Jännittääkö

Dawwe sä sen sanot! :grin

Ehkä mä vaan koitan pysyä pöksyissäni... Vaikka hankalaa tämä rauhassa olo onkin.
 
Täällä kans vähän epätietoiset tunnelmat, kun kuvotus/etominen hävinny oikeestaan kokonaan. Ei sitä hirveesti oo ollukaan, mut silti ihmetyttää.. Pakko yrittää vaan ajatella että ehkä mä pääsen vaan helpolla pahoinvoinnin suhteen, ja niin neuvolantätikin vakuutteli. Mut silti sitä väistämättä vähän miettii että toivottavasti oireiden väheneminen ei oo merkki mistään. Toivotaan parasta ja tsemppiä kaikille epätietoisuuden ja vähäisten oireiden kanssa painiville (kuin myös pahoinvoinnista kärsiville)!
 
Mä olen koko alkuraskauden jännittänyt ja pelännyt, välillä olen ihan neuroottisesti käynyt vessassa varmistamassa onko vuoto alkanut. Myös sidettä olen pitänyt, kaiken varalta. Sitten kyllästyin pelkäämään ja tänään aamulla päätin että nyt saa riittää. Enää en pelkäisi vaan alkaisin nauttia raskaudesta. Keskenmeno tulee jos on tullakseen, sille en mahda mitään. Ja tänään onkin ollut aivan erilainen päivä. Vessassa olen käynyt kun on hätä ja siteet saivat nyt jäädä. Ihanan vapautunut olo! Jännä miten olo voi näin muuttua yhdellä päätöksellä! :-) toivottavasti tämä nyt sitten jatkuu :-)

Sent from my ST27i using Vau Foorumi mobile app
 
Ei se raskausoireiden muutos oo välttämättä merkki mistään. :) Mut ymmärtäähän sen että se huolettaa. :)

knyttet, hyvä jos fiilis on alkanut olemaan varmempi. :)

Mä luulen et mua jännittää ne normaalit normaalissa järjestyksessä. Ens pelkäsin sitä keskenmenoa/tm, kohdun ulkosta ym ja varhaisultraa jännitti kauheesti. Nyt kun se on ohi, jännitän lähinnä np-ultraa.
Mulla käy monia juttuja mielessä aina välillä. Nyt ei enää pelota niin kauheesti oikeen melkeen mikään.

Vähän on olo kun ei olis raskaana ollenkaan (tietty pahoinvointi kyllä kertoo oman tarinansa), mut muuten kun ei sillain osaa liittää mitään noita oireita raskauteen sillä tavalla kun odotin. Hyväpä kai, mut outoa tämä on. Kohta alkaa jo yhdeksäs viikko ja meikäläinen on vaan ihan seesteinen. Aika onnellinenhan sitä on, mut vielä tuntuu jotenkin niin epävarmalta kaikki (kun tietää liikaa, enkä rupea erittelemään :) ) vaikka välillä jännittääkin se ajatus et hei, mustahan ihan tosissaan on tulossa äiti.
 
rakenneultrat yms sellaiset jannittaa kun miettii onko kaikki kunnossa, synnytys josta ainut ja hartain toive on etta molemmat selvitaan elossa. Siinapa ne suurimmat huolenaiheet on. Aikaisempi stressierkki kieltaytyy miettimasta tai pelkaamasta keskenmenoa, se tulee pois jos on tullakseen ja se etta mina asiaa marehtisin ei sita auta suuntaan taikka toiseen joten takki auki paiva kerrallaan.
 
Mua eniten jännittää tässä kohtaa se, että kumpi sieltä tulee :D Oireet on ruvennu väistymään thank god!
 
Takaisin
Top