Kuuttituutti
Sanavalmis juttuseppä
@Kirppuliini mulla on alkanut lyhyissä kaavoissa lääkkeet aina kp 2. Mun mielestä myös ohjeistuksena on että jos vuoto alkaa kunnolla ennen klo 18 niin se on kp 1.
Kirppuliini
Vauhtiin päässyt keskustelija
Tuohon toisen päivän aloitukseen en ehtisi millään merkkaisinpa alkuajaksi perjantain tai lauantain, koska klinikka auki seuraavan kerran maanantaina. Sinne pitää ilmoittautua ja saada vastaus, että mahtuu mukaan.
Kochanie
Oman äänensä löytänyt
Itselläni oli sellainen tilanne, että kuukautiset saattoivat alkaa viikonloppuna, mutta oltiin vielä epävamoja, lähdetäänkö tekemään keräystä kyseisessä kierrossa. Sain ohjeeksi aloittaa stimulaation kp 2 jos kuukautiset alkavat, sillä 1-2 päivän pistämisestä ei olisi haittaa, jos hoito päädyttäisiinkin keskeyttämään.
Tyksissä ainakin ohje, että jos kuukautiset alkaa klo18 jälkeen, ilmoitetaan seuraava päivä.
Tänään tuli itku, kun törmäsin esikoisen päikkykaverin vanhempaan, joka kertoi että heidän kuopus syntyi 3vko sitten ja kertasi kenellä kaikilla samasta ryhmästä on juuri syntynyt toinen. Onneksi tuli vasta myöhemmin, niin ei tarvinnut alkaa selittelemään mitään, mut kirpaisi, kun heti alkoi miettimään, että miksei me voida kuulua siihen samaan ryhmään...
Täällä on nyt ovulaation jälkeen ollut taas joka päivä alavatsakipuja, joita tietysti elättelee kiinnittymiskivuiksi, mutta eipä ne niitä vielä voi olla, jos ovulaatio tapahtui vasta 3pv sitten.
En sit tiedä, voiko olla että keltarauhanen jomottaa tai että munasolun kulkeutuminen munajohdinta pitkin joten kinaiheuttaa kipuja. Turhauttavaa, kun haluaisi olla vaan ns. tiedostamattomassa tilassa.
Tänään tuli itku, kun törmäsin esikoisen päikkykaverin vanhempaan, joka kertoi että heidän kuopus syntyi 3vko sitten ja kertasi kenellä kaikilla samasta ryhmästä on juuri syntynyt toinen. Onneksi tuli vasta myöhemmin, niin ei tarvinnut alkaa selittelemään mitään, mut kirpaisi, kun heti alkoi miettimään, että miksei me voida kuulua siihen samaan ryhmään...
Täällä on nyt ovulaation jälkeen ollut taas joka päivä alavatsakipuja, joita tietysti elättelee kiinnittymiskivuiksi, mutta eipä ne niitä vielä voi olla, jos ovulaatio tapahtui vasta 3pv sitten.
En sit tiedä, voiko olla että keltarauhanen jomottaa tai että munasolun kulkeutuminen munajohdinta pitkin joten kinaiheuttaa kipuja. Turhauttavaa, kun haluaisi olla vaan ns. tiedostamattomassa tilassa.
T
Taneli
Vieras
Moi kaikki!
Oon lukenut teidän tarinoita ja niistä on saanut tosi hyvää vertaistukea. Tehnyt hyvää tietää ettei ole yksin
En ole koskaan kirjoitellut mihinkään, mutta päätin nyt rohkaistua.
Olen 33v ja yrityksen aloitimme 23, tutkimuksiin yksityiselle kesällä 24, kaikki kunnossa. Meille jopa vähän ikävästi sanottiin aukiolotutkimuksen jälkeen, että etteköhän te nyt kesällä tule raskaaksi. Ei tultu, vaan eka inssi syksyllä. Reagoin lääkkeisiin hyvin munarakkuloiden kannalta, mutta sain pahoja masennusoireita, nähtävästi terolutista. Pidimme taukoa ja tammikuussa 25 toinen inssi. Ei tulosta kummastakaan. Maaliskuussa aloitimme ivf:n.
Alunperin ajatus kauhistutti, mutta kuukaudet ennen tätä aloin innostumaan, kyllä, innostumaan ajatuksesta. Saisin ekaa kertaa lisätietoa mun hedelmällisyydestä, tapahtuuko tuolla oikeesti mitään. Tunnen ovulaation niin hyvin mutta sen jälkeen ei mitään, joten se on aina mietityttänyt.
Ivf numeroina:
7+10 follikkelia
15 munasolua
14 kypsää
2 hedelmöittyi ja 2 näkyi merkkejä
2 blastoa
Ivf oli kokonaisuutena helpompaa mitä odotin inseminaatioiden perusteella. En reagoinut pahasti lääkkeisiin ja sain pysyä kaukana terolutista. Emme päässeet tuoresiirtoon, mutta olemme niin kiitollisia noista kahdesta blastosta pakastimessa
Biologi puhelimessa pohti että munasolut eivät ehkä kuitenkaan olleet ihan kypsiä jolloin hedelmöittyminen on mahdotonta. Itse ennen punktioon menoa pelkäsin samaa, koska olo oli oikein hyvä ja olisin odottanut olevan enemmän painetta. Mutta en ihan ymmärrä miten 14 sitten oli kypsiä kuitenkin... Paljon kysymyksiä.
Ensi viikolla lääkäriaika jatkosuunnitelmasta, en malttaisi odottaa.
Oletteko te muuten avoimia perheen ja ystävien kesken kaikesta?
Itse kerroin vain kahdelle parhaalle ystävälle kun aloimme yrittämään ja nyt tilanne on se että molemmat ovat raskaana. Toinen vielä ekasta kierrosta. Tietysti olen onnellinen heidän puolestaan, mutta välimme ovat nyt hankalat ja hekään eivät tiedä että aloitimme ivf:n.
