IVF/ICSI-HOIDOT 2024-2025

[Anisiina]

Kuulokkeet oli hyvä vinkki, täytyy pakata mukaan molemmille varmaan jotain siteitä ja ekstrapikkarit lähtee myös kassiin. ja hyvää juotavaa ja panadolia! Huvittaa ajatus että tavaraa on niin, että olisin pidemmällekin lomalle lähdössä mutta täytyyhän sitä nyt olla varautunut kaikkeen!

Kiitos @Rafi tsempeistä ja samoin sinnekin, onnea matkaan! ja muille myös jotka on punktioon menossa lähipäivinä toivotaan kivutonta kokemusta ja hyviä tuloksia

Ja @Rafi stimulaation aikana oon voinut aika hyvin. Mitä nyt endo on ottanut osumaa ja ilmoittelee itsestään, mutta on ollut helpompaa mitä etukäteen ajattelin Tutulta kuulostaa tuo pinkeä olo. Nyt on pari viimeistä päivää ollut kyllä paineentunnetta munasarjoilla. Ja ihan kuin semmoinen monen päivän ovulaatio olisi menossa Tää liman määrä…..

 

[Hertta7]

Taysissa pääsi puoliso mukaan kaikkialle niin oli seuraa toipuessakin. Tai hän varmaan siinä enemmän kaipasi seuraa, kun itse oli vielä sen verran pöllyissä hetken ja muutenkin sekasin päivästä, että se noin 1,5h kului kyllä mukavasti

Tsemppiä kaikille punktioihin meneville!

 

[Ellimii]

Täällä onkin iloinen aamu, testi näytti positiivista

Cyclogest pitäisi huomenna (varsinaisena testipäivänä) lopettaa. Mutta ihmettelin kun cyclogestin omassa ohjeessa lukee että sitä pitäisi käyttää paljon pidempään. Pitäisiköhän sitä lopettaa pikkuhiljaa? Jos ottais yhden puikon päivässä vielä vähän aikaa ennekuin lopettaa kokonaan? Täällä muistaakseni oli joskus keskustelua, että yksityinen suosittelee pidempää cyclogestin käyttöä verrattuna julkiseen

 

[Kaihonkukka]

Onnea @Ellimii!

Kiitos Estrogen priming -keskustelusta, pitääpä itsekin kysäistä, kun ongelmana vähäinen rakkuloiden määrä. Vissiin tosin tarkoitus olisi taas pitkä kaava ja uutena lääkkeenä Elonva.

Me (lue minä) päädyttiin nyt sit et mennään yksityiselle. Asia ei herätä kovin kummoisia tunteita, tavallaan harmittaa että hukataan julkisen mahdollisuus, kun sinnekin olisi tässä kuussa aika ja ei toistaiseksi pahaa sanottavaa senkään puolen hoidoista. Mutta toisaalta haluaisin vaan päästä mahdollisimman helpolla, etenkin henkisesti tässä hommassa ja mahdolliset viivästykset eivät siinä auta. Tiedän kyllä että erityisen pahalta tuntuu maksaa tonneja, jos yhtään siirto kelpoista alkiota ei saada aikaiseksi... Tällä viikolla puhelinaika ja ajattelin että hoidot ajoittaisi niin että kalliimmat käynnit osuisivat toukokuulla Kela-korvausten takia.

Olen ollut nyt kaksi viikkoa flunssassa ja sen mukana valunut kaikki elämänilo ja toivo jonnekin viemäriin, kunpa olo kohenisi! Palasin just töihin ja kärsimystähän tää on rämpiä täällä.

 

[Sarsabutt]

@Pumpulipilvi Joo, julkisen sääntö on että kolme IVF hoitokierrosta ja niihin lasketaan myös yksityisellä tehdyt hoidot. Tämän tiesinkin. Käsittääkseni ajatus on, että näin saadaan mahdollisimman monelle tarjottua hoitoja. Mun mielestä olis vaan mielekästä, että julkisen hoitoja yritettäis saada nopeutettua, ettei kaikkien aika mene vaan odotteluun ja että hoitosuunnitelmia tehtäis vähän yksilöllisemmin, niin ihmisten ei tarvitsis hakeutua lähtökohtaisesti julkiselle.

