Hei kaikille taas pitkästä aikaa! Ja onnea kaikille tuleviin ja jo käynnissä oleviin hoitoihin ja tsempit piinailijoille! Jaksamista myös tauolla oleville, Blancalle erityisesti.
Tervetuloa ValkoinenOrkidea ja Kissankulta.
Taustalla seuraillut teidän juttuja, paljon on taas tapahtunut.
Janel onpa erikoisesti ollut sulla tuo Pregnyl, itsellä oli aina samanlailla kuin täällä ilmeisesti valtaosalla, että irrotuksessa pistettiin aina koko annos mitä lääkäri oli määrännyt, eli insseissä oli aina yksi paketti eli 5000IU:ta, ja ennen punktiota 2 pakettia eli 10 000 IU:ta. Ja meille tuo tupla-annos ohjeistettiin aina niin, että sekoitetaan yksi neste- ja kaksi jauheampullia, ettei tarvinnut pistää kuin kerran, koska neste on vain liuotin ja lääkeaine on jauheessa, ja jos sekoittaa molemmat niin joutuisi myös pistämään kahdesti koska muutoin nestettä liian suuri määrä yhteen pistoon. Saimme myös aina ylimääräisiä ruiskuja ja neuloja juurikin tuon kontaminoitumisen varalta.
Ainut missä annosta meillä muutettiin, oli kiinnittymisen tukeminen, kun mulle nuo luget ei sopineet, niin sain tilalle tuota Pregnyliä, jota pistettiin 1500IU:ta eli kolmasosa aina kolmen päivän välein. Mutta sulla ilmeisesti muutenkin ollut vähän eri jutut kun irrotuskin ollut tuolla Gonapeptylillä. Onko muuten kenelläkään tietoa tuosta Gonapeptylistä, että mitä ainetta se on, onko samaa kuin Pregnyl, koska kun meillä oli tosiaan tuo Pregnyl kiinnittymisen tukena, ja kun kysyin siitä Gonapeptylistä, niin lääkäri sanoi että Pregnylin kanssa sitä ei tarvi? En tajunnut siinä kysyä mitään.
Kyselit muistaakseni myös tuosta piikitysten aikaisesta väsymyksestä, olin kyllä aina aivan poikki myös niistä, ja vastaavasti täällä ollut puhetta myös unettomuudesta, niin sain hormoneista myös sen oireen, mitä mulla normaalisti ei ole ollut. Eli lopputulos oli hyvä; koko ajan aivan poikki ja yöllä ei saanut nukuttua. :arghh:
Kohta 3:meko taisi joskus mainita myös aivan uusiin sfääreihin kehittyneestä väsymyksestä, ymmärrän niin täysin, itse ollut nyt neljä viikkoa kesälomalla ja maannut ja nukkunut lähes koko loman. Ainut hyvä että sattui myös nuo aamupahoinvoinnit tähän lomalle, joten eipä toivottavasti tarvitse töissä oksennella. Nyt väsymyskin alkaa ehkä ihan himpun verran väistyä, nukun edelleen päikkärit kerran päivässä mutta nyt pystyy jo edes jotain tekemäänkin.
Meillä onnneksi pahimmat viikot pian takana päin, Kaakaon kanssa mennään näköjään aika samoissa, meillä nyt rv 11+4, ja nt-ultra ensi viikon torstaina, jolloin siis rv 12+2. Jos sitten uskaltaisi huokaista hetkeksi, nyt pelännyt vain koko ajan että meneekö kaikki hyvin, käytiin jo ylimääräisen kerran kuuntelemassa sydänääniäkin kun olin varma että jotain vialla. Kaikki toistaiseksi kuitenkin hyvin, onneksi.
Eipä nämä kyllä helppoja asioita ole, monet tuntuvat vieläkin ajattelevan, että niitä lapsia vain tehdään. Itsekin aina ajatellut että haluan ainakin kaksi lasta, ja eipä se halu siitä mihinkään ole muuttunut, mutta kun tähänkin asti pääseminen on ollut niin vaikeaa, että nyt vaan toivoo että saataisiin edes tämä yksi syliin asti.
ValkoinenOrkidea kirjoitteli myös noista vauvakutsuista, ja muutenkin ollut keskustelua lasten ja vauvamahojen aiheuttamista tunteista, niin täytyy taas yhtyä, tämän viimeisen hoidon ollessa käynnissä päädyin järjestämään siskoni kanssa veljeni kihlatulle vauvakutsuja. Hänellä on kyllä omakin sisko, joka vielä asuukin tässä lähellä, mutta jostain syystä hän ei kutsuja järjestänyt, joten me aloimme niitä vielä viime tipassa järjestämään. Kyllähän siinä oma suru meinasi vähän korostua, varsinkin hormonihuuruissa, mutta onneksi pystyin jotenkin järkeistämään asian ja olemaan jopa ihan aidosti onnellinen hänen puolestaan, vaikka vähän vaikeata meinasi aluksi olla. Nyt tämä vauva on pian neliviikkoinen, ja olen pystynyt häneen kyllä aivan ihastumaan, vaikken mikään vauvaihminen koskaan ole ollutkaan. Ehkä tämä omakin tämänhetkinen tilanne on hieman helpottanut asiaa. Toivottavasti te kaikki muutkin olette mahdollisimman pian tässä tilanteessa!