Myös mieheni lapset edellisestä liitosta pidämme pimennossa, koska en halua että he joutuvat stressaamaan tätä, mahdollisesti vielä vuosia + ex vaimo ja minä emme tule toimeen yhtään, joten en halua antaa hänelle ammuksia (tietysti heillä lapset syntyivät ekoista kierroista).
Kaikki on siten hyvin salamyhkäistä ja esim. irrotuspiikin kanssa saimme todella olla luovia (pyysin mieheni auttamaan minua silmätippojen laiton kanssa vessaan kesken elokuvan).
Anteeksi tästä tuli hyvin pitkä ja sekava sepostus, mutta tosiaan kun ei puhu kenenkään kanssa niin on vähän patoumia
P. S miten handlaatte keskittymisen muuhun elämään? Työt, sosiaaliset suhteet, harrastukset? Koen tämän itse tosi vaikeana, mieli harhailee koko ajan ja ei ole motivaatiota oikein mihinkään.
Oon lukenut teidän tarinoita ja niistä on saanut tosi hyvää vertaistukea. Tehnyt hyvää tietää ettei ole yksin
En ole koskaan kirjoitellut mihinkään, mutta päätin nyt rohkaistua. Olen 33v ja yrityksen aloitimme 23, tutkimuksiin yksityiselle kesällä 24, kaikki kunnossa. Meille jopa vähän ikävästi sanottiin aukiolotutkimuksen jälkeen, että etteköhän te nyt kesällä tule raskaaksi. Ei tultu, vaan eka inssi syksyllä. Reagoin lääkkeisiin hyvin munarakkuloiden kannalta, mutta sain pahoja masennusoireita, nähtävästi terolutista. Pidimme taukoa ja tammikuussa 25 toinen inssi. Ei tulosta kummastakaan. Maaliskuussa aloitimme ivf:n.
Alunperin ajatus kauhistutti, mutta kuukaudet ennen tätä aloin innostumaan, kyllä, innostumaan ajatuksesta. Saisin ekaa kertaa lisätietoa mun hedelmällisyydestä, tapahtuuko tuolla oikeesti mitään. Tunnen ovulaation niin hyvin mutta sen jälkeen ei mitään, joten se on aina mietityttänyt.
Ivf numeroina:
7+10 follikkelia
15 munasolua
14 kypsää
2 hedelmöittyi ja 2 näkyi merkkejä
2 blastoa
Ivf oli kokonaisuutena helpompaa mitä odotin inseminaatioiden perusteella. En reagoinut pahasti lääkkeisiin ja sain pysyä kaukana terolutista. Emme päässeet tuoresiirtoon, mutta olemme niin kiitollisia noista kahdesta blastosta pakastimessa
Biologi puhelimessa pohti että munasolut eivät ehkä kuitenkaan olleet ihan kypsiä jolloin hedelmöittyminen on mahdotonta. Itse ennen punktioon menoa pelkäsin samaa, koska olo oli oikein hyvä ja olisin odottanut olevan enemmän painetta. Mutta en ihan ymmärrä miten 14 sitten oli kypsiä kuitenkin... Paljon kysymyksiä. Ensi viikolla lääkäriaika jatkosuunnitelmasta, en malttaisi odottaa.
Oletteko te muuten avoimia perheen ja ystävien kesken kaikesta?
Itse kerroin vain kahdelle parhaalle ystävälle kun aloimme yrittämään ja nyt tilanne on se että molemmat ovat raskaana. Toinen vielä ekasta kierrosta. Tietysti olen onnellinen heidän puolestaan, mutta välimme ovat nyt hankalat ja hekään eivät tiedä että aloitimme ivf:n.
Myös mieheni lapset edellisestä liitosta pidämme pimennossa, koska en halua että he joutuvat stressaamaan tätä, mahdollisesti vielä vuosia + ex vaimo ja minä emme tule toimeen yhtään, joten en halua antaa hänelle ammuksia (tietysti heillä lapset syntyivät ekoista kierroista).
Kaikki on siten hyvin salamyhkäistä ja esim. irrotuspiikin kanssa saimme todella olla luovia (pyysin mieheni auttamaan minua silmätippojen laiton kanssa vessaan kesken elokuvan).
Anteeksi tästä tuli hyvin pitkä ja sekava sepostus, mutta tosiaan kun ei puhu kenenkään kanssa niin on vähän patoumia
P. S miten handlaatte keskittymisen muuhun elämään? Työt, sosiaaliset suhteet, harrastukset? Koen tämän itse tosi vaikeana, mieli harhailee koko ajan ja ei ole motivaatiota oikein mihinkään.
Moi kaikki!
Oon lukenut teidän tarinoita ja niistä on saanut tosi hyvää vertaistukea. Tehnyt hyvää tietää ettei ole yksin
Olen 33v ja yrityksen aloitimme 23, tutkimuksiin yksityiselle kesällä 24, kaikki kunnossa. Meille jopa vähän ikävästi sanottiin aukiolotutkimuksen jälkeen, että etteköhän te nyt kesällä tule raskaaksi. Ei tultu, vaan eka inssi syksyllä. Reagoin lääkkeisiin hyvin munarakkuloiden kannalta, mutta sain pahoja masennusoireita, nähtävästi terolutista. Pidimme taukoa ja tammikuussa 25 toinen inssi. Ei tulosta kummastakaan. Maaliskuussa aloitimme ivf:n.
Alunperin ajatus kauhistutti, mutta kuukaudet ennen tätä aloin innostumaan, kyllä, innostumaan ajatuksesta. Saisin ekaa kertaa lisätietoa mun hedelmällisyydestä, tapahtuuko tuolla oikeesti mitään. Tunnen ovulaation niin hyvin mutta sen jälkeen ei mitään, joten se on aina mietityttänyt.
Ivf numeroina:
7+10 follikkelia
15 munasolua
14 kypsää
2 hedelmöittyi ja 2 näkyi merkkejä
2 blastoa
Ivf oli kokonaisuutena helpompaa mitä odotin inseminaatioiden perusteella. En reagoinut pahasti lääkkeisiin ja sain pysyä kaukana terolutista. Emme päässeet tuoresiirtoon, mutta olemme niin kiitollisia noista kahdesta blastosta pakastimessa
Ensi viikolla lääkäriaika jatkosuunnitelmasta, en malttaisi odottaa.