Meillä ei pääsiäinen pääse vaikuttamaan, sillä keskenmenon jäljiltä ovulaatio tuli ilmeisesti nyt edellis yönä, kivut ainakin oli sen mukaiset. Heräsin ottamaan särkylääkettä kun sattui niin paljon. Eli jos ei luomuna nyt tärppäisi (tuskin), niin seuraavat menkat todennäköisesti pääsiäisviikon alkuun ja siitä ovulaatio huhtikuun loppuun. Kunhan ei sit vappu aiheuta jotain ylimääräistä kommervenkkia.

 

[Ananas88]

Pitkään ketjua seuranneena uskaltauduin vihdoin kirjoittamaan tänne, jos löytyis vertaisia

Naispari ja hoidot yksityisellä aloitettu lahjasiittiöillä 10/24. Oon 36v ja pari tuloksetonta inseminaatiota ja sitten siirryttiin 02/25 IVF-hoitoon. AMH-arvo oli 5.8 ja siten hyperin riski oli tiedossa. Käytin Ubikinonia, E-vitamiinia, Alfalipoiinia, melatoniinia, N-asetyylikysteiinia jne.

Keräys tehtiin helmikuussa ja ensin toiveikas, kun munasoluja saatiin 16, mutta järkytyksenä hedelmöittyi vain 7. Ei oikeen tiedä miksi näin ja biologi sanoi, ettei tiedä onko vika munasoluissa vai siittiöissä. Niistä 7:stä 4 jatkoi blastoiksi embryoskooppiviljelyllä pakkaseen odottamaan.

Olin punktion jälkeen niin kipeä keräyksen jäljiltä ja sain VTI:n ja hyperin, joten päädyttiin pitämään hetki taukoa, että palaudun. Pari kiertoa nyt siis väliin.

Lääkkeellinen PAS ois tarkoitus toteuttaa Vapun tienoilla. Siinä Femoston 1+2 ja Gonapeptyl D6 ja Ovitrellea 12iu D10 ja Cyclogest ja Femoston jatkuisi viikolle 10.

Onko kellään embryoskooppiviljelystä kokemusta? Entä lääkkeellisestä PAS tällä systeemillä?

Tauko teki hyvää ja nyt sitä taas miettii miten taas sietää epävarmuutta Eniten jännittää alkiot, onko niistä yksikään euploidinen. IVF-kierros on aika kallis siirtoineen.

 

[Brave]

Heippa, vanha uusi täällä kurkkii palstan meininkiä ja lueskelin ketjuja läpi. En hoksannut mitään erillistä esittäytymisketjua mutta laitan tähän lyhyesti että olen palstaillut aktiivisemmin 2018 ja 2020-2021. Minulla oli vuosien sosiaalinen lapsettomuus ilman puolisoa ja myöhemmin vaimoni kanssa. Vuonna 2018 aloitin hoidot vihdoin itsellisenä, tehtiin 3 inssiä ja 1 ivf omilla soluilla. Näistä ivf tuotti yhden ainoan alkion josta alkoi ja keskeytyi raskaus. Sitten tuossa välissä tapasinkin vaimoni ja hoidot olivat vuoden verran tauolla kunnes jatkoimme yhdessä. 2020 tehtiin 1 ivf vaimoni munasoluilla ja saatiin 15 alkiota. Näistä siirrettiin 4 alkiota (minuun), yksi keskenmeno ja sen jälkeen yksi onnellinen lopputulos, nyt vajaa 4-vuotias.

Ja sitten tähän päivään, olemme aloittaneet toisen lapsemme yrittämisen ja tällä taustallani koen juuri lapsettomuus-palstan samaistuttavimmaksi paikaksi hakea vertaistukea. Lapsettomuteni on ollut sosiaalisen lisäksi hyvin paljon myös fyysistä, matkan varrella on todettu alhaista amh-arvoa itselläni joka oli yksi syy käyttää vaimoni soluja, on poistettu polyyppeja ja kaksi keskenmenoa. Ja ylipäätään kaipaan kokemuksia ja keskustelua nimenomaa hoidoista ja kaikesta siihen liittyvästä.

