Pahoittelut jokaiselle huonoja uutisia saaneille, tai muuten vaan suossa tarpoville.
Allekirjoitan niin nuo katkerat tunteet! Meillä oli erittäin läheiset välit erään pariskunnan kanssa (siis oltiin hyviä ystäviä, välit meni ihan muista syistä "poikki"). 2015 tein positiivisen raskaustestin, ja niin tämä nainenkin. He olivat 2 vuotta siinä kohtaa yrittäneet, me emme vielä "kunnolla" yrittäneet (ei ehkäisyä, tulee, jos tulee - asenne).
Noin viikko testin jälkeen itsellä tunne, ettei kaikki ole ok, viiltävää kipua oikealla puolella usein. Menin päivystykseen, jossa minulle huudettiin, että miksi sinä täällä olet, neuvolaan vaan yhteyttä! (Neuvolassa aikaa varatessa kehoitettiin menemään päivystykseen, jos mitään on). No siellä tutkittiin, sisätutkimus, vanhempi nainen sanoo kaiken olevan ok ja lähetti kotiin, ei ultrattu. Siitä seuraavana päivänä menin yksityiselle, todettiin kohdun olevan tyhjä. Epäili kohdunulkoista, laittoi sairaalaan lähetteen, jossa tämä varmistettiin sitten. Ei muuta kun leikkaukseen ja munajohdin pois. Se oli todella todella kova paikka itselle. Menee 2 viikkoa, nähdään pariskunnan kanssa ja nainen toteaa: "No hei! En mä olis halunnukkaa synnyttää sun kaa viereisissä huoneissa, hehheheheheheheheheee!". Tämä kaivelee vielä tänäkin päivänä. Heille syntyi terve tytär. Nyt viime lokakuussa facebookkiin lävähti naiselta ultraäänikuva, jossa saatetekstinä: "Hupsista perkele!". Siis.. MITÄ? Hupsista?? Nyt heillä toinen syntyy toukokuussa. On niin paska fiilis suoraan sanottuna, et en tiiä mitä pitäis tuntea..
Ja jotenki on vaan olo, että ei oo meille lasta suotu. Jos raskaaksi tulee, ni keskenmenohan sieltä taas tulee. En tiedä, miksi näin ajattelee, ollu jo pitkään tämmönen fiilis. Sitä vaan haluis oman lapsen niin kovasti. Mut ei minulle sellaista ole tarkoitettu saamaan. [emoji24]
Lisäksi menkat ei oo VIELÄKÄÄN täällä alkaneet..
-MuuMuu pessimistisenä ja erittäin alakuloisena, kp38.