Oletteko te muuten avoimia perheen ja ystävien kesken kaikesta?
Itse kerroin vain kahdelle parhaalle ystävälle kun aloimme yrittämään ja nyt tilanne on se että molemmat ovat raskaana. Toinen vielä ekasta kierrosta. Tietysti olen onnellinen heidän puolestaan, mutta välimme ovat nyt hankalat ja hekään eivät tiedä että aloitimme ivf:n.
Myös mieheni lapset edellisestä liitosta pidämme pimennossa, koska en halua että he joutuvat stressaamaan tätä, mahdollisesti vielä vuosia + ex vaimo ja minä emme tule toimeen yhtään, joten en halua antaa hänelle ammuksia (tietysti heillä lapset syntyivät ekoista kierroista).
Kaikki on siten hyvin salamyhkäistä ja esim. irrotuspiikin kanssa saimme todella olla luovia (pyysin mieheni auttamaan minua silmätippojen laiton kanssa vessaan kesken elokuvan).
Anteeksi tästä tuli hyvin pitkä ja sekava sepostus, mutta tosiaan kun ei puhu kenenkään kanssa niin on vähän patoumia
P. S miten handlaatte keskittymisen muuhun elämään? Työt, sosiaaliset suhteet, harrastukset? Koen tämän itse tosi vaikeana, mieli harhailee koko ajan ja ei ole motivaatiota oikein mihinkään.
Ooh, vähän sama just ku itellä, että 16 kypsää munasolua, 7 hedelmöitty
Vaikee joskus sanoa mistä johtuu ja meilläkin lahjasiittiöt. Vaikka nekin tutkittuja, ni ei biologinkaan mukaan tae.Oon kertonut useille ystäville ja työkavereille, koska prosessi on joka päivä jotenki läsnä. Puhuminen välillä auttaa, toki aika monella lapset tullut ongelmitta. Osaa kiinnostaa prosessi kovinkin, osa ei ymmärrä yhtään.
Mulla aivan sama tilanne. Vaikee fokusoitua mihinkään muuhun ja kun tuli hyperin takia taukoakin
Välillä helpompaa, mut kyl melko puolivaloilla mennään
sit samalla pelottaa seuraava yritys. Pitäis jotenkin yrittää elää hetkessä ja sen hetkisessä vallitsevassa tilanteessa.Kirppuliini
Vauhtiin päässyt keskustelija
Kiitos tiedosta! En voi aloittaa lääkitystä itsenäisesti, kun en ole saanut tuollaista ohjetta ja keräysajankohta osuisi todennäköisesti pääsiäiseen, jolloin klinikka kiinni torstai-maanantai. Keräyksen voisi ehkä ehtiä tehdä päivä ennen sulkua, mutta en usko, että suostuvat tuollaiseen aikatauluun, jossa ei yhtään pelivaraa.
E
Ehtoo
Vieras
Jos laskin oikein, mulla olisi viime kierrossa aloitetulla pitkällä kaavalla ehkä osunut punktion ajoituskäynti pääsiäistä edeltävälle maanantaille, ja ivf-aloitus ei sen vuoksi silloin onnistunut. Vaikuttaa siis siltä, että pääsiäinen estää jotenkin aika isolla liikkumavaralla hoitoja.
Ankea kuvio. Nyt tässä kierrossa päästiin mukaan, ja alkaa Synarelan käyttö kiirastorstaista.
Onko muuten kenelläkään tehty pitkän kaavan jälkeen pakastesiirtoa heti seuraavaan kiertoon? Vai vaatiiko väistämättä taukokierron väliin? Yritän ennakoida, ehditäänkö mitään siirtoa tehdä ennen syyskuuta, jos tuoresiirto jää toukokuussa väliin.
Oletteko pitkäkaavalaiset muuten yrittäneet kotona vielä siitä kierrosta, jossa Synarelan käyttö alkaa? Klinikalta sitä ei kielletty, mutta Synarelan pakkausselosteesta lukemani perusteella mietityttää. Harkitsen komboa yritys tosissaan + hcg:n mittaus verikokeena, jotta mahdollinen (varmasti tosi marginaalinen mahdollisuus) raskaus selviäisi nopeasti.
Kirppuliini
Vauhtiin päässyt keskustelija
Kyllä yritettiin. Ohjeissa lukee, että jos tärppää, niin lääkitys vaan lopetetaan.
Ei vaadi taukokiertoa, sillä meillä tehtiin pitkällä kaavalla sekä tuoresiirto, että PAS heti seuraavaan kiertoon. Me ollaan yritetty joka muusta kierrosta, paitsi synarela kierrosta. Ei haluttu ottaa riskiä.Jos laskin oikein, mulla olisi viime kierrossa aloitetulla pitkällä kaavalla ehkä osunut punktion ajoituskäynti pääsiäistä edeltävälle maanantaille, ja ivf-aloitus ei sen vuoksi silloin onnistunut. Vaikuttaa siis siltä, että pääsiäinen estää jotenkin aika isolla liikkumavaralla hoitoja.
Nyt tässä kierrossa päästiin mukaan, ja alkaa Synarelan käyttö kiirastorstaista.
Onko muuten kenelläkään tehty pitkän kaavan jälkeen pakastesiirtoa heti seuraavaan kiertoon? Vai vaatiiko väistämättä taukokierron väliin? Yritän ennakoida, ehditäänkö mitään siirtoa tehdä ennen syyskuuta, jos tuoresiirto jää toukokuussa väliin.
Oletteko pitkäkaavalaiset muuten yrittäneet kotona vielä siitä kierrosta, jossa Synarelan käyttö alkaa? Klinikalta sitä ei kielletty, mutta Synarelan pakkausselosteesta lukemani perusteella mietityttää. Harkitsen komboa yritys tosissaan + hcg:n mittaus verikokeena, jotta mahdollinen (varmasti tosi marginaalinen mahdollisuus) raskaus selviäisi nopeasti.