Eilen aprillipäivänä on kyytiin haettu 5-päiväinen blasto pakkasesta. Siirto tehtiin täysin lääkkeelliseen kiertoon, nyt menee zumenon ja cyclogest, tänään gonapeptyl ja sunnuntaina ovitrelle jonka takia testipäivä vasta 14.4.

Kiitos jos joukkoon sopii, ja ketäs täällä onkaan nyt muita about samassa vaiheessa eli piinailemassa parhaillaan? Tai ylipäätään lyhyitä kertauksia aktiivisten kirjoittajien tilanteista olisi kiva lueskella

 

[Brave]

Pitkään ketjua seuranneena uskaltauduin vihdoin kirjoittamaan tänne, jos löytyis vertaisia

Naispari ja hoidot yksityisellä aloitettu lahjasiittiöillä 10/24. Oon 36v ja pari tuloksetonta inseminaatiota ja sitten siirryttiin 02/25 IVF-hoitoon. AMH-arvo oli 5.8 ja siten hyperin riski oli tiedossa. Käytin Ubikinonia, E-vitamiinia, Alfalipoiinia, melatoniinia, N-asetyylikysteiinia jne.

Keräys tehtiin helmikuussa ja ensin toiveikas, kun munasoluja saatiin 16, mutta järkytyksenä hedelmöittyi vain 7. Ei oikeen tiedä miksi näin ja biologi sanoi, ettei tiedä onko vika munasoluissa vai siittiöissä. Niistä 7:stä 4 jatkoi blastoiksi embryoskooppiviljelyllä pakkaseen odottamaan.

Olin punktion jälkeen niin kipeä keräyksen jäljiltä ja sain VTI:n ja hyperin, joten päädyttiin pitämään hetki taukoa, että palaudun. Pari kiertoa nyt siis väliin.

Lääkkeellinen PAS ois tarkoitus toteuttaa Vapun tienoilla. Siinä Femoston 1+2 ja Gonapeptyl D6 ja Ovitrellea 12iu D10 ja Cyclogest ja Femoston jatkuisi viikolle 10.

Onko kellään embryoskooppiviljelystä kokemusta? Entä lääkkeellisestä PAS tällä systeemillä?

Tauko teki hyvää ja nyt sitä taas miettii miten taas sietää epävarmuutta Eniten jännittää alkiot, onko niistä yksikään euploidinen. IVF-kierros on aika kallis siirtoineen.

Oho tässä olikin heti paljon samaistuttava esittely! Omani tuossa edellä siis myös. Mekin yksityisellä ja ikää minulla 38..

Embryoskooppiviljely ei ole tuttu termi mutta muutoin tuo hoitokaava näyttää samalta kuin meillä tämä täysin lääkkeellinen pas. Paitsi Femoston oletan että vastaava kuin zumenon. Muutoin sama lääke cocktail. Itse vannon kyllä lääkkeellisten kiertojen nimeen. En jaksaisi ja kestäisi tässä prosessissa enää yhtään enempää vastoinkäymisiä ja viikonloppu oviksia. Eipä tarvitse niistä stressata.

Tuoresiirtoa ette siis tehneet ollenkaan vaan odottelette nyt tuota pas siirtoa. Toivottavasti huhtikuu hujahtaa äkkiä!

 

[Ananas88]

Oho tässä olikin heti paljon samaistuttava esittely! Omani tuossa edellä siis myös. Mekin yksityisellä ja ikää minulla 38..

Embryoskooppiviljely ei ole tuttu termi mutta muutoin tuo hoitokaava näyttää samalta kuin meillä tämä täysin lääkkeellinen pas. Paitsi Femoston oletan että vastaava kuin zumenon. Muutoin sama lääke cocktail. Itse vannon kyllä lääkkeellisten kiertojen nimeen. En jaksaisi ja kestäisi tässä prosessissa enää yhtään enempää vastoinkäymisiä ja viikonloppu oviksia. Eipä tarvitse niistä stressata.

