IVF/ICSI kokemuksia

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Kielo27
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mörkö, pahottelut negasta..:( Näinhän se on ettei endoo oikein voi nähdä ultrassa munasarjojen endometrioomia lukuunottamatta, ja ne yleensä kertoo laajemmin levinneestä endosta. Mulla esim. nähtiin sellanen parin vuoden turhan kotiyrityksen jälkeen ja siitä sain varmuuden siihen mitä olin jo epäillykin. Laparoskopioita ei taideta lievemmissä tapauksissa tehdä tai vain tarkistuksen vuoks, ja pesäkkeet on myös herkästi uusivia. Muistaakseni sillon aikoinaan kun yritin vaatia sitä niin munasarjapesäkkeen minimi kokovaatimus sitä varten oli 5cm. Eli pääsin sitten siihen kun niitä kasvoi 2 vierekkäin ja yhteishalkasija oli yli tuon. Hankalammissa paikoissa olevia pesäkkeitä ei välttämättä voida poistaakaan. Leikkauksesta toipumisen jälkeen tehtiin 1. ivf, josta samaan munasarjaan kasvoi joku uus kysta, tosin se jäi vaan 1cm mittaseks ja lopulta pidemmän ajan lääkekuivatuksella katosi kokonaan. Endometrioomat ei yleensä katoa itsekseen.
Ei tuon endon kuitenkaan hirvittävän paljon pitäs haitata näissä hoidoissa, vaikka varmaan se jonkin verran vaikuttaa solujen laatuun ja ainakin jos on myös adenomyoosia, voi vaikuttaa kiinnittymiseenkin. En tiedä sitten onko näille oikein mitään tehtävissä :/ itse oon syöny jo useissa hoidoissa e-vitamiinia isoja annoksia (voi vähentää niitä endon myrkkyjä) ja siirtopäivästä lähtien magnesiumia ehkäseen kohdun supisteluja, ja niitä niin monta päivää että kiinnittyminen on varmasti tapahtunu, jos on.

Mulla oli myös viime kesänä donaferty pari kk ennen pistoksia, lisänä myös muuta, gelee royale, dhea, ubikinonit, melatoniinit ym. Luin että myo-inositolista vois olla hyötyä lähinnä pco-potilaille, joilla kypsyy sillä enempi soluja. Mulla ei tullu tavallista parempaa tulosta, itseasiassa heikoin, ja lopulta 0 siirtoa. Suurin vika saatto olla ehkä kuitenkin väärin valitussa piikkilääkkeessä.. mistä tietää.
 
Mulla oli parin kuukauden ajan plussatestin tuoneen IVF:n aikaan Donaferty käytössä. Tosin samaan hoitoon vaihdettiin eri piikkilääke, et mistäpä tuon taas tietää mikä autto vai auttoko mikään :D
 
Minä vaan kysyn, että miten tässä on tarkoitus säilyä järjissään ensi viikon perjantain varhaisultraan? Oireet aaltoilee ja nyt on taas vuorossa alavatsan jomottelua. Koko ajan pelkään, että nyt se vuoto alkaa. Keskenmenokokemus kummittelee koko ajan takaraivossa =(

Rv 6+0
 
Db, vaikeata se on, ja itselläni ei kyllä helpottanut senkään jälkeen :(
Nyt rv 14+0, ja edelleen kummittelee.. mutta ihan pikkuhiljaa alkaa olemaan varmempi olo..
Toivotaan että sulla kaikki ultrassa hyvin, ja että osaisit sitten rentoutua ja nauttia raskaudesta :)
Ja muista että nuo jomottelut myös kuuluvat ihan asiaan :)
Tsemppiä! Enään viikko.
 
Db, vaikeata se on, ja itselläni ei kyllä helpottanut senkään jälkeen :sad001
Nyt rv 14+0, ja edelleen kummittelee.. mutta ihan pikkuhiljaa alkaa olemaan varmempi olo..
Toivotaan että sulla kaikki ultrassa hyvin, ja että osaisit sitten rentoutua ja nauttia raskaudesta :)
Ja muista että nuo jomottelut myös kuuluvat ihan asiaan :)
Tsemppiä! Enään viikko.
No joo, tuskin kaikki pelko haihtuu ultran jälkeen. Viime raskaudessa km tuli rv9, joten piinailut jatkuu varmaan nt-ultraan asti.
Ja vaikka sen tietää, että raskauteen kuuluu jomotteluja ym muita oireita niin silti aina tulee mieleen se pahin vaihtoehto...
Kiitos tsemppauksesta :Heartred
 
Mä rauhoitun ehkä sitten seuraavan ultran jälkeen :D ajattelin mennä yksityiselle ennen rakenneultraa, kun meillä se matkan vuoksi venyi niin pitkälle :)
Mutta kyllä tuolla dopplerilla on myös aika huojentava vaikutus, kun kuulee sen pienen sykkeen :) juuri äsken kuuntelin, kun oon viikonlopuks lähdössä reissuun.. siellä se meidän pienen sydän sykki <3
 
Katjusha täällä nyt peukut pystyssä, että kaikki menisi hyvin loppuun asti. Sun loma alkoi ainakin täydelliseen aikaan. :)

Pp8 eikä mitään erityisiä oireita. Rinnat edelleen kipeet, erityisesti kun ottaa rintsikat pois niin sattuu aikalailla. Pientä nippailua ja välillä menkkajuilintaa mutta siinäpä se sitten onkin.

