Oman perimän haluaminen lapselle ei ole mielestäni millään tavalla itsekästä, sanoisin, että se on täysin normaalia ja luonnollista. Itsellenikin on tärkeää, että oma perimäni jatkuu, ja jatkuuhan se tuossa luomuihmeessä. Häntäkin saimme kohtuullisen mukavan ajan duunailla, ennenkö tärppäsi. Minulle on toisen lapsen kohdalla tärkeää, että mieheni perimä jatkuu toisessakin lapsessa, ja että sisarukset ovat geneettisesti vähintään puolisisaruksia. Halu saada toinen lapsi on kuitenkin niin suuri, että minulle kelpaisi täysin lahja-alkiolapsikin. Tai adoptiolapsikin periaatteessa, mutta olemme jo adoptiolle hieman liian vanhoja.
Yksikään lääkäri ei pystynyt näkemään lainkaan tervettä munasarjakudosta, joten kukaan ei tiedä ennen leikkausta, onko siellä mitään pelastettavaa. Kuukautiset tulee säännöllisesti, joten kyllä siellä on, mutta se voi olla siten, että se yksinkertaisesti häviää leikkauksessa. Jos kudosta löytyy ja sairastamani tauti on kokonaan hyvänlaatuinen, sitten voidaan säästää ja katsoa, löytyykö solujakin. Jos tauti on samanlainen kuin aikaisemmin, eli puolipahanlaatuinen, mitään ei voida säästää. Kohtu onneksi säästetään.
Miehelle ei lahjasukusolujen käyttö ole niin yksinkertainen ajatus kuin minulle, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että ne ovat hänellekin aivan ok, jos muuta vaihtoehtoa ei enää ole olemassa.
Tsemppiä!!
Kyllähän siinä itku pääsi, mutta vielä on toistaiseksi toivoa siirtoon pääsystä... Keskiviikkona siirto jos alkio jaksaa sinne saakka, blastoksi viljelevät.
Toivomme parasta siis!!
Kai sitä itsekin voisi yrittää uskoa ihmeisiin. Ihmeitä tapahtuu, miksi ei myös minulle.