halua päättää yksin sitä asiaa, mutta että mikä siinä neljännessä niin kovin pelottaa. Puhukaa asia puhki ja keksikää ratkaisuja mietittäviin asioihin. Kaikki järjestyy tavalla tai toisella, ja pitäis saada vaan mieskin uskomaan nyt siihen. Tsemppiä!

Sent from my HUAWEI P6-U06 using Vau Foorumi mobile app

 

[MadR91]

Mutta älä suostu aborttiin vain miehesi mielipiteen vuoksi. Sen on oltava asia johon myös sinä olet "tyytynyt", eli valmis.

Sent from my HUAWEI P6-U06 using Vau Foorumi mobile app

 

[nuoriäiti]

Riittääkö rahat 4jänteen. Ollaan vailla koulutusta sen verran nuoria ollaan. Ei töitä. Taas siirtyisi mun kouluun meno. Ja meil periaate et molemmat on läsnä lasten kaa ku ne on pienii.. uusi auto pitää ostaa ku ei mahuttas tohon ja isompi auti ni vakuutukset ja verot nousee, ruokaan menee yhden kerran taas enempi kaikki vauva jutut ostaa ku vanhat kerkesin hävittää ja ja ja. Kyllähän noita syitä mielehtä tuli.

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app

 

[nuoriäiti]

Tietty muuten 4jässä ei oo mitään vaikeeta eikä vauva arkea voita mikään.

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app

 

[MadR91]

Onhan nuita syitä aina vaikka muille jakaa. Mutta suomessa onneksi kukaan ei täysin ilman mitään jää, kun vaan uskaltaa apua hakea. Neuvolassa voi tuosta jutella ja siellä mietitään miten asiaa eteenpäin jne. Jos päätät pitää lapsen.
Miehellä on syyt, mut sun on päätettävä painaako ne sulle niin paljon ettet haluaisi lasta pitää. Jos haluat lapsen pitää niin kaikki järjestyy aikanaan.

Sent from my HUAWEI P6-U06 using Vau Foorumi mobile app

 

[Miss T]

Voi nuoriäiti, inhottava tilanne. MadH ja Ninanu jo sanonut kaiken mitä olisin myös sanonut. Ja todellakin kannattaa neuvolassa kertoa tuosta tilanteesta, siellä pystytään ohjaamaan avun ääreen. Esimerkiksi kirkolta saa kaiken tarvittavan, mitä vauvaa varten tarvitsee. Ja ihan ilmaiseksi, jos tilanne niin paha ettei raha yksinkertaisesti riitä. Voimia!

 

[Neljänäippä]

Titi-Uu: Peräkkäin ne lapset kannattaa tehdäkin, jos vaan mahdollista. Ja jos riittää rahkeet. :) Kyllä mä suosittelen. Ja sisaruksista tulee kovin läheiset toisilleen ja leikkivät paljon yhdessä=äiti saa vielä joskus juoda kahvikupillisen rauhassa kun lapset leikkii keskenään. Äläkä välitä muiden kommenteista, te elätte omaa elämäänne ja teette elämästänne just sellaisen kuin haluatte. Pääasia että te ootte onnellisia, ei oo väliä mitä muut ajattelee.

nuoriäiti: Kuuntele sydäntäsi. Tottakai järki kannattaa pitää mukana, mutta tollasissa asioissa mä ajattelisin sydämellä. Kyllä kaikki jotenkin aina järjestyy ja uuden elämän alussa on kyse kaikesta muusta kuin rahasta. Olisi kyllä hyvä kun istuisitte alas ja keskustelisitte asiasta vielä perinpohjin. Onkohan miehesikään oikeasti valmis tekemään aborttia? Ehkä ajatuksen tasolla, mutta jos sellainen pitäisi oikeasti tehdä niin pystyisikö?

 

[Samsam]

Komppaan täysillä kolmenäitiä tuossa Tii-uun asiassa.

Elämää ei voi elää muiden ehdoilla eikä sitä voi myöskään täysin suunnitella.

