Kiitos kaikille pahoittelusta ja sympatiasta! Pahin fyysisesti on nyt takana ja se oli aivan hirveää. Todella... Tänään aamulla kipu oli edelleen melko kovaa. En pystynyt oikein edes istumaan. Lähdin käymään naistentautien polille, josta sain lisää cytoteciä, koska kohdussa oli hyytymää. Olo on nyt parempi, mutta edelleen heikko. Tämä kaikki on ollut pahinta ja kamalinta, mitä olen kokenut, ja mä olen kokenut todella paljon paskaa elämässäni. Liikaa. Elämä on tähän asti kohdellut mua aivan liian rumasti ja kylmästi. Katkeruus elämää kohtaan nousee taas vahvana pintaan. Paljoa en ole elämältä pyytänyt. Paljoa en vaadi onneeni. Mutta siltikin saan tielleni vain kipua ja tuskaa, vuodesta toiseen. Vähemmästäkin ihminen menettää uskon elämään!