IVF/ICSI kokemuksia
- Ketjun aloittaja Kielo27
- Aloituspäivämäärä
Sagi
Jostain jotain jo tietävä
Floral, onnea siirtoon! Mullekin viimeksi määrättiin Gonapeptyl tukemaan alkion kiinnittymistä, mutta sain siitä niin hirveät olot etten aijo sitä enää pistää toiste. Hoitajakin mutisi vain, että "eihän tästä mitään tieteellistä tutkimusta ole, että edes auttaisi, mutta täällä sitä nyt kuitenkin lääkärit määrää...". Mutta tottakai kaikki mahdollinen kannattaa kokeilla! 
ninukki
Puuhakas puhuja
No juu, oli aika erilainen tapaus ku pari edellistä.. Ensinnäkin ajat oli tosi paljon myöhässä. Kanyyli saatiin paikoille vasta viidennellä yrityksellä :D itse toimenpide oli onneksi yhtä kivuton ja helppo ku ennenkin, mutta sen jälkeen hoitaja unohti tulla laittaa kipulääkkeen tippuun, kerkes edellisten vaikutus lakata ja olin jonkin aikaa tosi kipee, mutta kun sen tipan lopulta sai nii helpotti. Nyt ihan hyvä olo ja vois lähtee jo kotiin, mutta hoitaja lähti just syömään, eikä meille oo ees käyty kertoon saalista, mikä on yleensä kerrottu tosi pian toimenpiteen jälkeen.. Onneksi ei eka reissu ollu tämmönen...
Ja onneksi ei ollut kivulias operaatio.
..ja ihan hieman tietoa pihdattiin 
Nyt vaan perjantaita odottelemaan!
Sagi
Jostain jotain jo tietävä
Ninukki, olikohan siellä hoitajalla jotenkin huono päivä tai jotain. Mulla ensimmäinen punktio Taysissa oli ihan suht miellyttävä kokemus. Oli tosi hyvä hoitaja ja se teki sinne semmosta kivaa ja rauhallista tunnelmaa. Saaliskin tultiin kertomaan tosi pian punktion jälkeen. Vähän omituista tuokin, että itse olet joutunut ilmoittamaan, että olet lähdössä ja kipulääkettä ei ole muistettu laittaa heti toimenpiteen jälkeen...harmi, että meni noin, mutta hyvä saalis kuitenkin! Onneksi et ollut ensimmäistä kertaa tässä touhussa. Joku ensikertalainen olis saattanut säikähtää.
Hauska juttu, että teillä Nennu ja Ninukki menee noin käsi kädessä toi homma ja vieläpä samassa paikassa Molemmille paljon onnea ja tsemppiä perjantaille ja sen jälkeen 
Hauska juttu, että teillä Nennu ja Ninukki menee noin käsi kädessä toi homma ja vieläpä samassa paikassa
Molemmille paljon onnea ja tsemppiä perjantaille ja sen jälkeen 
Hei kaikille! Teillä on kyllä mahtava ryhmä naisia täällä.
Löysin tämän ketjun tuossa jo reilu pari viikkoa sitten ( alkion siirron jälkeen), mutta nyt vasta olen saanut luettua kaikki läpi ja sain tehtyä tuon rekisteröitymisen.
Taustasta vähän: Reilu 8v sitten jätettiin pillerit pois, ajateltiin että jos on tullakseen niin saa tulla. No eihän sitä sitten mitään kuulunut, pettymyksiä kuukausi kuukauden jälkeen jne. Puolisolla synnynnäisiä sairauksia taustalla ja hänellä erinäisiä hoitoja joten ei ollut mieltä siihen sitten sen kummemmin lapsiasiaa laittaa vireille. no tuli eteen hänen elinsiirto ja sitten alkoi elämä sen jälkeen olemaan "normaalia" ja alettiin oikeasti miettimään että pitäisikö asialle tehdä jotain. Tuli kielto että vuoteen ei kannattaisi, tosin vain yhden lääkärin mielipide.
no aikaa meni ja vihdoin v 2014 päästiin perustarkastuksiin terkkarille, mies tavaran tutkimuksiin ja innolla odotettiin että nyt alkaa tapahtumaan. Vaan eipä tapahtunut, lähete lapsettomuuspolille tuli bumerangina takaisin, syynä minun ylipaino. No ei kun laihduttamaan ja odottamaan että koska on oikean kokoinen että saa jotain apua.