Tuoresiirtoa ette siis tehneet ollenkaan vaan odottelette nyt tuota pas siirtoa. Toivottavasti huhtikuu hujahtaa äkkiä!

Ooh! Hauska sattuma ja inspiroiva tarina. Ihanaa, että teillä jo esikoinen ja nyt alkio kyydissä Huippua, että saatiin pakkasesta, eikä tarvinnut uutta pistoskierrosta.

Ei tehty ollenkaan tuotesiirtoa, koska punktioon mennessä oli virtsaumpi ja lääkäri joutui katetroimaan ennen punktiota ja siitä seuras tulehdus ja antibiootit. Kroppa oli kyllä niin rikki ja puhki, etten ois kyllä vielä pystynyt edes PAS. Lääkehoito alkaa onneks jo parin viikon päästä, jospa aika kuluis nopeammin

On just kaksijakoiset fiilikset, kun voi keskittyä nyt muihin asioihin, mutta tavallaan ei pääse edistämään asiaa, niin aika matelee Ystäväpiirissä onnistumisia jo ekoista inseminaatioista, niin tietysti pelottaa oma tilanne. Moni ympärillä puhuu raskaasta lapsiarjesta ja itse toivoo, että kunpa joskus voisi kokea sen.

Lääkäri suositteli juuri noiden syiden takia lääkkellistä, ettei tarvii sitä miettiä. Kuulostaa siis hyvin samanlaiselta suunnitelmalta

Pidetään peukkuja, että kyytiläinen pysyy

 

[Brave]

Joo voi että miten tuttuja on noi tunteet ja läheisten onnistumiset ja raskaat lapsiarjet. Itsekin sain toisen keskenmenon yhteydessä kuulla pitkäaikaisen nuoruuden ystäväni odottavan - kaksosia - ja se vei kyllä jalat alta. Otin etäisyyttä ja nuolin haavojani, ja olemme sittemmin ja nykyään taas tekemisissä mutta ystävyys otti tuosta kyllä särön eikä koskaan palannut entiselleen. Ajauduimme niin etäälle ja samalla missasin itse hyvän ystäväni raskauden ja loukkasin häntä.

Ja lapsiarjessa ei kyllä ole mitään niin raskasta joka vetäisi läheskään vertoja lapsettomuus tuskalle. Antaisin mitä vaan jos voisin omalle menneisyyden itselleni palata kertomaan että tulen vielä äidiksi.

Ja juuri siksi ehkä vähän arkailin tulla nyt toisella kierroksella tälle palstalle, en toivo olevani triggeri täällä kenellekään. Mutta ei näihin hoitoihin oikein vertaistukea muualtkaan saa.

 

[Ananas88]

Niinpä! Ja mäkin keräsin 5 vuotta rohkeutta lähteä hoitoihin. Jokaisen matka on erilainen ja itekin oon nyt eristäytynyt, kun tuntuu, ettei perheelliset ymmärrä ja päädyin sitten lukemaan tän palstan alusta asti

Pahalta tuntui myös kuulla hyviltä ystäviltä, että he ei koskaan lähtis IVF-hoitoon. Se on helppo sanoa, kun 2 lasta jo perheessä.

Se on totta, ettei oikein vertaistukea saa. Prosessi hoitolaitoksessa on aika biologinen. Olet varmasti tervetullut! Itse olen saanut viestejä lukemalla paljon uskoa ja voimaa jatkaa prosessia, vaikka kuukauden keräilin, että rohkaistuin kirjoittamaan

 

[Kisumamma90]

Aina on lohdullista kuulla että muutkin kamppailee samojen tuntemuksien kanssa kuin itse. Itselle tällä hetkellä on vaikeinta kun miehen pari sisarusta elää vauvavuotta ja me rämmitään samassa suossa edelleen

