Tässä tulee ja pahoittelut jo etukäteen todella pitkästä kertomuksesta.
En tiedä, tuoko tämä meidän hoitohistoriamme jollekin lohtua vai päinvastoin, mutta meillä meni jokainen IVF/ICSI paremmin, mitä enemmän niitä tehtiin. Yleensä ehkä menee toisin päin, en tiedä. JOka tapauksessa jos olisimme kuunnelleet julkisella puolella annettua neuvoa olla hakeutumatta uusiin IVF-hoitoihin, koska mahdollisuutemme ovat niin pienet, olisimme varmasti edelleen ilman lasta. Ymmärrettävää tietenkin on, että psyykkisesti se on raskasta ja siitä syystä on ehkä lopetettava ja rahallisesti myös voi olla mahdotonta mennä yksityiselle, jos julkisella ei enää pääse.
Hoitohistoirastamme sen verran, että yritys aloitettiin keväällä 2016 eli olin silloin juuri täyttämässä 33. Itse olin kuumeillut jo monta vuotta, mutta tuolloin mies suostui alkaa yrittää. Silloin ajattelin, että jes, ehkäisyrengas pois ja ekalla yrityskerralla tulen raskautumaan, koska muut perheessäni ovat aina raskautuneet todella helposti ja minähän raskaudun myös ja SAAN ison perheen. No, toisin kävi ja hoitoihin hakeuduimme jo puolen vuoden yrittämisen jälkeen syksyllä 2016, kun tuntui, ettei kaikki ole ok, kun kierto oli niin lyhyt ja tiputteli alkoi aina jo DPO 8-9. Tehtiin tutkimuksia eikä mitään vikaa löytynyt paitsi alentunut AMH (silloin 1,3) ja aloitettiin Clomifen-lääkityksellä ja sen jälkeen tehtiin vielä 3 inssiä, jonka jälkeen alkoivat IVF-hoidot. Ne menivät näin:
1. IVF yksityisellä keväällä 2017 (ikä 34). Lyhyt kaava. Pari munasolua. Yksi hedelmöittynyt alkio, joka kuukahtui 4. päivänä. Ei siirtoa.
2. ICSI julkisella HUS keväällä 2018 (ikä 35). Aukiolotutkimus jne. tehtiin. Edelleenkään ei löytynyt syytä selittämättömälle lapsettomuudelle, paitsi tuo madaltunut AMH. Munasolujen laadussa oli kans jokaisella kerralla jotain häikkää tämän jälkeenkin. Tehtiin pitkä hoitokaava. Pari munasolua. Yksi hedelmöittynyt alkio, joka siirrettiin 3-päiväisenä. Ei raskautta.
3. ICSI julkisella HUS syksyllä 2018 (ikä 35). Lyhyt hoitokaava. Pari munasolua. Yksi hedelmöittyi ja siirto 3-päivöisenä ja spontaani keskenmeno v. 6. Koko ajan vuosi vähän ja oli kipuja ja plussa ei ikinä ollut vahva ja HCG 560 ja vuosi itsestään pois.
Julkisella eivät enää suostuneet ottamaan meitä hoitoon ja muuten tosi hyvien hoitokokemusten jälkeen osui omaan mieleeni melko tyly lääkäri, joka totesi, että meidän ei kannata jatkaa IVF-hoitoja, kun mahdollisuus onnistua on niin pieni ja että kannattaa varautua siihen, että vaihdevuodetkin alkavat ihan pian jne. Olimme ihan kauhuissamme ja itkin joka ilta pitkään ja olin ihan allapäin. Keräilimme ajatuksia pari kuukautta ja päätimme, että mehän jatkamme ja käännämme jokaisen kiven ja teemme 10 ICSI:ä, jos rahat vain saadaan jostain ja sen jälkeen vasta pohdimme, olisikohan aika lopettaa, jos emme onnistu.
Siirryimme siis yksityiselle ja sain suosituksen hyvästä lääkäristä, joka oli aivan ihana ja ensimmäisellä kerralla keväällä 2019 hän sanoi, että sinä olet vielä nuori (36-vuotias tuolloin) ja kysyi, että montako lasta haluatte ja oli ihanan positiivinen ja kannustava, mutta ei tyrkyttänyt mitään ylimääräisiä tutkimuksia jne. Päätimme odottaa syksyyn 2019 ja sillä välin hän määräsi minut syömään Ubikoninia.
4. IVF yksityisellä syksyllä 2019 (ikä 36). Lyhyt kaava ja kaikki lääkitys muutettiin. Suurin muutos oli, että sain munasolujen kypsytyslääkkeeksi Elonva-nimistä lääkettä ja liäksi olin syönyt mainitsemaani Ubikoninia lääkärin määräämänä. Kun ICSI piti tehdä huomattiin, että johtofollikkeli oli kasvanut liian isoksi, joten hän ehdotti, että ei tehdä munasolupunktiota nyt, vaan jatketaan lääkitystä ja tehdään loppukierron munasolupunktio. En tiedä onko muille tehty sellaista? No, se toimi minulla ja yhtäkkiä munasolujen määrä oli aivan toinen kuin aiemmilla kerroilla. Aiemmin oli pari munasolua, joista aina yksi kypsä ja nyt saimme 8 munasolua, joista 6 kypsää. Valitettavasti he eivät tehneet ICSI:ä, vaan jostain syystä nrormi IVF:n ja se ei jostain syystä toimi meillä, kun minun munasoluissa on jotenkin paksu kuori, joita siittiöt eivät läpäise tms. Eli tämä kerta meni hukkaan, mutta saimme jälleen uutta tietoa. Sitä saimme joka IVF-kerralla enemmän.