En usko että raskaana ollaan, ellei ihme ole tapahtunu. Sopivasti tuli klinikan laskukin tänään masentamaan :sad001

Tsemppiä kaikille piinailuihin ja hermoiluihin.
 
Beisla teillä on sinänsä hyvä tilanne kun sullakin vielä huuruneniä. Vaikka ymmärrän että varmasti vaimosikin haluaisi biologisen lapsen.
Toisaalta olen vähän kade teille että teillä mahdollista vaihtaa hoidettavaa ja näin tuplata mahdollisuudet. Meillä heteroilla se on vähän vaikeampaa. :grin
 
Katjusha: Nyt kaikki peukut pystyyn ja plussapuhallukset sinnepäin! Voi kumpa onnistuis! Millanen fiilis sulla itellä on? Surettaako kun viimeistä viedään? Jännittääkö tavallista enemmän? Vai onko kenties jollaintapaa helpotusta ilmassa, että tää on nyt se vika? Voin vaan kuvitella miten varmaan kaikenlaisia tuntemuksia on! Tsemppiä :Heartred

Kookos: Mulla tosiaan oli iso kysta silloin miksi laparoskopia tehtiin. Nyt niitä ei oo ainakaan ultrissa näkynyt. Lääkärin vaan muistan joskus maininneen, että endo saattaa näistä kaikista lääkkeistä ottaa tuulta purjeisiin.. niin silläkin pohdin josko on ruvennu vihottelemaan.. Ja Procrenin vaikutus tuskin enää kestää, sillä siis koitettiin just endoa saada "ei-aktiiviseks". No, onhan mulla tosiaan nyt ollut kortisonitkin parissa hoidossa ja sen pitäis kans auttaa ton kanssa. Ja josko se disperiinikin sit, pitääpä siitä vielä lukea lisää.

Hei mua kiinnostais, että millaisia erilaisia diagnooseja teillä on että ootte ivf:ään lopulta päätyneet. Kaikki nää on varmaan joskus jokainen jo kertonutkin, mutta koska tää muisti niin... :grin

Mä tosiaan hakeuduin alunperin hoitoihin yksin. Ja ihan sillä, että olin yksin. Nopeasti kyllä hedelmöityshoidot vaihtuivat lapsettomuushoidoiksi kun kaikenlaista alkoi selvitä. Ekassa tsekkausultrassa lääkäri näki ison kystan ja siitä alkoi jonottelu laparoskopiaan. Ennen toimenpidettä tapasin Vaimoni. Ja muutamien kuukausien jälkeen hän halusi onnekseni jatkaa projektia yhdessä :Heartred Laparoskopiassa diagnoosiksi myös tuo endometrioosi. Laparoskopian jälkeen otettiin nää kaikki perus testit ja kappas, selvis että munasarjat oli ärsyyntyneet toimenpiteestä (näin vissiin usein käy?) ja AMH arvo oli enää 0.2. Lääkäri sano että johtuis siis tuosta, mutta tuota arvoa multa ei koskaan ennen laparoskopiaa oltu otettu, joten eipä sitä tiiä. Niimpä lähes toivottomilla tuloksilla kohti hoitoja.. Ja hoitojen tuloksetkin on ollut ihan tuota arvoja vastaavatkin, munasoluja saadaan ihan yhdestä kolmeen maksimissaan. Eli, olisko mun diagnoosi endo ja olemattomat munasoluvarastot :meh: Ja silti tässä suossa tarvotaan. Välillä sitä ihmettelee kyllä itteensä ja miettii, että koska olis hyvä luovuttaa.. Tässä asiassa kyllä mä oon valmis pelaamaan kaikki kortit.
 
Mörkö,
Meillä ei löytynyt syytä lapsettomuuteen. Kolme epäonnistunutta inssiä ensin, 2. IVF:n tuoresiirto tarrasi kiinni pysyvästi :)
 
Mörkö, meistä ei löytynyt muuta vikaa kuin ikä ja sen mukaiset hormoonit ja munasarjantoiminta. Siis kaikki toimi, mutta onnistuminen luomusti alkoin olla häviävän pieni, minkä vuoksi sulkivat myös inssin pois.
 
Kiitti Tsempeistä kaikille!
Pisama, Tsempit vielä piinailuun, jospa se tilanne vielä muuttuu hyväksi!
Mörkö meillä oli selittämätön lapsettomuus, mutta kaiken kaikkiaan luulen että autoimmuuni kilpirauhassairaus on pahin lapsettomuuden syy mulle. Sit ku ikää alko tulla eikä hoidot tuonu mitään apua, niin turvauduttiin lahjamunasoluihin. Toki niissäkin jouduttiin kolmannelle IVF-kierrokselle, ennenku lapsi saatiin. No, kai sitä saa olla onnellinen, että on edes se kohtu, jos ei muuta.
 
Tunnelmista, kyllä, tavallaan olen helpottunut, että tämä kirja on sulkeutumassa ja kaikki tehtävissä ollut on tehty. Kiitollisin mielin, että lapsi siunaantui. Varmasti tuloksettomat hoidot tuntuisi loppusuoralla kovin erilaiselta.
 
Tiukuliisa: Otettiinko sulta tuo AMH-arvo?

Katjusha: Oliko sullakin siis näin kun mullakin, että munasoluja ei saatu?

Sori kyselyikä! Mulla alkoi loma ja näköjään on taas aikaa pysähtyä mietiskelemään näitä asioita..
 
Takaisin
Top