Osa 3.
Olin tilannut kaikki lääkkeet apteekkiin jo keväällä kun korona lakkautti hoidot ja soitin kesällä sinne, että pitää lääkkeet mulle tallessa ja hain niitä sitä mukaan, kun niitä tarvittiin. Gonal 900 taisi olla kallein 150€ jäi maksettavaa muistaakseni. Se ei riittänyt vaan lisäksi tarvi Gonal f 450 joilla annokseni sai täyteen. Yhteensä pelkkiin lääkkeisiin julkisella on mennyt tässä vaiheessa noin 400€.
Itse punktio eli keräyspäivänä ajelimme taas toiselle paikkakunnalle. Ohjeessa mainittiin olemaan syömättä ja juomatta vähintään 2 tuntia ennen annettua toimenpideaikaa. Ajoitimme aamupalan automatkalle kahta tuntia ennen sairaalasta saamaamme tapaamisaikaa. Se taisi olla oikea ratkaisu, koska hoitajan ensimmäinen kysymys oli, että monelta olette syöneet, vaikka jonotimme paikanpäällä vielä yli tunnin. Mies meni antamaan siemenet samalla kun minut otettiin osastolle ja minulle laitettiin kanyyli kyynärtaipeeseen.
Sain endometrioosin takia kanyyliin ensin antibiootit (vaarana että endot tulehtuu, jos sulla ei ole endoa niin et tarvitse antibiootteja) sekä lisäksi nesteytystä pussin (hoitamaan hyperin riskiä, jos sulla ei ole hyperin riskiä et varmaankaan tarvitse nesteytystäkään).
Esilääkityksenä sain alkuun 1g panadolia, diapamin ja jonkun toisen kipulääkkeen, mutta en muista nimeä. Olo ei muuttunut niistä mitenkään.
Vaihdoin sairaalan pitkän takin päälle ja sairaalan sukat ja hipsin vessan kautta leikkaussaliin ilman housuja. Mies pääsi vierelle istumaan. Siellä kanyyliin asennettiin suonensisäinen kipulääke. Se humahti kyllä kunnolla päähän ja olisin tippunut tuolista jos en olisi jo makoillut. Lääkärit ja hoitajat oli aivan upeita ja jokainen askel selitettiin tarkkaan. Olin tosi hermostunut ja itkin puuhtaasta hämmennyksestä. Taisivat sen huomata, kun hoitaja pystyi pukemaan kaikki tuntemukseni sanoiksi ja pyyhki kyyneleitä operaation aikana. Suoraan kohtuun laitettavat puudutteet oli ainoat mitkä oikeastu sattui, niitä tuli vain kaksi, yksi molemmille puolille. Hoitaja näki aina ilmeestäni ja aloin varmaan haukkomaan henkeä, kun suonensisäistä kipulääkettä tarvitsi lisää ja laittoi täyden satsin tulemaan.
Koska folleja oli niin valtava määrä meni keräyksessä varmasti se maksimi ajaksi mainittu 20min. Suurin osa ajasta rupateltiin mukavia eikä toimenpide pääosin tuntunut missään. Lääkäri kertoi, että munasarjojen laidoilta kerättävät follit aiheuttaa suurimman paineen tunteen, joten ainakin ne kaksi kertaa sain lisää kipulääkettä. Lisäksi endometrioosi kiertäminen neulalla taisi olla kanssa paineen tunnetta lisäävä kohta. Seinäluukun takana istuvalta laborantilta kuului aina kuinka monta munasolua nesteistä oli siihen mennessä jo löytynyt.
Kun keräys oli ohi sain pikkuhousun suojan ja minut talutettiin takaisin osastolle. Siellä sain vettä, mehua ja panadolia toisen gramman. Siinä vaiheessa oli 12 munasolua saatu talteen. Makoilin puolisen tuntia miehen kanssa osastolla ja minua pyydettiin käymään vessassa. Jos pissa tulee normaalisti, ei okseta eikä huimaa niin voi lähteä. Sain kirjalliset ohjeet hyperin hoitoa varten (buranaa ja panadolia kolme kertaa päivässä, min. 3 litraa nestettä per päivä, mieluiten mehua ja vichyä tai muuta kivennäisvettä ja omaa painon nousua, kuumeen nousua ja pissan väriä pitää tarkkailla. Pienellä kynnyksellä päivystykseen etenkin jos paino alkaa nousta) ja keskustelimme yleisesti tulevasta pakastettujen munasolujen siirrosta ja siitä mitä munasoluille seuraavaksi tapahtuu. Viereisessä sängyssä edellinen punktiotu itki edelleen lohduttomasti ja toisella puolella jo kanyloitiin seuraavaa.