Eilinen punktio meni hyvin. Lääkkeet teki sen mitä piti ja fiilis oli ihan ok. Eväisiin ei edes tullut koskettua, kun päästiin jo puoli 11 pois. Folleja tyhjennettiin vajaa 20 joista löytyi 9 munasolua. Äsken tuli soitto että 5 hedelmöittyi ja maanantaina selviää niiden ja tuoresiirron kohtalo. Oudon rauhallinen olo edelleen, toki tiedostan että asiat voi mennä vielä tässäkin vaiheessa pieleen, joten en uskalla odottaa mitään. Sitten jos saan kyytiläisen matkaan niin alkaa varmaan tuskallisin piina taas hetkeen

 

[Kirppuliini]

Eilinen punktio meni hyvin. Lääkkeet teki sen mitä piti ja fiilis oli ihan ok. Eväisiin ei edes tullut koskettua, kun päästiin jo puoli 11 pois. Folleja tyhjennettiin vajaa 20 joista löytyi 9 munasolua. Äsken tuli soitto että 5 hedelmöittyi ja maanantaina selviää niiden ja tuoresiirron kohtalo. Oudon rauhallinen olo edelleen, toki tiedostan että asiat voi mennä vielä tässäkin vaiheessa pieleen, joten en uskalla odottaa mitään. Sitten jos saan kyytiläisen matkaan niin alkaa varmaan tuskallisin piina taas hetkeen

Hienoa, että keräys meni hyvin! Nyt vaan lepoa ja toipumista, sekä tulosten jännäämistä. Yhdeksällä on jo hyvät mahikset saada alkiota pakkaseen.

Meillä lääkäri sanoi, että normaalitilanteessa ainakin puolissa folleissa pitäisi olla munasolu, mutta tiedän, ettei joillekin ole sanottu asiasta mitään. Miten teillä?

Tervetuloa mukaan keskusteluun @Ananas88 ja @Brave! Itselläni raskausuutiset ottaa koville, onneksi hiukan vähemmän täällä ilmi tulevat, kun tietää pitkän ja kivisen tien. Olen yrittänyt ajatella, että jokainen palstan raskausuutinen on hyvä asia, koska ihminen saanut kaipaamansa avun ja seuraavaksi joku muu pääsee hoitoihin.

En olisi itse ikinä uskonut lähteväni ivf-hoitoihin, mutta kun tätä polkua kulkee vaihe vaiheelta ja aikaa kuluu, niin ylittää askelmia, joita piti aiemmin mahdottomina. Välillä mietityttää odottelu ja oman iän karttuminen (38), itse hoitojen jaksaminen, mutta myös se millaisia pitkäaikaisvaikutuksia valtavilla hormonimäärillä on. Olisi huippua saada lapsi aluilleen ja syliin mahdollisimman pian, jotta en kuormittuisi niin paljon. Säästyisi myös aikaa ja rahaa.

 

[Sarsabutt]

Oman taustan kertaus, @Brave innoittamana. En oo aiemmin kuullut termiä sosiaalinen lapsettomuus, mutta kolahti jonnekin syvälle sisimpään. Ennen nykyistä miestä tuntui että etsin sopivaa miestä ikuisuuden ja rehellisesti kävin treffeillä varmaan kymmenien miesten kanssa. Päädyin suhteeseen, jossa mies ei osannut hallita käyttäytymistään humalassa ja päätyi hirveään henkiseen väkivaltaan humalan aikana. Onneksi tajusin lopettaa suhteen, mutta se jätti jälkensä.
Oon jo parikymppisenä päättänyt, että jos sattuisin tulemaan raskaaksi, pitäisin lapsen hetkeäkään miettimättä ja olisin halunnut perheen jo alle 30v. Ei vaan löytynyt sellaista ihmistä kenen kanssa se olisi ollut mahdollista.