Tervetuloa palstalle @Taneli! Meillekin yksityinen gyne koko ajan hehkutti, että etteköhän te ihan kohta oo raskaana. Ekasta käynnistä nyt 1,5v eikä vieläkään olla. Ärsyttää tollainen ylioptimistisuus, kun mitään takeita ei ikinä ole.
Mä kerroin parhaalle ystävälle ja äidille ja siskoille. Sain ystävältä paljon sympatiaa, vaikka hän on omat lapsensa saanut ekasta kierrosta. Helpottaa kun on ihmisiä jotka tietää mitä käyt läpi.
Keskittyminen ja motivaatio vaihtelee. Välillä on ihanaa kun voi upottautua johonkin muuhun, mut välillä se on ihan mahdotonta. Päivä kerrallaan.
Saaruski
Satasella mukana keskusteluissa
@Ehtoo Me ei mitenkään yritetty mitenkään estää raskautta synarela-kierrossa. Järkeilin sen itse niin, että jos alkio tarttuisi matkaan niin todennäköisesti se irtoaisi aika pian, koska kohdun limakalvo ei ole samanlainen synarelan aloituksen jälkeen kun se muuttaa sitä tavallaan muistuttamaan tyhjennysvuotoa eikä kuukautisia. (Luomu kierto vs e-pilleri kierto)
Laskin juuri, että ei me edes päästäisi tässä kierrossa PAS:iin koska ovulaatio tod.näk 15 päivä tienoilla ja meillä on 3 ja 6 päiväisiä alkioita, joten siirto olisi juuri pääsiäisen päivinä (18-21.4). Eli ei PAS:ia ainakaan huhtikuussa. Toukokuussa olisi eka tsäänssi. Mies toki innoissaan odottaa nyt tätä luomukiertoa ja on ostanut greippejä valmiiksi. Tänään aloitin ovistestit clearbluen monitorilla; kp6 :) näyttää "matalaa"
Laskin juuri, että ei me edes päästäisi tässä kierrossa PAS:iin koska ovulaatio tod.näk 15 päivä tienoilla ja meillä on 3 ja 6 päiväisiä alkioita, joten siirto olisi juuri pääsiäisen päivinä (18-21.4). Eli ei PAS:ia ainakaan huhtikuussa. Toukokuussa olisi eka tsäänssi. Mies toki innoissaan odottaa nyt tätä luomukiertoa ja on ostanut greippejä valmiiksi. Tänään aloitin ovistestit clearbluen monitorilla; kp6 :) näyttää "matalaa"
Mulla oli aika vastaava tilanne ja menkat alko perjantai-iltana. Olin osannut tätä vähän ennakoidakin ja kysynyt neuvoa etukäteen. Mulle sanottiin että jos alkaa illalla, niin vasta seuraava päivä on se virallinen eka kiertopäivä ja että sitten on ihan ok jos alkaa pistelemään vasta maanantai-iltana jos ja kun saa siihen ohjeet. Mulla oli Gonal-f, 200 annoksena ja hoidot toimi tosi hyvin noinkin. Toivottavasti tekin pääsette maanantaina aloittamaan!
Edit: mulla toki oli sit torstaina se keräys, eli sen puolesta ei ideaali aikataulu nyt pääsiäisen kanssa
Hertta7
Jostain jotain jo tietävä
Tervetuloa mukaan Taneli 
Me ollaan kerrottu tässä koko matkan aikana avoimesti lapsettomuudesta yleisesti vähän kaikille ja myös hyvin tarkasti hoitojen eri vaiheista. Mutta nyt ei ollut itsellä fiilistä enää kertoa ivf:n tuloksista ja jatkosuunnitelmista kaikille. Kerroin niille, joilta koen saaneeni ymmärrystä tässä matkan varrella ja joille aion jakaa mahdollisen plussauutisen hyvin nopeasti. Muutamalle perheenjäsenelle ja muutamalle kaverille siis. Siinäkin ihan tarpeeksi seuraajia tälle projektille, mutta se on nyt tuntunut kivalta
Muihin asioihin keskittymisestä niin mulla riittää kyllä motivaatiota harrastuksiin, töihin ja muihin. Joka päivä tämä pyörii mielessä, mutta niiden avulla koen pääseväni myös irti välillä. Nyt taas toki vähän jännittää, kun eka siirto on edessä ja tarvittaessa aiotaan niitä kyllä tehdä sitten putkeen, että kuinka paljon kiinnostaa esim. työt, kun on ihan syvällä hoidoissa.
Huomenna uä ja vähän jännittää sekin, että näyttäähän kaikki siellä hyvältä. Ja jos näyttää niin sitten jännäilemään, että tuleehan se ovulaatio ajallaan ja päästään siirtoon ennen pääsiäistä. Vatsa heittää ympäri, kun mietinkin, että päästäisiin siirtoon oikeasti ihan pian
Me ollaan kerrottu tässä koko matkan aikana avoimesti lapsettomuudesta yleisesti vähän kaikille ja myös hyvin tarkasti hoitojen eri vaiheista. Mutta nyt ei ollut itsellä fiilistä enää kertoa ivf:n tuloksista ja jatkosuunnitelmista kaikille. Kerroin niille, joilta koen saaneeni ymmärrystä tässä matkan varrella ja joille aion jakaa mahdollisen plussauutisen hyvin nopeasti. Muutamalle perheenjäsenelle ja muutamalle kaverille siis. Siinäkin ihan tarpeeksi seuraajia tälle projektille, mutta se on nyt tuntunut kivalta
Muihin asioihin keskittymisestä niin mulla riittää kyllä motivaatiota harrastuksiin, töihin ja muihin. Joka päivä tämä pyörii mielessä, mutta niiden avulla koen pääseväni myös irti välillä. Nyt taas toki vähän jännittää, kun eka siirto on edessä ja tarvittaessa aiotaan niitä kyllä tehdä sitten putkeen, että kuinka paljon kiinnostaa esim. työt, kun on ihan syvällä hoidoissa.