Reilu vuosi taas meni ja sitten vihdoin kelpasin suunnitteluun. Ensin kokeiltiin pelkillä letrozoleilla, mutta ei mitään, nositten oli kesätaukoa polilla, taas viivästys. No 11/2015 päästiin vihdoin piikityksiin lyhyellä kaavalla. Lääkkeinä oli Gonal ja cetrotide, irrotuspiikkinä ovitrelle. keräys oli ensimmäisellä kerralla suht kivuton, tosin kun särkylääkkeen vaikutus loppui tuli kivut. Tuolla kerralla saatiin 10 follia, munasoluja 5 tehtiin ivf ja icsi 4 hedelmöittyi, 3 hyytyi alkumatkasta ja 3pv:nä siirrettiin heikko alkio. Odotukset ei olleet korkealla ja negatiivinenhan sieltä tuli.
no uutta hoitoa sitten pyytämään. oli joululomat ja sitten oli lekuri lomalla ja ja ja. No päräytettiin sitten naimisiin kun ei kerran mitään muuta iloa tässä nyt ole tulossa( siis yhdessä ollaan oltu vuositolkulla) Ei mennyt sekään kuin srömsöössä, ukko hääpäivänä sairaalaan, minä häämatkalle yksin ja silleesti. Siitä sitten kuiten päästiin hoidon suunnitteluun ja tottahan mies siinä kevään aikana pari kertaa sairaalahoidossa, ei onnistu ja sitten tuli taas kesätauko. Mies kävi pariin otteeseen tutkituttamassa tavaran kun oli noita lääkekuureja.
Vihdoin 17.9.2016 alkoi sitten uusi hoitokierto, pitkäkaava; synarela 2x2, gonal 225, irrotus pregnyl 10000
ma 17.10 oli punktiopv ja folleja oli 18, munasoluja 11, joista osa epäkypsiä ja osa siltä väliltä ja olisikohan ollu 5 kypsää.
icsillä mentiin ja 4 hedelmöittyi, 3 hyytyi matkalle 20.10 siirrettiin sitten paras ja ainoa yksilö, joka oli kaikin puolin ajallaan. Joten pakkaseen ei saatu mitään tälläkään kertaa. Kaiken tein kyllä nyt erilailla kun edellisellä kerralla siirron jälkeen.
Piinailut meni suht hyvin, ei ollut suuria odotuksia ja heitin tuossa pikkureissunkin välillä. Testipv oli 3.11 ja ei voinut uskoa silmiäni kun plussa pärähti tikkuun, en testannut välissä ollenkaan, sinnittelin. Mies oli ihan sekaisin kanssa ja minä pyörin kämppää ympäri itkien ja täristen, piti odottaa että apteekin ovat aukesi sitten apteekkiin hakemaan kasa testejä, toisen tein myös ja samaa näytti. Muissa asioissa piti käydä sairaalassa samana päivänä ja sattumalta näin kätilön lapsettomuuspolilta ja sanoin että pitikin tänään soittaa, siinä se sitten hyppäs kaulaan kioskin jonossa ja käski tulla hakemaan aikaa tarkastukseen. Nyt olisi siis 21.11 ultra ja nyt se vasta piinailua onkin että onko oikeasti tämä totta. pe tein sitten clearblue digin ja näytti raskaana 2-3 viikkoa, näistä testeistä olen kaikista ottanut aina kuvan ja mies on heti kanssa puhelimen kanssa kuvaa ottamassa. Eilen oli pakko tehdä testi ja edelleen oli plussaa, ja hain vielä testin digin että voi sitten ennen ultraa vielä testata. Vielä ei uskalla kuitenkaan täysin tuudittautua raskaana olemiseen, jos siiten keväällä...
Oho tulipa pitkä teksti. Toivoa ei siis kannata menettää ja uskoa unelmiin ja luottaa onnistumiseen ( minä ainakin yritän parhaani).
Löysin tämän ketjun tuossa jo reilu pari viikkoa sitten ( alkion siirron jälkeen), mutta nyt vasta olen saanut luettua kaikki läpi ja sain tehtyä tuon rekisteröitymisen.