Lähdimme ajamaan kotia kohti. Mitään kipuja ei tullut oikeastaan ollenkaan punktion jälkeen. Paineen tunne oli tietenkin epämiellyttävä ja yöllä vaikea löytää asentoa. Sain koko viikon saikkua hyperin riskin takia, mikä oli kyllä tarpeen vaikka olin varmuuden vuoksi ottanyt syysloman punktioviikolle. Paineen tunteen lisäksi koko viikon oli öitä valvottavaa närästystä, ripulia ja todella kivuliaita ilmavaivoja. Maha oli valtava vielä viisi päivää punktiosta kunnes yhtäkkiä paino laski ja olo normalisoitui loppu viikosta. Kävellessä tuntui mahassa painetta vielä viikon päästä ja aloittelin liikkumista tosi nätisti.
Kolmantena päivänä punktiosta omakantaan oli saapunut musertava tieto: 8 munasolua lähti kehittymään, joista 7 viallisia. Meille jäi siis pakasteeseen odottamaan 1 kaksipäiväinen alkio pakastesiirtoa varten..
Nyt kuusi kiertoa myöhemmin tuo yksi alkio haettiin kyytiin. Ensimmäinen kierto oli tyhjennysvuoto, toinen piti odottaa ohi, kolmas osui viikonloppuun (lisääntymistieteet ei auki), neljättä ovulaatiota ei saatu mittariin, viides osui joululle ja kuudennesta kierrosta vasta päästiin jatkamaan hoitoja.
Kävin itseasiassa myös Vain Elämää tarinan puskemana 3 viikon akupunktio hoidossa ennen kierto nelosta. Se oli kivaa, mutta näytti vaikuttavan mulle negatiivisesti koska oli koko hoidon ajan ensimmäinen nega ovulaatio..
Itse alkion siirto oli täysin kivuton ja oikein iloinen tapahtuma, joka ultrattiin mahan päältä. Aloitin Terolutit kolme kertaa päivässä toisena päivänä ovulaatiosta ja kolmantena oli kaksipäiväisen alkion siirto. Kuuden päivän päähän siirrosta annettiin progesterol- piikkiresepti. Samalla tavalla pistetään semmosella lyhyellä neulalla kuin aikaisemmatkin pistokset. Vähän kirveli, mutta ei aiheuttanut mitään oireita ja sitten kahden viikon päästä PASista raskaustesti.
Päivänä 7 siirrosta alkoi menkkakivut, ei yhtä kovina kuin normaalisti, mutta otsa kurtussa makasin päivän sohvassa. Huimas ja janotti ja oli veto pois. Ja miksi ihmeessä teroissakin pitää olla laktoosia? Olin taas kuin ilmapallo viikon terokuurin jälkeen! Menkkailin sinne raskaustestiin saakka joka sitten kuitenkin oli positiivinen.
Se tosiaan tarvitsee vain sen yhden!
Jos jaksoit lukea tänne asti niin kiitos kun kuuntelit
vaikka tiesin sen olevan aivan liian aikaista että milloinkaan olisi mitään näkynyt niin uskottelin että selviän paremmin viikon kuluttua jos nyt näen negatiivisen tuloksen. Olin viime yönä nähnyt unta että teen plussatestin niin se herätti halun testata. Ihan hullu ja höpsö olo!
en odottanutkaan positiivista tulosta vaikka varmaan puoli tuntia tiirustelin ja etsin haamua. Mä en vaan millään malta!
Eli en siis tiedä, onko tuo nyt siis kuinka paha asia, tosin olen käsityksessä että ne vasta-aineet ovat aina tietyssä vajaatoiminnassa koholla..eli siinä tulehdusperäisessä vajaatoiminnassa.
AINA tulee jotain mikä sotkee aikataulut.