Huomenna uä ja vähän jännittää sekin, että näyttäähän kaikki siellä hyvältä. Ja jos näyttää niin sitten jännäilemään, että tuleehan se ovulaatio ajallaan ja päästään siirtoon ennen pääsiäistä. Vatsa heittää ympäri, kun mietinkin, että päästäisiin siirtoon oikeasti ihan pian
Mulla on kauhean iso tarve puhua hoidoista ja puida ja spekuloida ja ihan vaan kertoa asiasta. Tuntuisi mahdottomalta kertoa kuulumisia ilman tätä virtahevon kokoista asiaa joka on meneillään arjessa ja elämässä ja mielen päällä. Mutta toki mitä enemmän kertoo, sitä enemmän ihmiset myös uskaltaa kysellä ja sitten ehkä esim testipäivä on sellainen jota en välttämättä haluaisi tarkkaan jakaa vaan pitää itselläni ja kertoa tuloksesta sitten kun itseään on ehtinyt keräillä jos nega tulee. Mutta sekin on nyt kyllä melko laajalti tiedossa ja hiukan ahdistaa kun se aamu koittaa että tulosta odotetaan niin monella taholla.
Itsellä pysyy ajatukset ja mielenkiinto muissakin asioissa aina siirtopäivään asti. Sen jälkeen on kyllä piinapäivät nimensä veroiset ja sitten huomaan tuota että into ja kiinnostus mitään asiaa kohtaan lopahtaa, olo on aika kierroksilla ja apaattinen samaan aikaan ja vaikea tehdä töitä tai tarttua mihinkään. Vielä viikko edessä...
Itsellä pysyy ajatukset ja mielenkiinto muissakin asioissa aina siirtopäivään asti. Sen jälkeen on kyllä piinapäivät nimensä veroiset ja sitten huomaan tuota että into ja kiinnostus mitään asiaa kohtaan lopahtaa, olo on aika kierroksilla ja apaattinen samaan aikaan ja vaikea tehdä töitä tai tarttua mihinkään. Vielä viikko edessä...
T
Teijukka
Vieras
Heippa kaikille tauon jälkeen taas! Pidin välikierron ajan taukoa myös täältä foorumilta ja yritin keskittyä kaikkeen muuhun elämään 
Nyt palailen tännekin kun kyytiläinen on taas matkassa ja piinapäivät täällä. Teillä oli ollut ahkeraa viestittelyä palstalla, kävin pikaisesti läpi tekstit tuolta helmikuulta, ja päällimmäisenä jäi mieleen että pari palstalaista oli kokenut keskenmenon tässä välissä, suuren suuret pahoittelut heille!
Mulla oli 1,5vk menkat myöhässä normaalista ja oli kyllä ärsyttävää odottaa niitä kun tiesi että PASiin päästään ilmoittautumaan heti kun ne vaan alkais. Miten ne osaakin olla juuri silloin myöhässä?
Kierron alettua söin letroja kp 3-7 ja kp 10 oli ultraus LKS:ssä missä siis todettiin vain yksi johtofollikkeli ja kaikki ok PASsia varten. Perjantaina aamulla ajeltiin sitten kukonlaulun aikaan Rovaniemeltä Ouluun. Jännitin toimenpidettä tosi paljon edellisen tuoresiirron huonon kokemuksen jälkeen. Pissahätä oli taas aivan megalomaaninen siinä vaiheessa kun me päästiin huoneeseen, aika siis venähti taas Ja jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää niin varmaan olisin juossut karkuun. Ensimmäinen 30min meni tuskaisesti kun pissahätä vain yltyi ja ultra-anturia painettiin kaksin-kolmin käsin oikein painamalla rakon päälle, samalla ronkittiin kivuliaasti sisällä. Eivät vain saaneet katetria oikeaan paikkaan eikä edes avuksi otetut välineet auttaneet. Tärisin ja kiroilin penkissä ja mies silitti päätä. Jossain vaiheessa vilkaisin miehen kasvoja ja hänkin näytti kauhistuneelta. Mies ei ollut mukana tuoresiirrossa syksyllä johtuen töistä, mutta toki kerron hänelle kuinka traumaattinen tuo tuoresiirto mulle oli, silti tämä tuli ehkä yllätyksenä. Yllättihän itsenikin että tämä oli nyt vielä kolmin kerroin vaikeampaa.
Tuon puolen tunnin jälkeen lääkäri tuli siihen tulokseen, että nyt täytyy käyttää vielä ronskimpia keinoja ja laitetaan kohdunkaulan puudute. Sain myös käydä pissalla tiristämässä puolet pois, jotta olo vähän helpottuisi. Kuulemma rakko oli jo niin täynnä että se jopa jo hankaloitti toimenpidettä entisestään. Puudutteen laittoa pelkäsin vähän, jotenkin ajattelin että se sattuisi kovasti mutta hädin tuskin tunsin koko laittoa, verrattuna kaikkeen muuhun kipuun mitä siinä jo olin kokenut.
Puudutteen jälkeen kohdunkaulasta napattiin kiinni jollain pihdeillä joka tuntui inhottavalta kyllä mutta varmasti ilman puudutetta olis ollut vielä pahempaa. Sitä siirreltiin sinne tänne ja koitettiin saada katetri oikeaan kohtaan. Kipuja oli kyllä edelleen ja myös kohdussa kun tökkivät siellä inhottavasti, mutta kaikenkaikkiaan kun rakko ei ollut ääriään myöten täynnä ja puudute toimi niin olo vähän helpotti. Ja homma saatiinkin sitten maaliin nopeammin. Kaiken kaikkiaan alkionsiirtoon meni noin vajaa 1h. Aivan kamala kokemus! Lääkäri totesi toimenpiteen jälkeen että jos näitä vielä mulle tehdään niin suoraan otetaan käyttöön rauhoittava, kipulääke ja kohdunkaulanpuudute, eikä lähdetä edes yrittämään ilman koska on niin haastavaa. Turhaa kidutusta minulle ja aiheuttaa traumaa.
