IVF/ICSI-HOIDOT 2021

[Livie]

Ohhoh, täytyy sanoa että tämän ketjun tunnelma on muuttunut täysin nyt uuden ketjun ja uusien henkilöiden myötä. Aiemmin täällä otettiin plussanneet, lapsettomuudesta kärsineet vastaan ja toivottiin myös heidän kuulumisiaan, hyvässä ja pahassa.

Mitä jos tämä raskaus esim. keskeytyisi, enkö olisi enää sitten oikeutettu kirjoittamaan tänne? Koska olen joskus plussannut? Lapsettomuustaustalla ei välttämättä löydy vertaistukea raskaana ryhmistäkään, koska maailmat on aika erilaiset jos raskautuu helposti tai on kokenut vuosikausien vaikeuksia. Täytyy sanoa, että se hyvä vertaistuki, jota olen täältä saanut ja myös omasta mielestä pystynyt antamaan muille, on nyt kadonnut kuin tuhka tuuleen.

 

[Riepu85]

Jännää, että nyt jo kahdella on näkynyt edeltävänä päivänä Ovitrelle. Mulla ei ole näkynyt koskaan
Meissä on kaikissa eroja esim. miten nopeasti kroppa metabuloi aineita, ehkä tässä hormonimetabuloinnissa on sitten myös.

Mulla tuli Ovitrelle vielä 5 päivää siirron jälkeen eli 10do 12 naksausta. Riippuu hoidosta missä vaiheessa mitäkin ainetta annetaan tukemaan raskauden alkamista. Verikoe oli 5 päivää ovitrellen jälkeen.

 

[Riepu85]

Ohhoh, täytyy sanoa että tämän ketjun tunnelma on muuttunut täysin nyt uuden ketjun ja uusien henkilöiden myötä. Aiemmin täällä otettiin plussanneet, lapsettomuudesta kärsineet vastaan ja toivottiin myös heidän kuulumisiaan, hyvässä ja pahassa.

Mitä jos tämä raskaus esim. keskeytyisi, enkö olisi enää sitten oikeutettu kirjoittamaan tänne? Koska olen joskus plussannut? Lapsettomuustaustalla ei välttämättä löydy vertaistukea raskaana ryhmistäkään, koska maailmat on aika erilaiset jos raskautuu helposti tai on kokenut vuosikausien vaikeuksia. Täytyy sanoa, että se hyvä vertaistuki, jota olen täältä saanut ja myös omasta mielestä pystynyt antamaan muille, on nyt kadonnut kuin tuhka tuuleen.

Oon sun kanssa samaa mieltä.
Hetki sittenhän täällä oli kiva kuulla miten jo ivf hoidoilla raskautuneilla menee.

 

[Muir]

Samaa mieltä Henskukan kanssa. Itseä ainakin lohduttaa tietää että joku onnistuu. Ja hedelmättömyystrauma ei lopu plussatestiin.

Jos joitakuita haittaa, niin raskausasioissa voi tehdä kuten ulkomaisilla foorumeilla: laittaa alkuun varoituksen siitä että tämä sisältää puhetta raskaudesta ja vaikka pari tyhjää riviä sen jälkeen. Sitten ne, jotka eivät halua lukea, voivat hypätä viestin yli.

 

[Suski75]

Tuota plussausta lapsettomuuden jälkeen on tutkittukin, ja hyvin lyhenneltynä yhteenvetona: monesti käy niin, että lapsettomuuden haavat eivät katoa tai vähene plussauksen myötä ollenkaan, odottaja ei tunne lainkaan yhteyttä helposti raskautuneisiin odottajiin, ja ne lapsettomuudessa vertaistukea aikaisemmin antaneet kaverit kääntävät myös selkänsä. Eli lapsettomuudesta kärsinyt jää yksin odotusaikana.

Lapsettomuudesta kärsineelle odottajalle itselleenkin tämä tulee yllätyksenä, ettei pääsekään samaan vaaleanpunaiseen odotuskuplaan, eikä pääse vauvan synnyttyä myöskään vaaleanpunaiseen vauvakuplaan, koska pelko ensin raskauden menetyksestä ja sen jälkeen lapsen menetyksestä seuraa edelleen, päivästä toiseen. Sen kanssa pitää vain opetella elämään, lapsettomuuden haavat kestävät vielä useita vuosia lapsen syntymän jälkeenkin.

