Ehkä mäkin voisin vihdoin esittäytyä!
Täytän kohta 38, mies on 43. 1,5 vuotta sitten jätin pillerit pois ja melkeinpä heti aloitettiin yrittämällä yrittäminen. Vuosi sitten mentiin tutkimuksiin, molemmilla kaikki arvot tosi hyvin. Sanottiin et syksyllä aukkari. Erinäisistä syistä se venyi helmikuulle -24. No aukkaria ei koskaan tehty, toisessa munasarjassa endometriooma ja toisessakin kystia. Eli selvä endo. AMH romahtanut 3,9 -> 1,4.
Aloitettiin melkein heti procren kuivattamaan endoa. Pari viikkoa lähinnä itkin. Sit löysin tän palstan ja ahmin kaikki kirjoitukset vuodelta 2019 tähän hetkeen asti. Tää on antanut hirveästi toivoa ja lohtua. Aivan erityisesti
@CherryRed ja
@Pupsis te ootte endottarina jäänyt mieleen ja molempien raskauksista saatoin itsekin tirauttaa pienet onnen itkut.

Tavallaan ”kiva”, että
@Pupsis oot täällä taas! Toivottavasti taas pian onnistaa.
Tällä viikolla tsekattu et procren toiminut kuten pitänyt, kystatkin vähän pienentynyt. Perjantaina alkaa menopur suurimmalla annostuksella. Vähän hurjistuttaa tuleeko sivuoireita. Toki se pistäminenkin jännittää. Jos kaikki menee kuten pitää, niin punktio toukokuun alussa. No sehän vasta pelottaakin, kun voi kai endon takia olla kivuliaampi, mut yritän olla vielä miettimättä sitä.
On tää kyllä yks tunteiden vuoristorata, jota ei kukaan muu kuin saman kokenut voi ymmärtää. Aivan järkyttävä pelko ja ahdistus lopullisesta lapsettomuudesta. Sit aina välillä tulee pieni toivon kipinä, et ehkä tää on se tapa, miten me onnistutaan.
Kamalaa, että joudutte kirjoittelemaan täällä, mutta ihanaa, että tää palata on olemassa.