Mutta siitäkin selvittiin! Ja ehkä just nuo lääkärin sanat lopussa takasi sen että ei jäänyt pelkoa seuraavaa kertaa kohtaan, jos sellaiseen pitää vielä mennä. Hyvillä mielin käytiin mäkkärissä syömässä ranut ennen kuin lähdettiin ajeleen Rovaniemelle. Kotona iltasella vähän säikähdin kun siteeseen oli tullut ihan klönttistä vuotoa, siis sellaista mitä menkkojen aikaan tulee kun limakalvo tulee pois. Mietin että voiko siinä alkio mitenkään pysyä matkassa jos sellaista tulee
. Sitä tuli vain kerran ja ei kauhean paljon mutta kuitenkin. Onko muilla ollut minkälaista vuotoa haastavan alkionsiirron jälkeen? Yleensä ei kai tule juuri mitään jos siirto sujuu ongelmitta, mutta mulla tihuutti puudutekohdat ja ilmeisesti myös kohdusta kun niin kovin ronkittiin. laitoin omapolulle viestiä mutta eihän sieltä vastata ennen maanantaita, eikä sille mitään voisi tehdäkkään, alkio joko tuli pois tai ei tullut. Kipuja ei kuitenkaan ole ollut ollenkaan vaikka sitäkin vähän pelkäsin.
Milloin olette alkanut tikutella PASin jälkeen, olisko dpo8 tai 9? Mua ei siis haittaa ollenkaan jos sieltä tulee se nega ensin sormet vaan syyhyää ja testit huutaa jo kaapissa!
Mulle siirrettiin siis 4 päiväinen morula.
Nyt palailen tännekin kun kyytiläinen on taas matkassa ja piinapäivät täällä. Teillä oli ollut ahkeraa viestittelyä palstalla, kävin pikaisesti läpi tekstit tuolta helmikuulta, ja päällimmäisenä jäi mieleen että pari palstalaista oli kokenut keskenmenon tässä välissä, suuren suuret pahoittelut heille!
Mulla oli 1,5vk menkat myöhässä normaalista ja oli kyllä ärsyttävää odottaa niitä kun tiesi että PASiin päästään ilmoittautumaan heti kun ne vaan alkais. Miten ne osaakin olla juuri silloin myöhässä?
Kierron alettua söin letroja kp 3-7 ja kp 10 oli ultraus LKS:ssä missä siis todettiin vain yksi johtofollikkeli ja kaikki ok PASsia varten. Perjantaina aamulla ajeltiin sitten kukonlaulun aikaan Rovaniemeltä Ouluun. Jännitin toimenpidettä tosi paljon edellisen tuoresiirron huonon kokemuksen jälkeen. Pissahätä oli taas aivan megalomaaninen siinä vaiheessa kun me päästiin huoneeseen, aika siis venähti taas Ja jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää niin varmaan olisin juossut karkuun. Ensimmäinen 30min meni tuskaisesti kun pissahätä vain yltyi ja ultra-anturia painettiin kaksin-kolmin käsin oikein painamalla rakon päälle, samalla ronkittiin kivuliaasti sisällä. Eivät vain saaneet katetria oikeaan paikkaan eikä edes avuksi otetut välineet auttaneet. Tärisin ja kiroilin penkissä ja mies silitti päätä. Jossain vaiheessa vilkaisin miehen kasvoja ja hänkin näytti kauhistuneelta. Mies ei ollut mukana tuoresiirrossa syksyllä johtuen töistä, mutta toki kerron hänelle kuinka traumaattinen tuo tuoresiirto mulle oli, silti tämä tuli ehkä yllätyksenä. Yllättihän itsenikin että tämä oli nyt vielä kolmin kerroin vaikeampaa.Tuon puolen tunnin jälkeen lääkäri tuli siihen tulokseen, että nyt täytyy käyttää vielä ronskimpia keinoja ja laitetaan kohdunkaulan puudute. Sain myös käydä pissalla tiristämässä puolet pois, jotta olo vähän helpottuisi. Kuulemma rakko oli jo niin täynnä että se jopa jo hankaloitti toimenpidettä entisestään. Puudutteen laittoa pelkäsin vähän, jotenkin ajattelin että se sattuisi kovasti mutta hädin tuskin tunsin koko laittoa, verrattuna kaikkeen muuhun kipuun mitä siinä jo olin kokenut.
Puudutteen jälkeen kohdunkaulasta napattiin kiinni jollain pihdeillä joka tuntui inhottavalta kyllä mutta varmasti ilman puudutetta olis ollut vielä pahempaa. Sitä siirreltiin sinne tänne ja koitettiin saada katetri oikeaan kohtaan. Kipuja oli kyllä edelleen ja myös kohdussa kun tökkivät siellä inhottavasti, mutta kaikenkaikkiaan kun rakko ei ollut ääriään myöten täynnä ja puudute toimi niin olo vähän helpotti. Ja homma saatiinkin sitten maaliin nopeammin. Kaiken kaikkiaan alkionsiirtoon meni noin vajaa 1h. Aivan kamala kokemus! Lääkäri totesi toimenpiteen jälkeen että jos näitä vielä mulle tehdään niin suoraan otetaan käyttöön rauhoittava, kipulääke ja kohdunkaulanpuudute, eikä lähdetä edes yrittämään ilman koska on niin haastavaa. Turhaa kidutusta minulle ja aiheuttaa traumaa.
Mutta siitäkin selvittiin! Ja ehkä just nuo lääkärin sanat lopussa takasi sen että ei jäänyt pelkoa seuraavaa kertaa kohtaan, jos sellaiseen pitää vielä mennä. Hyvillä mielin käytiin mäkkärissä syömässä ranut ennen kuin lähdettiin ajeleen Rovaniemelle. Kotona iltasella vähän säikähdin kun siteeseen oli tullut ihan klönttistä vuotoa, siis sellaista mitä menkkojen aikaan tulee kun limakalvo tulee pois. Mietin että voiko siinä alkio mitenkään pysyä matkassa jos sellaista tulee
. Sitä tuli vain kerran ja ei kauhean paljon mutta kuitenkin. Onko muilla ollut minkälaista vuotoa haastavan alkionsiirron jälkeen? Yleensä ei kai tule juuri mitään jos siirto sujuu ongelmitta, mutta mulla tihuutti puudutekohdat ja ilmeisesti myös kohdusta kun niin kovin ronkittiin. laitoin omapolulle viestiä mutta eihän sieltä vastata ennen maanantaita, eikä sille mitään voisi tehdäkkään, alkio joko tuli pois tai ei tullut. Kipuja ei kuitenkaan ole ollut ollenkaan vaikka sitäkin vähän pelkäsin.Milloin olette alkanut tikutella PASin jälkeen, olisko dpo8 tai 9? Mua ei siis haittaa ollenkaan jos sieltä tulee se nega ensin
sormet vaan syyhyää ja testit huutaa jo kaapissa! Mulle siirrettiin siis 4 päiväinen morula.
