Mä oon pari päivää pyöriskellyt itsesäälissä ja itkeä tihrustanut tätäkin epäonnistumista. Jospa tästä nyt pääsisi uuteen nousuun. 13.10 aika uuteen hoitosuunnitteluun ja seuraavista menkoista alkaa jälleen piikittäminen. 13.10 kuulee, että mennäänkö toiseen IVF:ään vai kokeillaanko ICSI:llä. Paljon ollaan nyt kotona miehen kanssa juteltu ja mies on sitä mieltä, että jos tämä toinenkin kerta menee yhtä huonosti kuin ensimmäinen, niin se on sitten siinä ja kolmanteen yritykseen mies ei ainakaan nyt halua edes ajatella lähtevänsä.
Mun mielestä meidän parisuhde on vain vahvistunut näiden kokemusten myötä. Paljon hankalia asioita on historiassa (siis muitakin kuin lapsettomuuteen liittyviä), mutta molemmat ollaan edelleen hyvin sitoutuneita tähän parisuhteeseen ja halutaan olla yhdessä, vaikka lapsia ei koskaan tulisikaan. Toki meilläkin seksielämä jossain vaiheessa muuttui aika mekaaniseksi ja sitä se on edelleen, mutta en jaksa olla siitä asiasta erityisen huolissani nyt.
Kanelillakin huonoja uutisia, olen todella pahoillani puolestasi
Ja Danskulle onnea plussasta! :)
Mä itseasiassa muistan myös Beislan tuolta lokakuisten ryhmästä. En itse silloin sinne mitään kirjoitellut, kun olin raskaana, mutta lueskelin ketjua aktiivisesti keskenmenoon saakka. Mun laskettu aika oli 15.10. Kauheeta itsensä kiusaamista muistella kevättä ja miettiä sitä, kuinka nyt olisin jo mammalomalla, jos kaikki olisi mennyt hyvin...
Tsemppiä kaikille piinailijoille! Pidetään kaikki sormet ja varpaat ristissä, että saataisiin plussa-aalto aikaiseksi!
Sagi kp 3