Nykyisen miehen löysin sitten vasta 32v, mutta ensimmäiset 2v. oltiin etäsuhteessa ja lapsen yritys päästiin aloittamaan vasta kun olin 35v ja ehdin täyttää 36v. kun esikoinen syntyi. Esikoinen sai alkunsa 4-5kk yrityksellä.
Koska edelleen takaraivossa pelko siitä, ettemme ehdi saada lapsilukua täyteen, aloitimme yrityksen jo kun esikoinen oli 8kk. Nyt ollaan 1v 8kk myöhemmin kokeiltu ensin lääkkeillä tehostaa ovulaatiota, aloitettu IVF hoidot ja käyty läpi keskeytynyt keskenmeno ensimmäisestä pakastealkion siirrosta. Tiedän että ollaan onnekkaassa asemassa koska meillä kuitenkin on yksi lapsi, mutta en pääse eroon lapsettomuuden tunteista. Näitä asioita kun on sisimmässään kantanut vuosia, niin ne ei hevillä lähde. Ja täytän syksyllä 39v., joten viimeisiä vuosia viedään julkisten palveluiden parissa joka tapauksessa.

Ja syy nykyisille hedelmällisyysongelmille, on ilmeisesti mun pahentunut endometrioosi ja adenomyoosi. Miehellä tosin myös todettiin alle 2% normaaleita siittiöitä vuosi sitten ja diagnoosi oli teratozoospermia (väärän mallisia siittiöitä), mutta kuulemma se ei haittaa, kun lukumäärä on silti niin hyvä. Itse olen eri mieltä, sillä jos mullakin on haasteita, vaikuttaa miehen huono siittiöiden laatu sitäkin enemmän. Kuitenkin WHO:n mukaan normaali spermanlaatu on jotain 4-60% normaaleita siittiöitä, niin ei alle 2% kovin hyvä ole.

 

[Rafi]

Heippa taas kaikille! Täällä ollaan ivfssä nyt siinä vaiheessa että tällä viikolla on punktio. Mitään huippusaalista ei ole odotettavissa, kun on alle 10 follikkelia, mutta toivon että laatu on kohdillaan ja saataisiin edes pari alkiota aikaiseksi
Kuinka monta tuntia teillä muilla on mennyt kaikenkaikkiaan punktiokäyntiin? Oletteko varautuneet jotenkin? Ottaneet eväitä tms? Tai onko antaa muita hyviä vinkkejä käyntiä ajatellen? Onko puolisot ehtineet mukaan itse punktioon, vai ovatko olleet samaan aikaan omaa osuutta suorittamassa?

@Anisiina joko sulla ehti olemaan punktio? Saanko udella miten meni? Mulla oli myös tällä viikolla ja onneksi selvisin ilman kovia kipuja ja saaliskin ihan hyvä. Toki nyt jännittää valtavasti huominen, kun saa kuulla onnistuiko hedelmöittyminen

 

[Kaihonkukka]

Niin samaistuttavia elämäntarinoita täällä, että pitää omastakin vähän kirjoittaa. Sillä olen myös 38-vuotta! Ja aina tiennyt haluavani lapsia, mielellään nuorena ja melkein toivonut vahinkoja matkan varrella. Olin piiitkään sinkku siinä aikana ennen 30v., sitten tapasin mieheni, joka on pari vuotta nuorempi ja ei halunnut vielä lapsia, joten vuosia vieri, vaikka itse toivoin, että joko joko ja pelkäsin jo silloin lapsettomuutta, kun sukurasitetta on.

Meillä ei muista poiketen ole niin kovin paljoa kotiyritystä, koska sitten kun aloitettiin yritys ja tulosta ei syntynyt, olin toki heti kärppänä hakemassa apua puolen vuoden jälkeen. Kaikenlaista vikaa löytynytkin, kuten syvä endo ja matala amh. Vedettiin aika vauhdilla julkisen inssit läpi ja sitten yksityisen ivf, josta neljännestä siirrosta esikoinen sai alkunsa. Sitä ennen ehdin uida kyllä todella syvissä vesissä, vaikka mies oli ihan toiveikas.