T
Teijukka
Vieras
Ai niin! Tämä koko PAS prosessi ei nyt ole oikein sujunut niin kuin strömsössä. Ensin unohdin aloittaa Cyclogestin oikeana päivänä (miten voi unohtaa?!!), aloitin siis päivää liian myöhään mutta kuulemma ei haittaa juurikaan. Sitten tuo itse toimenpide oli kauhuleffasta. Eilen sitten lähdettiin kaupungille tarkoituksena hakea Gonapeptyl apteekista mutta farmaseutti ystävällisesti ilmoitti ettei mulla ole siihen reseptiä 
. Mahtavaa. Ja kun oli lauantai niin mihinkään polille on turha soitella, farmaseutti sitten sanoi että parasta soittaa päivystykseen niin ne saa keksiä että mitä nyt tehdään. Päivystyksestä vastasi AIVAN IHANA hoitaja joka oli kuitenkin aivan pihalla kaikista lääkkeistä, tottakai kun näitä ei varmaan päivystyksessä kysellä ihan joka päivä. Mutta siis otti kaikki tiedot minusta, lääkkeistä, toimenpiteestä ja minun ajatuksista ylös, ja tuntui ottavan sydämen asiakseen nyt selvittää tämän että minä saa oikean lääkkeen. Tämä oli jotenkin aivan ihana puhelinkohtaaminen kyllä!
Hän sai mun kantateksit auki mutta sielläkään ei löytynyt mitään mainintaa koko Gonapeptylistä ensin, lääkäri oli kirjoittanut sen mulle kyllä käsin lapulle. Löysivät sen maininnan kuitenkin muutaman soittorundin ja 45min jälkeen ja sain reseptin, eli loppu hyvin kaikki hyvin. Itse arvelin että lääkärillä käynyt tässä ajatuskatkos, oli nimittäin määrännyt kaksi reseptiä joista toinen oli Cyclogest ja toisen piti olla Gonapeptyl, mutta olikin Terolut. Me keskusteltiin tuosta Terolutista lääkärin kanssa ihan siinä tapaamisen lopuksi ja tulimme tulokseen että sitä EN voi syödä, mutta jotenkin sitten lääkäri kirjoitti vahingossa sen. Sattuuhan näitä, harmi vaan kun sattuu aina viikonlopulle niin on vähän hankalampi selvitellä.
. Mahtavaa. Ja kun oli lauantai niin mihinkään polille on turha soitella, farmaseutti sitten sanoi että parasta soittaa päivystykseen niin ne saa keksiä että mitä nyt tehdään. Päivystyksestä vastasi AIVAN IHANA hoitaja joka oli kuitenkin aivan pihalla kaikista lääkkeistä, tottakai kun näitä ei varmaan päivystyksessä kysellä ihan joka päivä. Mutta siis otti kaikki tiedot minusta, lääkkeistä, toimenpiteestä ja minun ajatuksista ylös, ja tuntui ottavan sydämen asiakseen nyt selvittää tämän että minä saa oikean lääkkeen. Tämä oli jotenkin aivan ihana puhelinkohtaaminen kyllä! Hän sai mun kantateksit auki mutta sielläkään ei löytynyt mitään mainintaa koko Gonapeptylistä ensin, lääkäri oli kirjoittanut sen mulle kyllä käsin lapulle. Löysivät sen maininnan kuitenkin muutaman soittorundin ja 45min jälkeen ja sain reseptin, eli loppu hyvin kaikki hyvin. Itse arvelin että lääkärillä käynyt tässä ajatuskatkos, oli nimittäin määrännyt kaksi reseptiä joista toinen oli Cyclogest ja toisen piti olla Gonapeptyl, mutta olikin Terolut. Me keskusteltiin tuosta Terolutista lääkärin kanssa ihan siinä tapaamisen lopuksi ja tulimme tulokseen että sitä EN voi syödä, mutta jotenkin sitten lääkäri kirjoitti vahingossa sen. Sattuuhan näitä, harmi vaan kun sattuu aina viikonlopulle niin on vähän hankalampi selvitellä.@Teijukka olipa sulla ikävä siirtokokemus! Itselläkin eka PAS oli hankala, mutta ei kyllä noin paha. Keskenmenossa kun tehtiin manuaalinen tyhjennys, niin kohdunkaulan puudutetta laitettiin niin paljon, ettei pihdit tuntuneet miltään, joten pyydä ensi kerralla enemmän puudutetta!
Te muut jotka olette husin hoidoissa ja tuoresiirtoa ei tehdä, milloin ootte saaneet kuulla alkioiden kehityksestä? Meille tuli punktiopäivän jälkeen tieto hedelmöittyneiden alkioiden määrästä, mutta kuumeisesti odottelen tietoa jatkosta (moniko alkio selvisi viikonlopun yli, ovatko normaalisti jakaantuneet, mitä ovat laadultaan jne). Meillä on vasta loppuviikosta sovittu lääkärin soittoaika ja joudun kesken työpäivän yrittää vastata. Onko teillä tullut esim. biologin kirjausta pakastukseen saakka selvitteistä alkioista?