NEL, kun sinä tulet raskaaksi, älä ylläty siitä, että ystävät kääntävät sinulle selkänsä, siitä, ettet tunne yhteenkuuluvaisuutta muiden odottajien kanssa, tai siitä, että odotusaika ja vauva-aika ovat molemmat pelontäyteisiä. Ja mieti, kykenisitkö empatiaan myös plussautuneita kohtaan. Kukaan tässä ketjussa ei ole raskautunut helposti, kaikilla on jo lapsettomuuden haavoja.

 

[CherryRed]

Mulla tuli Ovitrelle vielä 5 päivää siirron jälkeen eli 10do 12 naksausta. Riippuu hoidosta missä vaiheessa mitäkin ainetta annetaan tukemaan raskauden alkamista. Verikoe oli 5 päivää ovitrellen jälkeen.

Joo mulla ei ole ollut niin myöhään tai isoa annosta ovitrellea käytössä, siitä varmasti johtuu.

Kommentti myös tuohon isompaan aiheeseen.
Kyllä täällä foorumilla on tilaa meille kaikille, jotka kärsii lapsettomuudesta. Niinkuin täällä onkin jo kommentoitu, niin lapsettomuus leima joka on ollut osalla meistä jo vuosia, ei häivy ensimmäisestä plussaamisesta. Ja mitä sitten jos raskaus meneekin kesken? Itsellä tuli juuri kkm viikolla 9+2 ensimmäisestä plussasta ikinä ja kolme vuotta oli sitä odotettu. Täällä olen uudelleen, koska mennään uusiin hoitoihin ja edelleen kaivataan sitä lasta ja on mahtavaa jutella täällä kanssasisarien kanssa, jotka ymmärtää ja joilla on monenlaisia kokemuksia. Uskon, että täällä riittää jatkossakin empatiaa ja välittämistä meille kaikille, missä tilanteessa kukakin on.

Onhan täällä lapsettomuspuolella niitäkin joilla on jo onnistuneita hoitoja ja lapsia niistä, mutta voivat olla täällä, koska haluavat lisää ja se onkin hankalaa tai tarvii hoitoja. Heillä on myös tarve ja oikeus vertaistukeen täällä vaikka ovat vähän "edellä" meitä, joilla ei vielä ole lapsia. Musta on ihana kuulla onnistumisia! Se valaa myös minulle uskoa tähän touhuun :) Toisten onnistuminen ei ole minulta pois.

 

[PelokasAlli]

Se on totta, että se edelleen tuntuu rinnassa kun joku ilmoittaa olevansa raskaana. Toisaalta se kirpaisee vain hetken. Tällä palstalla ei kyllä edes kirpaise, kun tietää, että kaikki ovat käyneet raskaan tien. Raskaus ei ole tullut ensiyrittämällä tai vahingossa.
Olen itsekin huomannut, että täällä palstalla olen kirjoitellut, vaikka olen viikoilla 29. En ole osannug nauttia raskaudesta. Olen jopa panikoinut, miettinyt aborttia, adoptiota..ollut aivan sekaisin. Eikai nyt lapseton antaisi lastansa pois? Näin vaan on jäänyt traumat. En päässyt pitkään aikaan kiinni mihinkään vauvakuplaan. Nyt on vasta tuntunut siltä, että lapsi saa tulla.

Minusta, jos kukaan ei täällä iloitsisi, tästä tulisi aika synkkä ja toivoton ketju. Ketju on varmasti sitä varten, että saa jakaa aiheesta iloja ja suruja. Plussanneilla voi olla hyviä vinkkejä kaikille tulevaa varten. Kaikille plussatuulia ja ymmärrystä joka tilanteeseen!

 

[Ilona-H]

Mä ymmärrän että lapsettomana kirpaisee tosiaan kaikki mikä liittyy raskaana oleviin. Muistan että olin kateellinen henkilölle, joka oli raskaana hetipian sen jälkeen kun oli menettänyt ensimmäisen lapsensa pari päivää ennen täysiaikaista synnytystä. Siksi, että tämä uusi lapsi syntyi tasan vuosi sen kuolleena syntyneen jälkeen. Eli koin että siellä tultiin liian helposti heti uudestaan raskaaksi, että on vuoden sisään oltu kahdesti raskaana ja itse ei ensimmäistäkään kertaa yli kahteen vuoteen. Siis niin julma se oma mieli on...