5. ICSI yksityisellä syksyllä/talvella 2019 (ikä 36). Jälleen lyhyt kaava ja sama lääkitys kuin edellisellä kerralla, mutta alkukierrossa punktio. Taisi olla ennätysmärää rakkuloita ja munasolujakin saatiin 12, joista 8 kypsää. Olimme aivan ihmeissämme ottaen huomioon, että ensimmäinen IVF tehtiin, kun olin 34-vuotias ja nyt olin 36-vuotias. 4 munasolua hedelmöittyi ja kaikille tehtiin pitkä viljely ja kolme kehittyi blastoiksi, mikä jo itsessään oli meille ihme. Tuoresiirto ei toiminut ja vuoto alkoi jo ennen aikojaan.
5. ICSI 1. PAS tehtiin 2/2020. Ennen sitä tehtiin ERA-tutkimus ja joku toinen bakteeri tms. tutkimus. ERA:n perusteella muutettiin hieman siirtoaikaa ja tehtiin tuo 1. PAS. Ei onnistunut.
Sitten tuli korona ja otimme taukoa ja totesimme, että syksyllä 2020 voisimme jälleen aloittaa uuden ICSI-kierroksen ja tehdä mahdollisimman monta putkeen ja toivon mukaan saada mahdollisimman monta blastoa pakkaseen. Minulle tuoresiirto ei toimi, joten en halunnut niitä enää tehtäväksi.
5. ICSI 2. PAS 6/2020. Vaikka minä ajattelin, että miksi tuo kolmas ja viimeinen alkio pärjäisi, kun oli kaikista huonoin, niin lopulta päätimme kuitenkin siirtää tuon viimeisen blaston alta pois, kun syksyllä alkaisi uudet hoidot ja kaikki meni aivan toisin ja otettiin siirtoon lääke kohdun supistusten vähentämiseksi (tractocile, atosiban) ja lisäksi sain suoneen intralipidiä useaan otteeseen ja lisäksi keltarauhashormonilääkkeeksi crinone-nimistä lääkettä ja d-vitamiinin määrä mitattiin ja rauta-arvot ja ferritiini mitattiin. En tiedä, johtuiko siitä, että toivoa ei tuntunut olevan, uudesta lääkityksestä, lähestyvästä kesälomasta, jostain muusta vai pelkästä tuurista, mutta kas kummaa, jostain syystä tuo huonoimmin luokiteltu 6-päiväinen blasto tarrasi kiinni ja vaikka vuotoa oli moneen otteeseen läpi koko raskauden, niin raskaus meni todella hyvin ja 2/2021 meille syntyi mitä ihanin tyttövauva. En ikinä osannut odottaa, että juuri tuo kerta toisi tällaisen lopputuloksen 4 vuotta ensimmäisen IVF-hoidon jälkeen ja 5 vuotta yrityksen aloittamisesta.
Toivotaan että tämä raskaus on sellainen että kiinnittyminen on tapahtunut vähän myöhemmin ja hcg oli vaan vähän matalampi lähtötasosta, mutta kaikki on hyvin. 
Tätä ennen se on ollut ainoita asioita mikä on pomminvarmaa! Mulla siis luonnolliset kierrot ja nyt ajattelin säästää pitkiä ajeluita yhden ultran verran. Huomenna vielä testailen vaikka turhaa taitaa olla. Flon mukaan ovia olis pitänyt olla eilen, mutta muut kehon merkit kertoo että ollaan jo matkalla kohti loppukiertoa. Joko sitä ei ollut ollenkaan tai sitten se vaan meni paljon arvioitua aikaisemmin.
etukäteen jännitin aluksi eniten pistoksia, mutta niinkuin arveltiinkin niin niissä ei ollu mitään jännitettävää (paitsi fyremadel, se oli aika ikävä). Varsinkin kun mies oli ihana ja pisti kaikki piikit mulle, tuntui niin turvalliselta tehdä se yhdessä 
Meillä kävi jymy-yllätys, jota en voi uskoa vieläkään todeksi. Tässä kierrossa tosiaan missattiin ensimmäinen alkionsiirto, kun ovis osui ”väärälle” päivälle, niinkuin tuolla aiemmin kirjoittelinkin. No, kuukautisia ei alkanut kuulumaan ja tein raskaustestin 3pv kuukautisten poisjäännistä ja meinas silmät tippua päästä, kun se oli positiivinen. Tietysti kaikkea voi tapahtua vielä, mutta ensimmäinen positiivinen testi, lasta yritetty 1v8kk ja ei pitänyt juuri olla mahiksia omin avuin...
Tuloksena 15 munasolua ja keskiviikkona siirtoon 
Kuulostaa samanlaiselta aikataululta kuin meidän hoitokierrossa. En osaa tämän ekan hoitokierron kokemuksella kovin hyvin vielä sanoa, muuta kuin että mulla oli aikalailla sama määrä rakkuloita ainakin! Kuulostaa siis mun korvaan hyvältä, ainakin meillä meni näillä spekseillä kaikki hyvin 
On kyllä hurjaa miten vauhdilla hoidot etenee sitten kun niihin vihdoin pääsee! Kiva kun saadaan jännittää yhdessä 