Ja @Taneli, mulla tää on ainakin mennyt aalloittain. Oon suhtautunut lapsettomuuden aiheuttamaan suruun vähän samoin, kuin mitä voisi ajatella masennuksen hoidosta: tee asioita jotka normaalisti tuottavat sinulle hyvää mieltä
Oon karsinut kaiken ylimääräsen ja keskittynyt siihen mikä tuo mulle hyvää oloa: muutaman läheinen ystävän, puolison ja perheen kanssa ajan viettäminen, kynttilät, kotispa, kodin sisustaminen, rauhallinen ulkoilu jne. Oon ihan suosiolla skippaillut sellaiset sosiaaliset menot, jotka ottavat enemmän kuin antavat. Töissä oon tehnyt kaiken pakollisen, mutta oon ollut tosi tarkka siitä etten kasaa mitään extrahommia. Oon keskittynyt pitämään itsestäni oikein erityisen hyvin huolta
Ja @Taneli, mulla tää on ainakin mennyt aalloittain. Oon suhtautunut lapsettomuuden aiheuttamaan suruun vähän samoin, kuin mitä voisi ajatella masennuksen hoidosta: tee asioita jotka normaalisti tuottavat sinulle hyvää mieltä
Oon karsinut kaiken ylimääräsen ja keskittynyt siihen mikä tuo mulle hyvää oloa: muutaman läheinen ystävän, puolison ja perheen kanssa ajan viettäminen, kynttilät, kotispa, kodin sisustaminen, rauhallinen ulkoilu jne. Oon ihan suosiolla skippaillut sellaiset sosiaaliset menot, jotka ottavat enemmän kuin antavat. Töissä oon tehnyt kaiken pakollisen, mutta oon ollut tosi tarkka siitä etten kasaa mitään extrahommia. Oon keskittynyt pitämään itsestäni oikein erityisen hyvin huolta
Saaruski
Satasella mukana keskusteluissa
@Taneli
Mulla on mennyt hoitojen suhteen mieliala ihan hyvin mutta keskenmenon jälkeen on ollut huonoja hetkiä ja ei oikein mikään kiinnosta. Nyt sitten kun oli toinen IVF ja kolmatta suunnitellaan ja jotain tapahtuu niin alkaa voimaan taas paremmin. Eli vaihtelevasti tämä menee, välillä ei jaksa roikkua täällä foorumilla yhtään ja välillä taas on kiva palata tänne.
Me ei olla kerrottu kuin mun kahdelle tädille ja mun esimiehelle. Meillä ei ole nyt perhe ja ystäväpiirissä sellaisia, jotka tän asian ymmärtäisi. Joten pidetään ihan pienen piirin tiedossa vain.
@Teijukka
Kuulostaa kamalalta. Mulle on joskus laitettu kuparikierukka neljäksi vuodeksi ja otettu pois ja kipu oli aivan helvetillistä kummallakin kerralla. Joten osaan nyt varautua että PAS tulee kans olemaan hirveä. Pyydän kohteliaasti kohdunkaulanpuudutetta sitten ja reilusti!
Mulla on mennyt hoitojen suhteen mieliala ihan hyvin mutta keskenmenon jälkeen on ollut huonoja hetkiä ja ei oikein mikään kiinnosta. Nyt sitten kun oli toinen IVF ja kolmatta suunnitellaan ja jotain tapahtuu niin alkaa voimaan taas paremmin. Eli vaihtelevasti tämä menee, välillä ei jaksa roikkua täällä foorumilla yhtään ja välillä taas on kiva palata tänne.
Me ei olla kerrottu kuin mun kahdelle tädille ja mun esimiehelle. Meillä ei ole nyt perhe ja ystäväpiirissä sellaisia, jotka tän asian ymmärtäisi. Joten pidetään ihan pienen piirin tiedossa vain.
@Teijukka
Kuulostaa kamalalta. Mulle on joskus laitettu kuparikierukka neljäksi vuodeksi ja otettu pois ja kipu oli aivan helvetillistä kummallakin kerralla. Joten osaan nyt varautua että PAS tulee kans olemaan hirveä. Pyydän kohteliaasti kohdunkaulanpuudutetta sitten ja reilusti!
Meillä oli hoidot Husilla ja alkiodiagnostiikan takia ei tuoresiirto ollut vaihtoehtona. Ei tullut mihinkään väliaikatietoa, vaan biologi soitti viikon päästä punktiosta sovittuna päivänä ja kertoi miten alkiot olivat kehittyneet ja kuinka monta meni pakkaseen. Meillä toki oli alunperinkin tiedossa että pakastetaan blastoina, joten en tiedä saisiko kuulla jotain aikaisemmin jos pakastetaan 2-3 -päiväisiä. Joka päivä siinä välissä kävin omapolkua ja Maisaa päivittelemässä jos jostain löytyisi tietoa, mutta eiTe muut jotka olette husin hoidoissa ja tuoresiirtoa ei tehdä, milloin ootte saaneet kuulla alkioiden kehityksestä? Meille tuli punktiopäivän jälkeen tieto hedelmöittyneiden alkioiden määrästä, mutta kuumeisesti odottelen tietoa jatkosta (moniko alkio selvisi viikonlopun yli, ovatko normaalisti jakaantuneet, mitä ovat laadultaan jne). Meillä on vasta loppuviikosta sovittu lääkärin soittoaika ja joudun kesken työpäivän yrittää vastata. Onko teillä tullut esim. biologin kirjausta pakastukseen saakka selvitteistä alkioista?
Ja @Taneli, mulla tää on ainakin mennyt aalloittain. Oon suhtautunut lapsettomuuden aiheuttamaan suruun vähän samoin, kuin mitä voisi ajatella masennuksen hoidosta: tee asioita jotka normaalisti tuottavat sinulle hyvää mieltä
Oon karsinut kaiken ylimääräsen ja keskittynyt siihen mikä tuo mulle hyvää oloa: muutaman läheinen ystävän, puolison ja perheen kanssa ajan viettäminen, kynttilät, kotispa, kodin sisustaminen, rauhallinen ulkoilu jne. Oon ihan suosiolla skippaillut sellaiset sosiaaliset menot, jotka ottavat enemmän kuin antavat. Töissä oon tehnyt kaiken pakollisen, mutta oon ollut tosi tarkka siitä etten kasaa mitään extrahommia. Oon keskittynyt pitämään itsestäni oikein erityisen hyvin huolta