Ja voin myös ymmärtää että lapsettomuustaustaistenkin plussaaminen voi kirpaista, ihan kuin he yhtäkkiä siirtyisivät osaksi niitä muita ärsyttäviä... Silti voin sanoa myös omasta kokemuksesta, että aika ennen esim varhaisultraa on todella piinaavaa koska mitään varmuutta ei ole siitä että onko siellä oikeasti muka jotain elävää, kaiken tämän jälkeen, ja mitä jos tämä onni viedäänkin minulta pois. Koitetaan ymmärtää toisiamme <3 Lapsettomuuden tuska ei ihan heti katoa ja vertaistukea voi tarvita monella tasolla. Suosittelen muuten katsomaan YLE Areenasta ”Kun haikara lentää ohi”, jos kiinnostaa tanskalaiset vertaiskokemukset!

 

[Kosmos]

Voi ei, toivottavasti en loukannut!! Se ei ollut tarkoitus! Ja kyllä se sieltä koittaa, meillä matka tähän kesti kohtuullisen ajan, yrityksen aloituksesta noin 2 vuotta. Siitä hoidoissa noin 1 vuotta, jos koronaviiveet lasketaan mukaan. Kyllä kaikilla tämäm ryhmän jäsenillä on välillä usko lujilla, mutta ei pidä luovuttaa! Tsemppiä Kosmos, anteeksi jos loukkasin!

Et todellakaan loukannut! En kirjoittanut kommenttia sen vuoksi vaan siksi että koen tänne foorumille voivani kirjoittaa myös nämä ahdistavat tunteet. Se mitä sinulla on, ei ole minulta pois, se vain saattaa nostaa minussa tunteita pintaan. Tuli mieleen ensimmäisen lapsen odotusaika ja miten kovasti toivoisin olevani siinä samassa tilanteessa vielä uudestaan. Tämä toisen lapsen yritys on vienyt pitkään ja ollut ihan todella raskasta keskenmenoineen.

 

[Kosmos]

Ei yhtään millään pahalla Henskukka, mutta ehkä tämä ei ole oikea ketju noille huolille. Varmaan kuka tahansa plussaamaton ottaisi hyvin mielellään huolen siitä miten raskaus etenee. Tuntuu vähän samalla tavalla tarpeettomalta täällä julistaa kun se miten lapsestakin kyllä kantaa huolta koko sen elämän. Ehkä olisi sopivampi ja saisit paremmin vertaistukea raskaana olevien ketjuissa?

Tämä ketju on tehty myös noille huolille, kuten myös sille että lapsettomuuden kokemusten jälkeen pelkää lapsen kuolemaa. Lapsettomuus ei lopu lapsen saamiseen, saati raskautumiseen. Se on hyvä tiedostaa jo yritysvaiheessa, niin osaa varautua.

Mä pelkäsin kuollakseni ensimmäisen raskausajan ja sitten pojan syntymän jälkeen kätkytkuolemaa, tukehtumista ruokaa, että se tippuu jostain, nyt että jää auton alle tms. Tähän vielä lisäksi kaksi keskenmenoa, niin jos vielä raskaudun, en tiedä miten pää pysyy kasassa. Nämä ovat asioita joita täällä saa todellakin jakaa, koska se puhuminen auttaa kestämään pelkoa hieman paremmin. Viestin voi skipata, jos se aiheuttaa inhottavia tunteita. Senkin voi kyllä kertoa, jos tuntee kateutta tms, ne tunteet ovat myös meille kaikille niin tuttuja! Mutta eivät syy pyytää ketään lähtemään täältä.

 

[Kosmos]

Se piti vielä lisätä, että omaa vanhemmuutta varjostaa tunne ettei ole jotenkin "oikealla tavalla" äiti. Että on jotenkin huijannut tässä äidiksi tulossa, kun ei ole raskautunut normaalisti. Että muut ovat "enemmän" äitejä.

