Kiitos naiset!
Nopeutettu aikataulu jätti kyllä mieleen tukon kysymyksiä (alkuperäinen suunnitelma oli aloittaa hoidot tammikuussa) ja hurisevan pään. No onneksi ensiviikolla parikeskusteluaika, johon kyllä otan muistilapun mukaan. Ja nyt mä rohkaistuin tälle foorumille! Henkinen tuki on kyllä tosi tärkeää ison edessä. Ja vaikka mulla onkin jo lapsi,itkin viimeksi eilen tätä tilannetta miehelle. Miksi mä en vaan voi toimia oikein kuten suurin osa naisista! Vain te voitte tuntea saman surun.. Yhessä ollaan enemmän
Luen taatusti jokaisen kommentin ja lähetän kaikkea hyvää kaikille
Todellakin! Tervetuloa joukkoon. :) Mun ihana terapeuttini sanoi, kun samoja asioita tuskailin hänelle, että vaikka se lisääntyminen olisi vaikeaa niin kyse on vaan bugeista,
se ei tarkoita yhtään vähempää arvoa naisena eikä ihmisenä. Tämä vaatii sulattelua ja on todella rankkaa. Muistat vaan, että ihan mitä ikinä tapahtuukin, vaikka kroppa pettäisi, olet täydellinen ihminen juuri tällaisenaan ja ratkaisu löytyy kyllä. Toivosta kannattaa pitää kiinni. Joskus se tärppää sitten sillä yhdeksännellä kerralla. Mä pidän peukkuja pystyssä ja varpaita ristissä. Jokainen lapsi, joka näiden hoitojen seurauksena syntyy, on todella haluttu ja toivottu, ja se on paras syli mihin lapsi voi syntyä.
Mä itse olin hedelmöityshoitojen tuotos ja mun mieltä on aina lämmittänyt se, että äiti ja isä jaksoi yrittää mua kahdeksan vuotta aikana, jolloin hoidot oli vielä lapsenkengissä. Äiti kertoi mulle siitä, kun oon ollut yläasteella. Joskus vähän itkeskelinkin sitä, koska mun mielestä on tosi kamala ajatus et heidän perhe jäi vain muhun vaikka he halus monta lasta, mutta oon kyllä aina kokenut että oon ollut haluttu perheenjäsen. Silloin ei ollut IVF vaihtoehto, vaan äiti söi siis valtaosan tuosta ajasta erilaisia hormonipillereitä. Nyt hän myötäelää kovin vahvasti mun fiiliksiä, ja oon saanut sieltä parhaan mahdollisen tuen.
EDIT: Sen verran vielä jatkan tähän, että lähisuvussa äidin puolelta on myös yksi kohdunulkoinen raskaus, joka päättyi leikkaukseen ja myös kohdunpoistoon
He päätti sitten sen jälkeen ottaa sijaislapset, ja nämä mun serkut ovat nykyään myös adoptoituja perheeseen. Näen itse tämän ratkaisun myös itselleni vaihtoehtona, joskin toki ensisijaisesti tahtoisin nimenomaan olla raskaana, synnyttää ja saada biologisen lapsen, mutta oon nyt asiaa tässä monta vuotta jo kypsytellyt miehen kanssa, että entä jos se ei olekaan mahdollista, ja molemmat on sitä mieltä että tavalla tai toisella meidän perhe lisääntyy vielä tulevaisuudessa.
EDITEDIT: Pahoittelen aiemman paatoksellisuutta, ja en tarkoita tässä että näiden valintojen tarvitsisi olla kaikilla tällaiset. Jokainen menee omien fiilisten mukaan, ja ymmärrän että tuo ylläoleva ei varmasti sovi kaikille ja se on ihan ookoo!
Mulla vuoto jatkuu, himmeät viivat antoi 10mlU-testikin eli herkempi. Myös muina oireina on semmonen syväjäätymiskylmäys, en edes aluksi yhdistänyt potentiaaliseen raskauteen, mutta valitin sitä kavereille joilla juuri perheenlisäys on ollut ajankohtainen, ja sanoivat kokeneensa juuri ensimmäisillä viikoilla sitä. Lämmöt sahaa 37-37.5, normaalisti alle 36.5. Vähän pelottaa toki tuo vuoto yhä, ja kun aika himmeän vastauksen tuo herkempikin testi sanoi, eli ei ne HCG-levelit nyt ainakaan kovasti ole nousuun lähteneet.
Toivottavasti ehditään ennen joulua ekaan PASsiin, jos luonnollisen kierron mukaan tehdään, just ja just himpulla ehdittäis. Mut kai sitä pitää sitten kärvistellä ensi vuoteen seuraavaa jos ei tämä tärppää. Vähän on negafiilikset tällä hetkellä, vaikka viivat näkyykin, kun on niin monta pettymystä jo takana. Uskon ehkä vasta sitten, jos synnytyssaliin pääsen.
Onko teille tullut kovia mielialanvaihteluita?
Sitten mulla oli palelua ja välillä hikoilua koko sen ajan, kun annos oli kaksi suihkausta, sitten kun alkoi piikitys ja suihkemäärä puolitettiin, alkoi helpottaa nuo oireet. Sitten alkoi vaan ne munasarjoissa tuntuva kipu, viiltely, nipistely ja vatsan turvotus. Mulla oli siis käytössä juuri tuo pitkä kaava.
