Hei kaikki! Ensinnäkin onnittelut plussanneille ja Siirille valtavasti voimia tulevaan.
En tiedä muistaako kukaan minua, olen laittanut vain yhden viestin foorumille. Jotenkin olen ollut hyvin alakuloisella mielellä lapsettomuuden vuoksi viime aikoina, enkä ole osannut minnekään mitään kirjoittaa. Olen vain käpertynyt itseeni ja koittanut jaksaa päivästä toiseen. Meille tehtiin siis icsi viime vuonna syyskuussa, jonka jälkeen kaksi tuloksetonta PAS:a. Viimeinen kaksipäiväinen alkio siirrettiin luonnolliseen kiertoon 10.6., Pregnylin pistin edeltävästi. Alkio oli ollut pakastaessa kolmisoluinen ja klinikka sai aikaan pienen jännitysnäytelmän sulattamisen kanssa. Olin siis saanut hoitajalta tiedon, että alkio otetaan edellisenä päivänä sulamaan ja siirretään kolmen päivän ikäisenä. Siirtoaamuna huomasin matkalla siirtoon, että klinikalta soitetaan. Hoitaja soitti ja kertoi, että heillä oli tullut sekaannus ja alkio oli unohdettu ottaa sulamaan. Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen tämä tuntui olevan liikaa ja murruin kyyneliin. Onneksi alkio ehdittiin kuitenkin sulattaa samana aamuna ja siirto päästiin tekemään, joskin päivää myöhemmin kuin aiemmat siirrot. Alkio ehti jakautua vielä nelusoluiseksi ennen siirtoa.
Ja nyt täytyy todeta, että onneksi siirto tehtiin juuri tuolloin ja juuri tuolla alkiolla. Tänään, pp14, testasin elämäni ensimmäisen selkeän plussan iltapäiväpissasta yli kolmen vuoden odotuksen jälkeen. En voi uskoa tätä todeksi, olen täysin sanaton. Olin jo mielessäni luopunut lapsihaaveesta, koska mitään plussaan viittaavaakaan en ole koskaan saanut testiin. Oireita minulla ei juurikaan ole ja olo on ollut oikeastaan sama kuin negakierrossa. Olin heittänyt hanskat täysin tiskiin ja suunnittelin jo seuraavaa hoitoa syksylle. Olen tästä plussasta todella kiitollinen, en varmasti ymmärrä tätä vielä moneen viikkoon täysin. Mies tulee kohta töistä kotiin, hän sekoaa, kun näkee testin.
Matka on vielä pitkä, mutta tämä päivä muutti silti elämäni täysin. Haluan sanoa teille kaikille kanssasisarille, että älkää koskaan luovuttako.
Plussa voi pärähtää tikkuun silloin, kun sitä vähiten odottaa.
Ja muistakaa, että oireiden tulkinta on turhaa, kuten oma tarinani todistaa.
Kaikille valtavasti tsemppiä tälle polulle, toivon ihan jokaiselle plussaa ja omaa pientä nyyttiä.