Junttura, nuo kivuliaat toimenpiteet kyllä pistää aina miettimään, että mitä järkeä tässä on. Toisaalta kun on jo näin pitkällä hoidoissa, sitä haluaa ns. katsoa kaikki kortit. On kyllä tosi ikävää, että teillä varsinaisten hoitojen jatkuminen viivästyy, jos joudutte vielä siihen rapsutteluun. Tuntuu kyllä, että aina tulee jotain mutkia matkaan...
ON. Biologi soitti ja kertoi, että kymmenestä solusta kuusi oli kypsiä ja niistä neljä on hedelmöittynyt. Ei ehkä ihan toivottu tulos, kun luultavasti to mennessä joku vielä karsiutuu. Noh, on neljä aina kuitenkin parempi kuin nolla.
Tunteet menee kyllä ihan vuoristorataa koko ajan. Välillä oon 100% varma, ettei tästä tule yhtään mitään, kun ei ole koskaan ennenkään mitään tullut, joten miksi se alkio tälläkään kertaa haluaisi kiinnittyä. On kuitenkin niin monta vuotta yritystä takana ilman yhtäkään plussaa. Ja sitten taas se pieni toivo nostaa päätään ja saa miettimään, mikä olis paras paikka pinnasängylle...