Nyt sitten toisen yritys käynnissä, vuoden vedin minipillereitä välissä lääkäreiden käskystä ja samalla sanoivat, että turha yrittää kotona, että ivf vaan. Yksi julkisen ivf tehtiin tämä talvena, vaik yksi alkio tuli, mutta ei kiinnittynyt. Nyt sitten taas yksityiselle, että maksimoisi onnistumista ja nopeutta. Ei tässä varmaan montaa vuotta enää yritetä, joten ennemmin nyt sitten kaikki peliin. Onneksi kroppani on aika hyvin kestänyt kaikkia hoitoja, raskautta ei niinkään.

 

[Anisiina]

@Anisiina joko sulla ehti olemaan punktio? Saanko udella miten meni? Mulla oli myös tällä viikolla ja onneksi selvisin ilman kovia kipuja ja saaliskin ihan hyvä. Toki nyt jännittää valtavasti huominen, kun saa kuulla onnistuiko hedelmöittyminen

Joo saa udella! Kyllä, punktio oli ja meni, ja meni onneksi hyvin! Lääkkeet tepsi ja oli suht kivuton kokemus. Jälkeenpäinkään ei ole ollut mitään menkkajomoa kummempaa.

Oi tsemppiä jännäilyyn! Mun täytyy odottaa siirtopäivään asti että saan tietää hedelmöittyneiden tilanteen taysissa ei saa tietää mitään väliaikatilanteita. tulee piiiiiitkä viikonloppu

 

[Rafi]

Joo saa udella! Kyllä, punktio oli ja meni, ja meni onneksi hyvin! Lääkkeet tepsi ja oli suht kivuton kokemus. Jälkeenpäinkään ei ole ollut mitään menkkajomoa kummempaa.

Oi tsemppiä jännäilyyn! Mun täytyy odottaa siirtopäivään asti että saan tietää hedelmöittyneiden tilanteen taysissa ei saa tietää mitään väliaikatilanteita. tulee piiiiiitkä viikonloppu

Jännittäviä päiviä siis sielläkin! Toivotaan parasta! Ensi viikollako teillä on sitten mahdollinen siirto?

Meillä eka mahdollinen siirto on vasta kuukauden päästä. Onneksi tässä välissä tulee olemaan kiireisiä viikkoja täynnä tekemistä, niin toivon mukaan aika menee nopeasti. Jännittää kyllä tapahtuuko siellä maljoissa nyt mitään, olis kyllä järkytys jos yksikään alkio ei kehittyisi

 

[Enkelinsiipi]

Oman taustan kertaus, @Brave innoittamana. En oo aiemmin kuullut termiä sosiaalinen lapsettomuus, mutta kolahti jonnekin syvälle sisimpään. Ennen nykyistä miestä tuntui että etsin sopivaa miestä ikuisuuden ja rehellisesti kävin treffeillä varmaan kymmenien miesten kanssa. Päädyin suhteeseen, jossa mies ei osannut hallita käyttäytymistään humalassa ja päätyi hirveään henkiseen väkivaltaan humalan aikana. Onneksi tajusin lopettaa suhteen, mutta se jätti jälkensä.
Oon jo parikymppisenä päättänyt, että jos sattuisin tulemaan raskaaksi, pitäisin lapsen hetkeäkään miettimättä ja olisin halunnut perheen jo alle 30v. Ei vaan löytynyt sellaista ihmistä kenen kanssa se olisi ollut mahdollista.

Nykyisen miehen löysin sitten vasta 32v, mutta ensimmäiset 2v. oltiin etäsuhteessa ja lapsen yritys päästiin aloittamaan vasta kun olin 35v ja ehdin täyttää 36v. kun esikoinen syntyi. Esikoinen sai alkunsa 4-5kk yrityksellä.
Koska edelleen takaraivossa pelko siitä, ettemme ehdi saada lapsilukua täyteen, aloitimme yrityksen jo kun esikoinen oli 8kk. Nyt ollaan 1v 8kk myöhemmin kokeiltu ensin lääkkeillä tehostaa ovulaatiota, aloitettu IVF hoidot ja käyty läpi keskeytynyt keskenmeno ensimmäisestä pakastealkion siirrosta. Tiedän että ollaan onnekkaassa asemassa koska meillä kuitenkin on yksi lapsi, mutta en pääse eroon lapsettomuuden tunteista. Näitä asioita kun on sisimmässään kantanut vuosia, niin ne ei hevillä lähde. Ja täytän syksyllä 39v., joten viimeisiä vuosia viedään julkisten palveluiden parissa joka tapauksessa.