Itsekin haaveilin aikanaan lapsista pienellä ikäerolla. Esikoinen syntyi ekan opiskeluvuoden jälkeen kesällä. Olin vuoden poissa ja palasin koulun penkille, kun tytär oli 1v. 2kk:n ikäinen. Silloin tuntui, että nyt pitää valmistua ja saada töitä, että on varaa elättää isompikin perhe. Sitten löytyi unelmien harjoittelupaikka, josta tarjottiin harjoittelun jälkeen vakinaista paikkaa. Opittavaa oli paljon ja vastuuta sai koko ajan lisää; en voinut ajatellakaan jääväni äitiyslomalle, vaikka vauvahaaveet elivät koko ajan taka-alalla. Juuri kun olin ollut k.o. duunissa n. 3 vuotta ja koin, että nyt voisi olla oikea aika vauvalle, niin eteen tulikin uusi työmahdollisuus, jolle en vain voinut sanoa ei - ja sama rumba alkoi alusta.

Tässä sitä nyt ollaan, toista kertaa raskaana ja lapsille tulossa n. 9,5 vuoden ikäero. Tilanne ei kuitenkaan ole yhtään sen turvatumpi, kuin olisi ollut esim. 8 vuotta sitten, koska nyt on mies työttömänä eikä töitä meinaa löytyä millään.

En kadu valintojani. Meillä on ihana tytär ja onnellinen parisuhde. Mulla on myös työ, josta todella nautin. Silti en epäile, ettenkö olisi ennenpitkää päätynyt yhtä mahtavaan työpaikkaan, vaikka olisimmekin hankkineet vielä toisen tai kolmannenkin lapsen kesken opiskelujeni.

Täydellistä aikaa lasten hankkimiselle ei ole eikä tule. Tulevaa ei voi ennustaa eikä täydellisesti turvata. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä tämä hetki on ihan yhtä hyvä, kuin joku muukin.

Nuori äiti: Lapsi on yhdessä pantu alulle, joten ei päätöksiäkään voi jättää yksin sun harteille. Uskon ja toivon, että asiat järjestyy. Ehkä miehesi tarvitsee vain vähän aikaa tottua ajatukseen neljännestä lapsesta.

 

[MadR91]

Kyllä elämässä kaikki järjestyy. Meillä äiti kyseli et miten meinaan koulun hoitaa loppuun, sanoin siihen et opinto-ohjaajan kans käyn syksyllä keskustelemassa kun ollaan turvallisemmilla vesillä :) oli tyytyväinen, ehdotteli et mies vois pitää lomaa et mää teen koulut loppuun mut kattoo nyt miten kaikki järjestyy.

Keskenmenon pelon oon onneks nyt melkeen voittanu sillä, et ajattelen tosiaan et todennäköisemmin saan vauvan syliin ja jos jotaki sattuu ni sit sattuu ja sil ei voi mitään... :)

Sent from my HUAWEI P6-U06 using Vau Foorumi mobile app

 

[Titi-Uu]

Nuoriäiti: Anna miehellesi hieman aikaa tottua ajatukseen neljännestä lapsesta. Oman miehen kohdalla oon huomannu että ajatteluaikaa muutoksiin pitää antaa paljo. Miehillä usein tulee ensimmäisenä mieleen nämä käytännön asiat kuten talous. Meilläki on tosi tiukkaa rahan kanssa, koska mulla opiskelut kesken ja vielä hankittiin omistusasunto viime kesänä. Miettikää rauhassa! Tehkää yhteinen päätös päädyitte sitte pitämään lapsen tai aborttiin :)

Kiitos muille tuesta omassa ongelmassani! :)

 

[Nuorineito]

Täällä jännätään nyt mitä neuvola täti sanoo iltapäivällä verikoe tuloksesta! Sit jos oon oikeesti raskaana ni sit jännätään et päästäänkö edes sinne 12 viikolle!! Olen miettinyt varhaisultraa viikolle 8, mutta katsotaan nyt onko siinä järkeä!

 

[Episma]

Täällä ollut tän päivän kova kipu alavatsalla ja nyt siirty tuonne selän puolelle. Jännittää että mitä tapahtuu!

 

[Neljänäippä]

Mandah, toivotaan ettei kivut ylly tai vuodot ainakaan ala. Koita levätä. Vähän kovemmatkin alavatsan ja -selän säryt on normaaleja alkuraskaudessa, ilman että se välttämättä tarkoittaa mitään suurempaa. :)