 

[PelokasAlli]

Se piti vielä lisätä, että omaa vanhemmuutta varjostaa tunne ettei ole jotenkin "oikealla tavalla" äiti. Että on jotenkin huijannut tässä äidiksi tulossa, kun ei ole raskautunut normaalisti. Että muut ovat "enemmän" äitejä.

Joo mulla on kans tämä! Petyn itseeni äitinä helposti. Tunnen etten ole tarpeeksi ja voisin yrittää vielä enemmän.

 

[Pupsis]

Oho onpas täällä kirjoiteltu! Hensukka, kuten moni muukin on kirjoitellut niin olet tervetullut jakamaan huoliasi täällä. Samoin myös NEL, vaikka oletkin eri mieltä muiden kanssa niin olet edelleen tervetullut tähän vertaistukiryhmään. Toivottavasti et kokenut tätä keskustelua hyökkäävänä vaan että yhdessä olemme nyt määritelleet että täällä saa myös raskaaksi tulemisen jälkeen jakaa pelkojaan. Ymmärrän toki jos et halua jatkaa meidän kanssa mikäli raskausuutiset täällä on liian kipeä paikka. Jokainen joudumme pohtimaan että mitä pystyy kohtaamaan ja käsittelemään ja mikä on liikaa.

Olemme ikävä kyllä huomanneet monta kertaa että plussaamisesta huolimatta on koettu keskenmenoja. Sen vuoksi itse näen että on hyvä jäädä tänne, että pääsee yli varhaisultran ja 12 viikon ultran. Ja itse myös kuulla vähän pidemmällä olevien päivityksistä sillä se luo toivoa Kukaan ei kuitenkaan täällä kersku tai hehkuta raskausvatsaa tai muuta raskausjuttuja vaan puhe keskittyy enemmän pelkoihin, huoliin ja miten pärjätä seuraavaan vaiheeseen. Siihen me lapsettomatkin osataan antaa vertaistukea sillä se on tätä lapsettomuuden aiheuttamaa traumaa.

Omaa napaa! APUA!!! PP4 ja en malttanut olla tekemättä raskaustestiä vaikka tiesin sen olevan aivan liian aikaista että milloinkaan olisi mitään näkynyt niin uskottelin että selviän paremmin viikon kuluttua jos nyt näen negatiivisen tuloksen. Olin viime yönä nähnyt unta että teen plussatestin niin se herätti halun testata. Ihan hullu ja höpsö olo!

 

[Livie]

Oho onpas täällä kirjoiteltu! Hensukka, kuten moni muukin on kirjoitellut niin olet tervetullut jakamaan huoliasi täällä. Samoin myös NEL, vaikka oletkin eri mieltä muiden kanssa niin olet edelleen tervetullut tähän vertaistukiryhmään. Toivottavasti et kokenut tätä keskustelua hyökkäävänä vaan että yhdessä olemme nyt määritelleet että täällä saa myös raskaaksi tulemisen jälkeen jakaa pelkojaan. Ymmärrän toki jos et halua jatkaa meidän kanssa mikäli raskausuutiset täällä on liian kipeä paikka. Jokainen joudumme pohtimaan että mitä pystyy kohtaamaan ja käsittelemään ja mikä on liikaa.

Olemme ikävä kyllä huomanneet monta kertaa että plussaamisesta huolimatta on koettu keskenmenoja. Sen vuoksi itse näen että on hyvä jäädä tänne, että pääsee yli varhaisultran ja 12 viikon ultran. Ja itse myös kuulla vähän pidemmällä olevien päivityksistä sillä se luo toivoa Kukaan ei kuitenkaan täällä kersku tai hehkuta raskausvatsaa tai muuta raskausjuttuja vaan puhe keskittyy enemmän pelkoihin, huoliin ja miten pärjätä seuraavaan vaiheeseen. Siihen me lapsettomatkin osataan antaa vertaistukea sillä se on tätä lapsettomuuden aiheuttamaa traumaa.

Ihania vastauksia teiltä kaikilta! Lohduttaa kuulla, etten ole yksin näiden ajatusten kanssa. Todella isoja tunteita käy läpi, itselle vaikea ymmärtää että vaikka olen mielestäni looginen ihminen, niin sitten yhtäkkiä saattaa tulla päähän ajatus että nyt tämä meni kesken (vain siis koska pahoinvointi loppui). Lapsettomuustrauma ja pelot ovat edelleen läsnä.