Ja syy nykyisille hedelmällisyysongelmille, on ilmeisesti mun pahentunut endometrioosi ja adenomyoosi. Miehellä tosin myös todettiin alle 2% normaaleita siittiöitä vuosi sitten ja diagnoosi oli teratozoospermia (väärän mallisia siittiöitä), mutta kuulemma se ei haittaa, kun lukumäärä on silti niin hyvä. Itse olen eri mieltä, sillä jos mullakin on haasteita, vaikuttaa miehen huono siittiöiden laatu sitäkin enemmän. Kuitenkin WHO:n mukaan normaali spermanlaatu on jotain 4-60% normaaleita siittiöitä, niin ei alle 2% kovin hyvä ole.

Minäkin ajattelin vielä joskus pari vuotta sitten, että ei tämä sekundäärinen lapsettomuus nyt olisi ollenkaan niin vaikeaa kuin primäärinen. En pitkään aikaan ajatellut edes kärsiväni lapsettomuudesta enää, ja ehkä mielessäni jopa ihmettelin että onko se edes "oikeaa lapsettomuutta". Sen jälkeen on siirretty pari alkiodiagnostiikka-alkiota (negat) ja tehty kaksi inssiä, joista toisesta tuli varmaan yksi pisimmistä keskenmenoista mitä voi edes kuvitella. Minulla ainakin keskeytynyt keskenmeno räjäytti sekundäärisen lapsettomuuden tunteen aivan tappiin. Sitä ennen pärjäsi ihan ok. Oli jotenkin niin lähellä. että oma lapsiluku olisi tullut täyteen eikä olisi enää milloinkaan tarvinnut palata hoitojen pariin. Tällä kierroksella keskenmenon jälkeen vauvauutiset satuttavat vielä enemmän kuin ekaa lasta odottaessa, jos edes mahdollista. Etenkin nyt, kun laskettu aika lähestyy ja tuttavapiirissäkin eräs saanee sen toukokuisensa jota me emme saaneet.

Meillä hoidot jatkuvat niin, että kunhan menkat alkavat niin päästään lapsettomuuspolin ensikäynnille, (joitain oireita menkoista on ehkä jo) tai jos eivät ala, ne käynnistellään keltarauhashormonilla. Sitten noin viikko menkoista tarkistusultra lapsettomuuspolilla ja paluu alkiodiagnostiikkapolun päähän. En jaksaisi millään enää aloittaa alusta, mutta nyt juuri asuntoa vaihtaneena ei ole varaa mennä yksityiselle. Voi olla, että vielä on yksi hysteroskopia edessä, jos kohdusta löytyy aina vaan liian iso riekale vanhaa istukkaa. Jos kaikki olisi kunnossa, niin sitten pääsisi ivf-hoitojen jonoon.

Km todettiin siis 21.11.2024 ja takana 2x lääkkeellinen tyhjennys, 1 kaavinta ja 2 hysteroskopiaa. Jos nyt jotain hyvääkin, niin en oikeastaan pelkää enää toimenpiteitä, nukutusta ja sörkkimisiä, enkä oikeastaan edes punktioita vaikka niistäkin oon saanu komplikaatiot (hyperstimulaation ja vakavan sisäisen verenvuodon). Jotenkin tällä historialla toivoisin, että saisin kokea yhden tavallisen ja helpon ivf-hoitokierroksen.

 

[Saaruski]

Minä mietin, että millon se lääkäri soittaa; onko meillä kolmas IVF vai mitä tapahtuu. Mennäänkö leikkaukseen ensin vai kerkeääkö kesäkeskeytys tulla...? Pakko varmaan huomenna itse soittaa ja kysyä. Viimeksi ne soitti 9 pv punktiosta ja nyt on mennyt jo 13 pv...