Tuikku84:
niinniin. Ei mulla mitään alettu. se oli se irrotuspiikki ja se oli ainoo operaation jälkeinen lisä yhtään mitenkään.
Todellakin joka päivä mielessä!
Oon yrittäny keksiä kaikenmoisia hienon hauskoja tekemisiä ja ne onkin saanut muutamiksi tunneiksi ajatukset muualle mutta sieltä ne hiipii korvan taa aika altayksikön! :O nää 12 päivää on ollu niin hitaita, ett tuntuis että olis menny jo kuukausi ja ei, 5 päivää vielä pitäs jaksaa.
Tsemppiä pistämisiin!
Carris:
Kiitos sulle!
Ihanaa että täällä on myötäeläjiä.
Se että joku kysyy mitä sulle kuuluu, tuntuu aivan tämän h*lvetin pitkän ja tuskastuttavan kaks viikkosen pelastukselta!
Lähimmät ystävät tietevät että hoitoihin ollaan menossa, mutta vain kaksi tietää että nyt tapahtuu.
kukaan ystävistä/kavereista ei ole kysellyt minun kuulumisia.
kun kysyit niin tuli mieleen, että minä omassa kriisissäni olen aina huomioinut ystävät. Etenkin ne joilla on lapsia, olen kysellyt heidän kuulumisiaan ja jaksamisiaan ja miten he voivat. Nyt havahduin siihen että minä olen aina se joka tekee aloitteen kuulumisista ja oikeasti haluan tietää miten toiset jaksavat, mutta juuri koskaaan he eivät kysele minun kuulumisia ennenkun olen kysellyt heidän. kauhea vuodatus, mutta kun tällaiseen havahtuu niin järkyttäähän se.
jaksamisia "väliaikaan".
Mulle kyllä sanottiin että jos ei nyt tärppää, niin seuraavaan kiertoon voidaan kyllä heti yrittää uusiksi.