Ja samaa mieltä, että edelleen toivon tämän olevan kaikille turvallinen paikka vertaistuella, eli vaikka NEL olet eri mieltä, niin olet edelleen tervetullut tänne. En tiedä miten olisin pärjännyt läpi ivf-prosessin ilman tätä ryhmää ja kaikkien tukea!

 

[dimou]

Vähän nyt tulen ketjun ulkopuolelta ehkä turhaan sörkkimään asiaa, mutta koen tärkeäksi jakaa kokemuksen tästä. Minulla on kaksi IVF-alkuista raskautta, toisen lapsen pitäisi syntyä ihan kohta ja ensimmäinen on jo yli 4-vuotias. Mulla oli hieman tuota samaa ajatusta kuin NEL:llä, että kun ensimmäinen plussa tuli niin ei ns. ole oikeutta valittaa, koska on kuitenkin niin pitkän tien kulkenut sen saadakseen, ja niin moni toivoisi pääsevänsä samaan asemaan missä itse on. Samat ajatukset jatkuivat vielä lapsen synnyttyäkin, että mulla ei ole oikeutta valittaa esim. väsymyksestä tai siitä että vauvan hoito on raskasta. Pidin kaikki negatiiviset tunteet sisälläni, haudoin ja patosin niitä vuosikaudet. Eikä siitä tietenkään mitään hyvää seurannut, vaan lähinnä ahdistusta ja masennusta ja turhaa itsensä vähättelyä ja syyttelyä. Nyt vasta toisen raskauden myötä olen alkanut niistä tunteusta puhua, ja onneksi pääsin neuvolan kautta myös psykologin juttusille, niin olen päässyt vähän purkamaan lukkoja.

Eli tiivistettynä, puhukaa ja jakakaa todellakin niitä huolianne ja pelkojanne ja ahdistuksianne. Siihen on ihan täysi oikeus ja velvollisuus. Ymmärrän todellakin sen että sellainen joka ei vielä ole plussaa saanut voi kokea että ottaisi raskauden tai lapsen aiheuttamat huolet vastaan ihan koska vaan, muistan itsekin elävästi miten kateellinen ja vihainenkin sitä oli niille jotka valittivat vaikka pahoinvoinnistaan, kun olisi vain halunnut itsekin päästä siihen tilaan. Mutta ei sitä valitettavasti voi ymmärtää miltä ne huolet tuntuvat, ellei itse ole sitä kokenut. Ei niistä aina kovin kiitollinen osaa olla ja niistäkin täytyy saada puhua.

Toivon vilpittömästi teille kaikille pysyviä plussia

 

[Sweetbaby]

NEL ymmärrän sinua, että raskaudesta kuuleminen ja sen näkeminen tuntuu pahalta. Minuakin ahdistaa ja toivo on menetetty moneen kertaan, mutta kukaan ei ymmärrä sinua paremmin, kun me täällä foorumilla! Kaikilla meillä on haavat niin syvällä sydämessä, mutta itse koen, että saan toivoa muiden onnistumisesta ja haluan, auttaa myös heitä tuntemaan itsensä luottavaiseksi raskautensa aika sillä toivon saavani osakseni myös sitä samaa, sitten joskus Toivon kaikkea hyvää teille kaikille! Kyllähän se hieman surettaa, kun muita onni potkii ja itse edelleen tässä tilanteessa, mutta ei saa vaipua sinne sillä katkeruudesta ei seuraa mitään hyvää! Tsempataan toisiamme jatkossakin!
Maanantaina toinen PAS. Minulla on ollut nyt 3kk kestävä flunssa :arghh: ei ole korona, mutta epäilen poskiontelotulehdusta, en ole kehdannut mennä lääkäriin sillä on tullut rampattua muutenkin lääkärissä PASsin takia. Yritin kysyä lääkäriltä voiko tämä vaikuttaa alkion kiinnittymiseen ja ei oikein vastannut siihen mitään? Eli vähän nyt pelottaa, sillä alkaa olemaan omat ja lainatut rahat loppu. Omaan kiertoon mennään. Ekaksi vaikutti siltä, että ovulaatiota ei ole, mutta sitten löytyikin rakkula, joten maanantaina mennään!! Pitäkää peukkuja, tosin jos jollain parempaa tietoa onko flunssalla vaikutusta niin vielä kerkeän perumaan !