Taustasta vähän: Reilu 8v sitten jätettiin pillerit pois, ajateltiin että jos on tullakseen niin saa tulla. No eihän sitä sitten mitään kuulunut, pettymyksiä kuukausi kuukauden jälkeen jne. Puolisolla synnynnäisiä sairauksia taustalla ja hänellä erinäisiä hoitoja joten ei ollut mieltä siihen sitten sen kummemmin lapsiasiaa laittaa vireille. no tuli eteen hänen elinsiirto ja sitten alkoi elämä sen jälkeen olemaan "normaalia" ja alettiin oikeasti miettimään että pitäisikö asialle tehdä jotain. Tuli kielto että vuoteen ei kannattaisi, tosin vain yhden lääkärin mielipide.
no aikaa meni ja vihdoin v 2014 päästiin perustarkastuksiin terkkarille, mies tavaran tutkimuksiin ja innolla odotettiin että nyt alkaa tapahtumaan. Vaan eipä tapahtunut, lähete lapsettomuuspolille tuli bumerangina takaisin, syynä minun ylipaino. No ei kun laihduttamaan ja odottamaan että koska on oikean kokoinen että saa jotain apua.
Reilu vuosi taas meni ja sitten vihdoin kelpasin suunnitteluun. Ensin kokeiltiin pelkillä letrozoleilla, mutta ei mitään, nositten oli kesätaukoa polilla, taas viivästys. No 11/2015 päästiin vihdoin piikityksiin lyhyellä kaavalla. Lääkkeinä oli Gonal ja cetrotide, irrotuspiikkinä ovitrelle. keräys oli ensimmäisellä kerralla suht kivuton, tosin kun särkylääkkeen vaikutus loppui tuli kivut. Tuolla kerralla saatiin 10 follia, munasoluja 5 tehtiin ivf ja icsi 4 hedelmöittyi, 3 hyytyi alkumatkasta ja 3pv:nä siirrettiin heikko alkio. Odotukset ei olleet korkealla ja negatiivinenhan sieltä tuli.
no uutta hoitoa sitten pyytämään. oli joululomat ja sitten oli lekuri lomalla ja ja ja. No päräytettiin sitten naimisiin kun ei kerran mitään muuta iloa tässä nyt ole tulossa( siis yhdessä ollaan oltu vuositolkulla) Ei mennyt sekään kuin srömsöössä, ukko hääpäivänä sairaalaan, minä häämatkalle yksin ja silleesti. Siitä sitten kuiten päästiin hoidon suunnitteluun ja tottahan mies siinä kevään aikana pari kertaa sairaalahoidossa, ei onnistu ja sitten tuli taas kesätauko. Mies kävi pariin otteeseen tutkituttamassa tavaran kun oli noita lääkekuureja.
Vihdoin 17.9.2016 alkoi sitten uusi hoitokierto, pitkäkaava; synarela 2x2, gonal 225, irrotus pregnyl 10000
ma 17.10 oli punktiopv ja folleja oli 18, munasoluja 11, joista osa epäkypsiä ja osa siltä väliltä ja olisikohan ollu 5 kypsää.
icsillä mentiin ja 4 hedelmöittyi, 3 hyytyi matkalle 20.10 siirrettiin sitten paras ja ainoa yksilö, joka oli kaikin puolin ajallaan. Joten pakkaseen ei saatu mitään tälläkään kertaa. Kaiken tein kyllä nyt erilailla kun edellisellä kerralla siirron jälkeen.
Piinailut meni suht hyvin, ei ollut suuria odotuksia ja heitin tuossa pikkureissunkin välillä. Testipv oli 3.11 ja ei voinut uskoa silmiäni kun plussa pärähti tikkuun, en testannut välissä ollenkaan, sinnittelin. Mies oli ihan sekaisin kanssa ja minä pyörin kämppää ympäri itkien ja täristen, piti odottaa että apteekin ovat aukesi sitten apteekkiin hakemaan kasa testejä, toisen tein myös ja samaa näytti. Muissa asioissa piti käydä sairaalassa samana päivänä ja sattumalta näin kätilön lapsettomuuspolilta ja sanoin että pitikin tänään soittaa, siinä se sitten hyppäs kaulaan kioskin jonossa ja käski tulla hakemaan aikaa tarkastukseen. Nyt olisi siis 21.11 ultra ja nyt se vasta piinailua onkin että onko oikeasti tämä totta. pe tein sitten clearblue digin ja näytti raskaana 2-3 viikkoa, näistä testeistä olen kaikista ottanut aina kuvan ja mies on heti kanssa puhelimen kanssa kuvaa ottamassa. Eilen oli pakko tehdä testi ja edelleen oli plussaa, ja hain vielä testin digin että voi sitten ennen ultraa vielä testata. Vielä ei uskalla kuitenkaan täysin tuudittautua raskaana olemiseen, jos siiten keväällä...
Oho tulipa pitkä teksti. Toivoa ei siis kannata menettää ja uskoa unelmiin ja luottaa onnistumiseen ( minä ainakin yritän parhaani).