 

[Kosmos]

Tulin just hammaslääkäristä ja ientulehdus jyllää.. Pitää saada nyt kyllä hoidettua ennen ivf ja mahdollisia alkionsiirtoja! Oon lukenut suun terveyden vaikutuksista raskautumiseen

 

[Bella Swan]

Hei!

Rajaa lapsettomuudelle en voi vetää, ymmärrän myös aiheen olevan arka. Toivon kaikkien löytävän foorumilta vertaistuen ja keskustelun pysyvän lämminhenkisenä ja toisia huomioonottavana jatkossakin.

Terveisin Bella Swan, foorumin ylläpitäjä

 

[Suski75]

Yritin kysyä lääkäriltä voiko tämä vaikuttaa alkion kiinnittymiseen ja ei oikein vastannut siihen mitään? Eli vähän nyt pelottaa, sillä alkaa olemaan omat ja lainatut rahat loppu. Omaan kiertoon mennään. Ekaksi vaikutti siltä, että ovulaatiota ei ole, mutta sitten löytyikin rakkula, joten maanantaina mennään!! Pitäkää peukkuja, tosin jos jollain parempaa tietoa onko flunssalla vaikutusta niin vielä kerkeän perumaan !

Minä olin flunssassa PASin aikaan, kun tämä viimeinen sai alkunsa. Kysyin lääkäriltä samaa asiaa, ja lääkäri sanoi, että jos ei ole korkeaa kuumetta tai antibioottikuureja, ei se vaikuta raskauteen tai siirtoon, joten menin alkionsiirtoon flunssasta huolimatta. Lääkäri kyllä sanoi, että jos asia minua huolettaa, voidaan alkionsiirtoa siirtää eteenpäinkin, ihan vain siksi, että minulla olisi rauhallinen olo. En tosiaan kuitenkaan tuohon ehdotukseen tarttunut ja alkionsiirto tehtiin alkuperäisessä aikataulussa, hyvällä lopputuloksella.

Ja poskiontelontulehduksesta. Minulle ei määrätä siihen enää antibiootteja, koska sain reaktion yleisimmästä lääkkeestä. Olen sen jälkeen hoitanut poskiontelontulehdukset pääasiassa nenäkannulla ja nenäimurilla. Huuhtelu nenäkannulla on kamalaa, mutta toimii yllättävän hyvin poskiontelontulehdukseen. Nenäimuri taas on lisäosa tavalliseen imuriin, ja sillä saa niistettyä nenän niin, ettei lima pakkaudu poskionteloihin toisin kuin normaalisti niistäessä tapahtuu. Näitä voin suositella.

 

[Limppu]

Maanantaina toinen PAS. Minulla on ollut nyt 3kk kestävä flunssa :arghh: ei ole korona, mutta epäilen poskiontelotulehdusta, en ole kehdannut mennä lääkäriin sillä on tullut rampattua muutenkin lääkärissä PASsin takia. Yritin kysyä lääkäriltä voiko tämä vaikuttaa alkion kiinnittymiseen ja ei oikein vastannut siihen mitään? Eli vähän nyt pelottaa, sillä alkaa olemaan omat ja lainatut rahat loppu. Omaan kiertoon mennään. Ekaksi vaikutti siltä, että ovulaatiota ei ole, mutta sitten löytyikin rakkula, joten maanantaina mennään!! Pitäkää peukkuja, tosin jos jollain parempaa tietoa onko flunssalla vaikutusta niin vielä kerkeän perumaan !

Meillä on yritystä takana kohta kolme vuotta ja ainut raskaus (luomu) tähän mennessä on alkanut kun olin kaksi viikkoa kuumeessa. Olin korkeassa kuumeessa kun ovulaatio tapahtui ja kiinnittymisen aikana olin flunssainen. Raskaus meni kesken, mutta toivon välillä että tulisin taas kipeäksi